Muutoskyvykkään johtajan on kannustettava yhteisöään kyseenalaistamaan, löytöretkeilemään ja toimimaan autonomisesti. Johtajasta itsestään on löydyttävä empatiaa, visionäärin vikaa ja ajatusjohtajuutta.
Muun muassa näillä aineksilla rakennetaan yritykselle loistavaa tulevaisuutta, toteaa Nando Malmelin tuoreessa kirjassaan Radikaali uudistuminen: miten johtaa murroksessa.
Kirjan esittelytilaisuudessa eräs osallistuja huokasi johtajalta vaadittavan aika paljon. Lohdutukseksi hän sai vastauksen, että lopulta kyse on yksinkertaisista asioista. On vain vaihdettava tapa ajatella ja asennoitua. Siis muutettava sisäinen ilmasto, ajattelin minä.
Mikä milloinkin on se olennainen muutos johtajassa, joka tarvitaan, jotta myös yhteisöllä on tilaa ja tahtoa muuttua? Mitä uuden toimintatavan tuottaminen organisaatioon tarkoittaa johtamisen näkökulmasta? Olen konsulttina kävellyt taloon liian usein tilanteessa, jossa näitä kysymyksiä ei ole pysähdytty pohtimaan.
Lopputuloksena voi olla yhtälöitä, jotka eivät toimi. Johto saattaa jatkaa perinteistä ylhäältä alas johtamista ja kummastella, miksi väki ahdistuu, kun heiltä odotetaan itseohjautuvuutta ja aloitteellisuutta. Tai kannustaa jatkuvaan parantamiseen ja rohkeaan innovointiin, vaikka toleranssi virheille ja johtajan näkemyksen haastamiselle oli heikko. Kulttuuri syö hyvää tarkoittavat aikomukset.
Muutoksen johtajan on väistämättä katsottava peiliin. Tämän oivaltaminen on sisäisen ilmastonmuutoksen ensimmäinen askel. Sen jälkeen on kerättävä riittävä rohkeus katsoa kunnolla. Vaikeuskerrointa lisää se, että peiliksi asettujat ovat harvassa. Hallitus on usein henkisesti liian etäällä, kollegat johtoryhmässä taas liian lähellä. Itse itsemme kanssa emme hommassa onnistu, sokeita pisteitä ja pimeitä kulmia on liikaa.
Kouluttauduin business coachiksi, koska kaipasin taitoa, rohkeutta ja lupaa mennä syvemmälle. Haluan toimia peilinä ja auttaa johtajia uusiutumisessa ja kasvussa, haasteissa, joiden kanssa yksin he ovat liian yksin. Rehellisyyden nimissä, rohkeus ei edelleenkään aina riitä, ja lupaa ei aina tule. Edelleenkin on helpompaa kohdentaa kehittämispanokset johtamisen työkaluihin kuin johtajaan itseensä. Valmentaa ei voi väkisin, mutta ajattelua voi vaivihkaa availla heittämällä silloin tällöin kehiin valmiin vastauksen sijaan vahvan kysymyksen.
Kyllä. Lopulta kyse on yksinkertaisista asioista, mutta niiden saavuttaminen ei ole yksinkertaista. Tapamme ajatella, asennoitua ja toimia istuvat tiukassa. Samoin uskomuksemme, jotka kaventavat näkymiämme ja saavat vilkuilemaan peräpeiliin sen sijaan, että tekisimme tulevaisuutta rakentavia päätöksiä tulevaisuudesta käsin.
Johtajan tarvitsemassa muutoksessa on kyse mielensisäisen järjestelmän uudelleenohjelmoinnista. Hyvä uutinen on se, että tässä onnistuttuamme vaikutukset näkyvät ja tuntuvat kaikessa. Vyöryvät eteenpäin kuin ilmastonmuutos. Tosin johtajan tapauksessa kiihtyvän kasvun käyrä on tervetullut.
Saara Tarumo
palkitsemisen, johtamisen ja yrityskulttuurin kehittäjä, johdon konsultti ja business coach
Happy Company Oy
ICF Tampere
ICF Tampere on ICF Finlandin paikallisryhmä, johon tämän blogisarjan kirjoittajat kuuluvat. ICF on maailman suurin ammatticoachien yhteisö. ICF:n tavoitteena niin maailmalla, Suomessa kuin Pirkanmaallakin on edistää coachingin laatua ja ammattitaitoa.