Tampereen kaupungin kasvupalvelujohtaja Irene Impiö.
Mitä jos sijoittaisimme työllistymistä edistävät palvelut työpaikoille?
Tampereen kaupunki valmistautuu työllisyyden kuntakokeiluun ja haluamme haastaa itseämme, kumppaneita, yksityisiä markkinoita, palveluntuottajia sekä alueen työnantajia ratkaisemaan kohtaannon ongelmaa.
Teetimme tutkimuksen tamperelaisten yritysten näkemyksistä kasvusta ja palvelutarpeista. Tutkimuksen painotus oli erityisesti pienemmissä, alle 50 henkilöä työllistävissä yrityksissä ja vastaajina olivat pääsääntöisesti toimitusjohtajat.
Vastaajista puolet tunnisti toiminnassaan kasvun esteitä, joista merkittävimpänä ammattitaitoisen työvoiman puute. Kolmannes vastaajista koki, että osaavan työvoiman rekrytointi on vaikeaa, koska työnhakijoiden osaaminen ei vastaa tarpeita tai että alueella ei ole työnhakijoita. Muiksi syiksi mainitaan muun muassa hakijoiden sopivuus yritykseen muutoin, alan huono maine, heikko työnantajakuva tai sopivan koulutuksen puute. Yllättäen rekrytointeihin liittyvän byrokratian nosti esille vain kolme prosenttia vastaajista ja epäonnistuneita rekrytointeja pelkäsi ainoastaan yksi prosentti vastaajista.
Miksi olemme tilanteessa, jossa kasvun esteenä on osaavan työvoiman saatavuus ja samaan aikaan työttömien työnhakijoiden määrä oli Pirkanmaalla vuoden 2019 joulukuussa kasvanut seitsemän prosenttia verrattuna vuoden 2018 joulukuuhun? Tampereella työttömiä työnhakijoita on noin 13 600.
Yksityisen työnvälityksen markkinat, esimerkiksi vuokratyöyritykset, ovat jo vakiinnuttaneet toimintansa lähes kaikilla toimialoilla. Lisäksi TE-hallinto on pilotoinut julkisen ja yksityisen työnvälityksen yhteistyötä. Viime vuonna avattu Työmarkkinatori sisältää tekoälyyn pohjautuvaa digitaalista työnvälitystä sekä toimii alustana yksityisten markkinoiden rekrytointipalveluihin.
Mihin julkisia palveluja tulisi siis kohdentaa? Työllistymistä edistävät palvelut ovat olleet perinteisesti henkilöasiakaslähtöisiä. Palvelujen tavoitteena on saada ihminen lähemmäksi työmarkkinoita ja työllistymisen polulle. Niissä keskitytään henkilön työllistymisen ongelmiin. Työllisyysaste ei nouse palvelujen aikana.
Palvelut eivät kohdennu esimerkiksi yrityksen, työpaikan tai työyhteisön työllistämisen haasteisiin, kuten työolojen järjestelyyn, kieli- ja kulttuuriosaamiseen, yritysten tulevista osaamistarpeista lähtevään opinnollistamiseen, työntekijän valmennukseen tai töiden uudelleenjärjestelyyn.
Mitä vaikutuksia yritysten rekrytointiongelmiin ja työllisyysasteeseen olisi, jos onnistuisimme lisäämään ja tunnistamaan erilaisia porttityöpaikkoja ja sijoittamaan työllistymistä edistävät palvelut työpaikoille?
Porttityöpaikkoina voisivat toimia yritysten projektit, tapahtumat tai toimeksiannot – kaikki sellainen työ, joka ei ole vielä vakiintunutta mutta jonka antaminen tai kerryttäminen yrityksen olemassa olevalle henkilöstölle ei nosta työn tuottavuutta. Työnhakija veisi palvelun mukanaan räätälöitäväksi kyseisen työyhteisön kokonaisuuden tarpeisiin esimerkiksi henkilökohtaisen budjetin avulla. Työn tekemisen muotona voisivat olla perinteisen palkkauksen lisäksi myös erilaiset yrittäjyyden muodot.
Irene Impiö
kasvupalvelujohtaja
Tampereen kaupunki