Kiitos, pärjään kyllä itsekin – vai pärjäänkö?


Leena Rautiainen.

Miksei kukaan saa ikinä auttaa sua? Englantilaisen ystäväni kysymys havahdutti minut. Vietimme retriittiviikkoa Ranskassa, ja minä ryhmän ainoana suomalaisena jäsenenä olin jo toistamiseen kieltäytynyt tarjotusta avusta.

Jäin pohtimaan ystäväni kysymystä. En voinut olla huomaamatta sitä, miten luontevasti muut ympärilläni pyysivät ja tarjosivat apua – ja miten hyvän mielen tuo keskinäinen avunanto vaikutti tuovan. Näin mahdollisuuden luopua pärjääjämentaliteetistani ja kokeilin avun vastaanottamista. Elämä helpottui.

Valmentajana jututan asiakkaitani usein siitä, miten yhteistyöstä tulisi entistä sujuvampaa ja mitä taitoja itse kokee tarvitsevansa. Kunpa osaisin rohkeammin pyytää apua, on kenties yleisin vastaus. Muita on helppo auttaa, mutta avun pyytäminen tökkii. Mietin usein, miten paljon tähän vaikuttaa kulttuurimme, jossa yksin pärjäämistä on pitkään pidetty hyveenä. Lieneekö Suomi siksi kehittynyt itsepalvelun mallimaaksi?

Syyt avun karttamiseen ovat monenlaisia: menestyjäksi itsensä määrittelevä ei kehtaa pyytää apua, ettei uskomus paremmuudesta rikkoutuisi. Joku toinen sinnittelee apua pyytämättä, ettei oma haavoittuvuus ja tarvitsevuus vahingossakaan tulisi muiden tietoon. Ihmisten seuraa arasteleva henkilö taas ei halua muiden tunkeutuvan henkilökohtaiselle alueelleen.

Oma lukunsa ovat ne työn sankarit, joiden mielestä tiimiläiset eivät osaa tehdä asioita ”oikein” ja ”kunnolla”. Miksi pyytää apua, kun tehtävät voi itse hoitaa sekä nopeammin että paremmin? Tämä on kokemukseni mukaan erityisen hankalaa monille vahvasta asiantuntijaroolista esihenkilöksi siirtyneille henkilöille. Toisaalta: jos tuore esihenkilö jää vaille keskinäisen auttamisen oivallusta, riski uupumiselle on ilmeinen.

Ihmiset ovat erilaisia, ja joillekin avun pyytäminen on tosi helppoa. Meille muille se on harjoiteltavissa oleva taito, josta on monenlaista hyötyä. Apua pyytämällä voit säästää aikaa, sillä monet ongelmat ratkeavat nopeammin yhdessä. Samalla oma asiantuntijuus kasvaa: saat uusia näkökulmia ja opit erilaisia lähestymistapoja. Oma stressikin helpottaa, kun joku jakaa taakkoja kanssasi.

Hyöty ei suinkaan rajoitu vain avun pyytäjään. Vaikutus ilmapiiriin ja keskinäiseen luottamukseen on nimittäin kiistaton: pyytämällä apua osoitat, että arvostat toista henkilöä ja hänen osaamistaan. Jo toisen mielipiteen tai neuvon kysymisellä on sama vaikutus. Tutkimukset kertovat, että tällainen epäsuora palaute tuottaa arvostuksen tunteen jopa suoraa palautetta paremmin. Erityisen vahvan arvostuksen tunteen ja samalla hyvän kierteen saat muuten aikaiseksi, jos kerrot henkilölle jälkikäteen, mitä hyötyä hänen antamastaan neuvosta tai avusta sinulle oli!

Joillakin työpaikoilla roolit ja vastuut on sovittu valmiiksi keskinäisen avunannon ja yhteistyön helpottamiseksi. Jossain muualla kysytään enemmän omaa aloitteellisuutta. Erityisen haastavaa avun pyytäminen ja saaminen on niille, joilta puuttuu työyhteisö tai joilla yhteys sellaiseen on ohentunut. Työyksinäisyyttä torjuvan ja omaa hyvinvointia kannattelevan verkoston rakentaminen on siksi ratkaisevan tärkeää etä- ja hybridityötä tekeville asiantuntijoille sekä itseni kaltaisille yksinyrittäjille.

On myös tilanteita, joissa omien verkostojen lisäksi tarvitaan ulkopuolista apua. Itselleen ajatuskumppania ja haastajaa etsivälle suosittelen ammatticoachin apua. Se hyödyttää kaikkia ja elämä helpottuu.

Leena Rautiainen
Business coach
Valmennustalo Viritys Oy


ICF Tampere on ICF Finlandin paikallisryhmä, johon tämän blogisarjan kirjoittajat kuuluvat. ICF on maailman suurin ammatticoachien yhteisö. ICF:n tavoitteena niin maailmalla, Suomessa kuin Pirkanmaallakin on edistää coachingin laatua ja ammattitaitoa.

 

Scroll to Top