Tuomas Tuokkola.
Sanotaan, että joukkue ja sen menestys ovat aina yksilöidensä summa. Urheilumaailmassa menestyvät ne joukkueet, joissa yksilöt pystyvät toimimaan omana itsenään, omilla vahvuuksillaan ja joukkueensa parhaaksi. Työelämä ei eroa tästä.
Olen tehnyt pitkän uran jääkiekon hektisessä maailmassa, jossa jokainen kausi ja joukkue ovat omanlaisensa uniikki tarina. Ihmiset toistensa ympärillä vaihtuvat nopeasti ja julkisuus sekä tuloskeskeisyys ovat vahvasti läsnä jokapäiväisessä arjessa. Lisäksi ryhmä muuttuu usein myös kauden aikana ja valmentajalta vaaditaan hyvää reagointikykyä, kun toimintatavat pitää päivittää sopiviksi palvelemaan senhetkistä tilannetta. Tiimin sisäinen dynamiikka on rakennettava usein uudestaan lyhyen ajan sisällä. Se ei onnistu ilman yhteistyötä.
Elämme tällä hetkellä hyvin yksilökeskeisessä ilmapiirissä, jossa kysymys tai ajattelutapa ”mitä minä tästä saan” ei ole kenellekään vieras. On tunnustettu tosiasia, että niin urheilujoukkueessa kuin työtiimissä yhdessä tekeminen johtaa pitkällä ja lyhyelläkin tähtäimellä parempaan lopputulokseen yksilön ryhmän näkökulmasta. Uhrataan ripaus omia etuja yhteisen hyvän ja tiimin eteen.
Uskallan sanoa, että asia on helpommin sanottu kuin tehty.
Miten tiimi löytää oman yhteisönsä voiman?
Isoa kysymystä on syytä lähteä pohtimaan perusteista. Puhuin jo aiemmassa blogitekstissäni avoimuudesta ja sen kantavasta voimasta. Työyhteisö, jossa vallitsee aidosti avoin kommunikaatiokulttuuri, on usein enemmän kuin osiensa summa. Tällaisessa tiimissä yksilöt haluavat aidosti hyvää firmalle ja toivovat myös työkaveriensa onnistuvan. Kaikki kommunikaatio tai keskustelut eivät ole aina positiivisia tai mukavia, mutta avoimessa kulttuurissa vaikeistakin asioista pystytään puhumaan suoraan ilman pelkoa yhdenkään osapuolen kasvojen menetyksestä tai mielenpahoituksesta.
Merkityksellisyys! Tiimin jäsenten on koettava, että heistä jokainen on tärkeä roolistaan riippumatta, tiimiläisiä kuunnellaan ja heille tarjotaan mahdollisuuksia yhteisön toiminnan kehittämiseen. Vastuuta tarjotaan, ja tähän vastataan vastuuta kantamalla.
Reagointi vaikeuksiin. Jääkiekko-ottelussa oman joukkueen laukaukset eivät aina mene maaliin, ja tappioputket kuuluvat jokaiseen kauteen.
Myös työelämässä tiimit kohtaavat poikkeuksetta vaikeuksia ja epäonnistumisia. Useimmiten ne ovat odottamattomia ja pohjautuvat huonoon kommunikaatioon tai yksilön inhimillisiin virheisiin. Osataanko näinä hetkinä pysähtyä, analysoida tilanne ja etsiä ratkaisut syyllisten etsimisen sijaan? Hankalissa hetkissä piilee myös mahdollisuus, joka on parempien päivien tultua lujittanut yhteisöä entisestään.
Tämä vaatii kuitenkin oikeanlaista rakentavaa reagointia. Se on suuresti johtajuuskysymys. Johtajan tai esimiehen on pidettävä laivan kurssi oikeassa suunnassa tyrskyissä, jotka vaativat nopeita toimia ja päätöstentekoa. Selkeä toimintakulttuuri luo turvallisuutta ja selkeyttä tiimin arkeen, eikä työntekijöiden tarvitse menettää energiaa aprikoidessaan, miten vaikeuksiin johtotasolla suhtaudutaan. Näissä asioissa hyvä johtaja johtaa edestä, esimerkillä ja itsensä likoon laittaen.
Vaikean tilanteen tai ajanjakson käsillä ollessa myös kuva kokonaisuudesta voi hämärtyä. Lakaisemmeko maton alle kaikki tehdyt hyvät asiat ja tuijotamme kapeakatseisesti pelkästään ongelmaan? Tällainen toiminta- ja johtamiskulttuuri ei mielestäni edistä yhteisön voimaa vaan pikemminkin rampauttaa sitä.
Vaikeat hetket paljastavat meistä usein enemmän kuin ne päivät, kun kaikki sujuu. Todellinen minuus paljastuu, kun kuuluisa ruskea aine lentää tuulettimeen. Nämä ovat hetkiä, jolloin työpaikan ja jääkiekkojoukkueen yhteisön voima todellisuudessa punnitaan. Ja hetkiä, jolloin tiimin on mahdollista löytää oma, yhteinen juttunsa.
Avoimuus, merkityksellisyys, ratkaisukeskeisyys ja oikealainen reagointi vaikeuksiin. Yhteisön voima piilee yksinkertaisissa asioissa, joita meidän kaikkien on välillä vaikea noudattaa ja vaalia.
Oman yhteisön voiman vahvistamisen voi aloittaa työkaverin huomioinnilla heti tänään, olipa rooli mikä tahansa. Huomiointia voi olla kehu, kinkkisen tiedon metsästäminen järjestelmästä tai vaikkapa lounaan nouto kesken tiiviin palaveriputken.
Pienetkin teot toimivat tehtaan takuulla paremmin kuin tuttu kysymys: mitä minä saan tästä?
Tuomas Tuokkola
Kirjoittaja on Lecklé HR:n johtamisen valmentaja.