Työelämä on keskellä murrosta, jossa mikään ei tunnu olevan pysyvää – paitsi itse muutos. Organisaatiot ympäri maailmaa pohtivat nyt, mitä työ on, missä sitä tehdään ja millä ehdoin. Samalla kun teknologia mahdollistaa uudenlaisia tapoja toimia, se haastaa meidät myös arvioimaan uudelleen johtamista, yhteisöllisyyttä ja sitoutumista.
Etätyö on tullut jäädäkseen. Vaikka fyysinen läsnäolo tarjoaa edelleen kiistattomia etuja luovuuden, spontaaniuden ja yhteisön rakentamisen kannalta, moni kokee saavansa parhaat työtulokset rauhassa omassa tahdissaan. Tämä edellyttää johtamiselta uutta herkkyyttä ja selkeyttä: tavoitteet, roolit ja odotukset on sanoitettava entistä tarkemmin. Luottamus nousee kaiken perustaksi.
Mutta miten luodaan liimaa tiimeihin, kun kohtaamiset ovat hajautuneita ja satunnaisia? Yhteishengen rakentaminen ei ole enää pelkästään yhteisten lounaiden tai virkistyspäivien varassa. Tänä päivänä se tarkoittaa jatkuvaa dialogia, aitoa kiinnostusta toisten työhön ja elämään sekä tilaa erilaisille persoonille ja työtavoille. Kun kokemus osallisuudesta on vahva, sitoutuminen syntyy luonnostaan.
Yksi ajankohtainen kysymys on myös se, onko tämän ajan työelämässä ylipäätään tarpeen pyrkiä pitkiin työsuhteisiin. Työpaikan vaihto ei ole merkki lojaaliuden puutteesta, vaan usein osoitus oppimishalusta, uran kehittämisestä ja uuden etsimisestä. Toisaalta organisaatioille jatkuva vaihtuvuus voi olla kallista ja kuormittavaa. Ehkä avain ei ole pitämisen pakossa, vaan vetovoimassa: mikä saa osaajan valitsemaan meidät uudelleen joka päivä?
Työelämän suunta on yhä yksilöllisempi, teknologisempi ja arvolähtöisempi. Joustavat rakenteet, jatkuva oppiminen ja merkityksellisyyden kokemus muodostuvat keskeisiksi tekijöiksi, joiden varaan rakennetaan kestävää työelämää. Muutokseen varautuminen ei ole pelkkää skenaarioiden rakentamista, vaan konkreettisia tekoja tänään: kulttuurin muotoilua, rakenteiden tarkastelua ja ennen kaikkea jatkuvaa kuuntelua.
Ajankohtaisista muutoksista puhuttaessa on nostettava esiin myös palkka-avoimuusdirektiivi, jonka vaikutukset alkavat pian näkyä konkreettisesti suomalaisessa työelämässä. Direktiivi haastaa organisaatiot tarkastelemaan palkitsemisen perusteita ja avoimuuden tasoa: kuinka hyvin osaamme perustella päätöksiämme ja viestiä niistä henkilöstölle? Kyse ei ole vain lainsäädännön noudattamisesta, vaan kulttuurin muutoksesta kohti reilumpaa ja läpinäkyvämpää työelämää. Nyt on oikea hetki varautua, arvioida palkkarakenteita ja vahvistaa luottamusta sisäisesti.
Johtajien tehtävä on luoda puitteet, joissa ihmiset voivat kasvaa, kokeilla ja vaikuttaa. Johtajaverkoston keskusteluissa on korostunut se, kuinka tärkeää on pysähtyä yhteisen ajattelun äärelle. Kiireisessä arjessa vaarana on, että dialogin paikat katoavat – juuri ne tilanteet, joissa jaetaan kokemuksia, opitaan toisilta ja oivalletaan uutta. Juuri näissä hetkissä ajattelu kehittyy ja luottamus rakentuu. Verkosto tarjoaa tilan reflektoinnille ja mahdollisuuden kuulla, miten muut johtajat ratkaisevat samoja kysymyksiä. Muutoksessa ei selvitä johtamalla yksin – vaan johtamalla yhdessä. Lopulta kysymys voi olla yksinkertainen mutta tärkeä: kenen kanssa sinä käyt säännöllisesti rakentavia keskusteluja? Tai ehkä vielä tärkeämpi: millainen johtaja on hän, joka ei ehdi pysähtyä rauhassa ajattelemaan ja kuuntelemaan toisia?
Akira Ropo
Yhteyspäällikkö
Tampereen kauppakamari
Tampereen kauppakamarin Johtajaverkosto tarjoaa johtajille ja esihenkilöille arvokkaan tilan yhteiseen ajatteluun, oppimiseen ja verkostoitumiseen. Verkostossa pääsee keskustelemaan ajankohtaisista aiheista muiden kokeneiden johtajien kanssa ja saa käyttöönsä uusia näkökulmia oman työnsä tueksi. Jos kaipaat hetkeä reflektointiin ja rakentavaa sparrausta arjen keskellä, Johtajaverkosto voi olla juuri sinua varten.
Tutustu ja liity mukaan: Johtajaverkosto – Tampereen kauppakamari