Kunnianhimoa ja tosiasioita

Juhani Lehti, hallituksen puheenjohtaja, Tampereen kauppakamari

Juhani Lehti, hallituksen puheenjohtaja, Tampereen kauppakamari

Toisen koronavuoden kääntyessä loppusuoralle on paikallaan katsoa kuluneen vuoden ilmiöitä. Kesän jälkeen alkanut yhteiskunnan avautuminen on sujunut ilman suurempia ongelmia.

Luvatuista tuhannesta tehohoitopaikasta on ollut käytössä noin 30, joten tehohoidon kuormittuminen on pysynyt hyvin matalana. Korona-­aika on kuitenkin paljastanut järjestelmämme vakavat puutteet resursoinneissa. Jos kolmen prosentin käyttöaste siitä kapasiteetista, joka meillä tarvittaessa on käytössä, aiheuttaa huolta ja jopa ongelmia muille suunnitelluille hoitotoimenpiteille, pitää vakavasti pohtia, emmekö ole vajaan kahden vuoden aikana oppineet mitään.

Toinen merkittävästi yhteiskunnan hyvinvointia vähentävä tekijä on kaiken päätöksenteon hidastuminen ja joiltakin osin jopa estyminen. Tampere on ottanut päättäväisiä kehitysaskeleita Suomen toiseksi metropoliksi, mutta vaikuttaa siltä, että kehitystä kampittavia voimia on liikkeellä yhä enemmän. Niin ratikan jatko kuin tunnin junan suunnittelu uhkaavat venyä samanlaisiksi vuosikymmenen hankkeiksi kuin ydinvoimarakentaminen tai Pispalan kaavoitus.

Terve asuin- ja elinympäristön suojeleminen ei saa muuttua ulkomuseoinniksi. Sama koskee suhdettamme maatalouteen ja energiantuotantoon. Kivihiili-Helsingin tuore päätös poistaa liharuoka muilta kuin ylimmän johdon lautasilta vaikuttaa lähinnä myötähäpeää aiheuttavalta viherpesunäytelmältä. Onneksi Tampereen johto on ottanut tervejärkisen lähestymistavan ihmisten perustarpeiden monipuolisuuteen.

Glasgow´ssa kokoontuu tätä kirjoitet­taes­sa maailman kerma. 400 yksityiskoneen armada on täyttänyt lentokentät äärimmilleen tuoden valtioiden johtajat ja julkimoiden hyve-eliitin viiden tähden ravintoloihin pihvilautasten äärelle. Pitkän koronatauon jälkeen mukavan yhdessäolon lomassa pidetään puheita, joissa huudetaan sekä itselle että toisille uusia velvoitteita. Kaiken nokituksen lomassa kuitenkin unohtuu, mihin kenelläkin on varaa tai mihin ylipäätään on teknistaloudellisia ja sosiaalisesti kestäviä edellytyksiä. Lopultahan kyse on siitä, kuinka paljon olemme valmiit uhraamaan hyvinvointiamme – ja erityisesti vähempivaraisten yhteiskuntaluokkien hyvinvointia – tietokonesimulaatioiden alttarille.

Vuoden 1992 Rion ympäristökokouksen jälkeen näiden huutokauppojen seurauksena globaalilla tasolla jopa miljardiin dollariin päivässä nousseet uusiutuvan ener­gian tuet ovat nostaneet tuuli- ja aurinkoenergian osuuden 1,3 prosenttiin maailman primäärienergian tuotannosta. Tällä kunnianhimoisen ilmastopolitiikan 30 vuoden jaksolla maailman primäärienergian kulutus on kasvanut 60 prosenttia. Kun suhteutamme saavutetun uusiutuvan energian osuuden pelkkään energiankulutuksen kasvuun, olemme pystyneet kattamaan kolme prosenttia energiankulutuksen kasvusta uusiutuvalla energialla. Tosiasioiden valossa hallittu fossiilisista luopuminen on satojen vuo­sien projekti.

Ihmisyys velvoittaa meitä enemmän kuin hallitusviisikkomme poliittinen kunnianhimo. Suomen kansa voi perustellusti pysähtyä odottamaan, että muut saavuttavat sen tason, jolla me jo olemme, ja jatkaa sen jälkeen samaa tahtia maailman muiden maiden kanssa.

Juhani Lehti
hallituksen puheenjohtaja
Tampereen kauppakamari