Tampereen seudulla on vetovoimaa,
mutta riittääkö se?

Peer Haataja, johtaja, Tampereen kauppakamari

Peer Haataja, johtaja, Tampereen kauppakamari

Tampereen seutu on useina vuosina 2000-luvulla sijoittunut erilaisissa vetovoimavertailuissa Suomen kärkikastiin. Kaupunkitutkimuksen mukaan parhaiten kehittyvät ja vahvistuvat alueet, jotka sijoittuvat keskeisten liikenneväylien solmukohtiin ja joilla investointi- ja työpaikkakehitys sekä yritysperustanta ovat kunnossa.

Myös korkeakoulu sekä houkuttelevat mielikuva- ja mainetekijät tukevat alueen menestymistä.

Lähtökohta on siis varsin yksinkertainen. Menestyminen perustuu kahteen tekijään, kasvuun ja vetovoimaan. Ilman kasvua ei ole vetovoimaa, eikä ilman vetovoimaa ole kasvua.

Tampereen seudun tilanne on vetovoiman näkökulmasta hyvä: kasvu on tasaista ja ennusteet povaavat väestönkasvuun 100 000 hengen lisäystä 20 vuoden kuluessa. Lisäksi vissypulloa on ravistettu säännöllisesti viime vuosina, minkä seurauksena kaupunkiin rakentuu verraten pienin julkisin panostuksin katalysoituna useamman miljardin arvosta uusia kasvualueen symboleja: Uros Areena, liiketiloja, tornitaloja ja raideliikenteen ratkaisuja. Syntyy lisää vetovoimaa ja lisää kasvua.

Kehittynyt infrastruktuuri on tärkeä tekijä, mutta täysin sen varaan ei tulevaisuutta voida rakentaa. Toiminta ja aikaansaavuus ovat varmasti tärkeämpiä. Siksi onkin hämmästyttävää, että esimerkiksi Tampereen kaupunkiseudun tapa tehdä kuntarajat ja hallinnon eri sektorit ylittävää yhteistyötä tunnetaan niin huonosti. Alkuvuoden aikana toimintatapaa ovat eri tilaisuuksissa ihastelleet useiden ministeriöiden johtavat virkamiehet. Teemme kuulemma helpoksi myös heidän työnsä.

Tampereen seutu on päivä päivältä kansainvälisempi. Perustellusti voi sanoa, että lähivuosikymmenten kasvu edellyttää myös aktiivista kansainvälistymistä erityisesti osaajien saatavuushaasteen ratkaisemiseksi. Alueen tai kunnan identiteetille ja maineelle luo tutkitusti perustan se, miten hyvin vahvuuksia osataan hyödyntää. Tamperelaisuuden identiteetin kova ydin on vaatimattomuus, joka peittää alleen kaiken erinomaisuuden. Tämä vaatimattomuus näyttäisi toimivan suomalaisten houkuttelussa. Monen suomalaisen on ilmeisen helppo samaistua siihen.

Entäpä jos tarkastelisimme samaa asiaa kansainvälisessä perspektiivissä ja tekisimme tavallisuudesta ja vaatimattomuudesta tarinan? Toimisiko se samalla tavalla? Voisi toimiakin, jos tuomme sen vahvasti esille. Ei tarvitsisi paljon luovuutta, riittäisi, kun kirjoitamme totuuksia auki. Uskon, että monen ulkomaisen osaajan näkökulmasta tarina tavallisuudesta olisi aika houkutteleva.


​​​​​​​Peer Haataja
johtaja
Tampereen kauppakamari