Näin sen näen | 07.04.2021 05:15

Mitä kuuluu tutkimus-yritys-yhteistyölle?

Raportti tehtiin valtion vuonna 2019 perustaman Vaikuttavuussäätiön toimeksiannosta. Säätiö pyrkii toiminnallaan vahvistamaan tutkimustoiminnan julkisten ja yksityisten toimijoiden yhteyksiä.

Raportin tultua julkiseksi olin yllättynyt sen saamasta huomiosta. Raporttiin viitattiin laajasti. Demokraatti-lehti totesi, että yliopistojen ja yritysten yhteistyölle ei kuulu hyvää. Tekniikka & Talous otsikoi: yritysten ja yliopistojen välinen yhteistyö heikentynyt huolestuttavasti. Median rinnalla sosiaalisessa mediassa ja blogiteksteissä nousi aktiivista keskustelua tutkimus-yritys-yhteistyöstä.

Selvityksemme keskeinen viesti oli, että elinkeinoelämän ja tutkimuksen välisen yhteistyön määrä on ollut laskeva. Tämä herättää kysymyksen siitä, kuuluuko tutkimuksen ja elinkeinoelämän yhteistyölle hyvää vai huonoa.

Johtaja Laura Juvonen Teknologiateollisuudesta vastasi blogissaan, että on aivan selvää, että yritysten yhteydet suomalaiseen tutkimuskenttään ovat heikentyneet. Kommentin taustalla on analyysi julkisen rahoituksen muutoksista, jotka ovat poistaneet kannustimia yhteistyöltä.

Rahoitusmuutokset ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä kehityksen taustalla. Innovaatiopolitiikkamme näyttäytyy tässä suhteessa epäjohdonmukaiselta. Toisaalta leikataan merkittävästi yhteistyön rahoittajilta, kuten Business Finlandilta, mutta samalla perustetaan Vaikuttavuussäätiö tukemaan sitä, mistä juuri leikattiin. LUT-yliopiston vararehtori Jari Hämäläinen kirjoittikin blogissaan, että ”juuri kun muut maat tulivat Suomeen tutustumaan yritysten ja yliopistojen yhteistyöhön, ekosysteemi romutettiin…” On selvää, että innovaatiopolitiikkamme on murentanut yhteistyön edellytyksiä.

Syyttävän sormen suuntaaminen innovaatiopolitiikkaan on kuitenkin liian suuri yksinkertaistus. Tampereen yliopiston innovaatiopalveluiden ja kumppanuuksien johtaja Pauli Kuosmanen kommentoikin selvitystämme blogissaan ja totesi, että syitä yhteistyön vähenemiseen löytyy niin mekanismeista kuin asenteista. Innovaatiojärjestelmämme näkymättömät raja-aidat perustutkimuksen, soveltavan tutkimuksen sekä yritysten kehitystyön välillä saavat eri toimijat ajamaan vain omia etujaan. Näin vaikka – Pauli Kuosmasen sanoin – erilaisten tutkimustapojemme tulisi elää hyvää yhteiseloa ja kehittyä yhteistyössä rikkaiksi ja uusiksi yhdistelmiksi.

Riippumatta haasteista Suomessa tehdään paljon tutkimuksen ja elinkeinoelämän välistä yhteistyötä. Kunnianhimoiset tavoitteet Suomen tulevaisuudesta edellyttävät kuitenkin, että tartumme yhteistyön haasteisiin, mekanismeihin sekä asenteisiin ja rakennamme yhdessä parempaa tulevaisuutta.

​​​​​​​Arho Suominen
teollisuusprofessori
Tampereen yliopisto
johtava tutkija
Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy