”Päätöksiä ei pidä pelätä, niitä pitää tehdä”

Kun Tampereen yliopisto ja Tampereen teknillinen yliopisto yhdistyvät ensi vuoden alussa, rehtori Mari Wallsilla on ollut neljä ja puoli kuukautta aikaa koota rivit uuden säätiöyliopiston taakse.
– Suunnittelulle oli oma aikansa, nyt tarvitsemme operatiivista johtamista, hän sanoi ensimmäisen työviikon jälkeen elokuussa.

Työviikko ei olisi voinut olla täydempi. Walls aloitti kiinnittymisen tamperelaiseen korkeakouluyhteisöön tapaamalla lukuisia ihmisiä. Ensimmäisten joukossa olivat henkilöstön luottamushenkilöt, opiskelijajärjestöjen puheenjohtajat sekä molempien yliopistojen ja ammattikorkeakoulun johtoa.
Listan kärjessä oli myös uuden yliopiston avainhenkilöiden, muun muassa provostin ja vararehtorien rekrytointiin osallistuminen. Heistä tulee Wallsin lähimmät työtoverit. Provosti on yliopistossa rehtorista seuraava ja tiedekuntia johtavien dekaanien esimies. Hän vastaa opetukseen, tutkimukseen ja vaikuttavuuteen liittyvän työn johtamisesta rehtorin tukena. Käytännössä työtä tehdään pitkälti yhdessä, rehtoraattina.
– Oli tärkeää löytää kompetensseiltaan toisiaan täydentävät henkilöt, jotta pääsemme vauhtiin vahvan tiimin rakentamisessa, Walls kertoo.
Korkeakoulusäätiön siirtymäkauden hallitus vahvisti nimitykset elokuun lopussa. Provostiksi valittiin Tampereen teknillisen yliopiston vararehtori Jarmo Takala. Tutkimuksesta vastaavaksi vararehtoriksi valittiin nykyisen Tampereen yliopiston yhteiskuntatieteiden tiedekunnan dekaani Juha Teperi ja koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi Tampereen ammattikorkeakoulun vararehtori Marja Sutela.


Uuden Tampereen yliopiston tiedekuntarakenteessa ei ole elinkeinoelämän toivomaa talouden ja tekniikan yhdistävää tiedekuntaa. – Kysymys on siitä, miten luomme kombinaatioita ja miten työskentelemme yhdessä. Voimme koota saman tiedekunnan sisälle uutta tai tukea strategisella rahoituksella ja ohjauksella eri tiedekuntien välistä yhteistyötä. Molempia tarvitaan, Mari Walls sanoo.

Enemmän kuin kahden yliopiston summa

Ennen valintaansa Tampereelle Mari Walls työskenteli Luonnonvarakeskus Luken ensimmäisenä pääjohtajana. Luke perustettiin vuonna 2015 kolmen tutkimuslaitoksen fuusiossa.
– Uskon, että kokemukseni monialaisen tutkimusyhteisön rakentamisesta painoivat rehtorin valinnassa. Säätiöyliopisto on tietenkin erilainen kuin tutkimuslaitos, mutta integraatioissa on aina samankaltaisia prosesseja ja vaiheita. Uskon, että kun ne on käynyt kertaalleen läpi, kokemuksista voi olla jatkossa paljon hyötyä.
– Valinta rehtoriksi tuli Luken kannalta ehkä hieman aikaisin. Olimme saaneet Lukessa ensimmäisen strategiakautemme hyvin liikkeelle ja omaa pääjohtajakauttani oli vielä puolet jäljellä. En voinut kuitenkaan jättää Tampereen tilaisuutta käyttämättä. Uuden yliopiston perustaminen on ainutkertainen asia.
Säätiöyliopisto ja Tampereen ammattikorkeakoulu muodostavat uuden korkeakouluyhteisön, jonka osaamiskärjiksi on määritelty tekniikka, terveys ja yhteiskunta. Walls muistuttaa, että uusi yliopisto on enemmän kuin kahden nykyisen yliopiston summa. Nyt luodaan uutta.
– Tähän asti yliopistomme ovat tehneet omalla alallaan hyvää, erinomaistakin työtä. Kokonaisuus ei kuitenkaan loista ulospäin parhaalla mahdollisella tavalla. Myös kansainvälisyydessä on kehittämistä, hän arvioi.
Muutosta viedään syksyllä eteenpäin yhdessä avainhenkilöiden kanssa. Heiltä odotetaan hyvää näkemystä kaikista uuden yliopiston osapuolista sekä vahvaa näyttöä kansainvälisestä toiminnasta. Tarvitaan myös näkemystä, miten uusi yliopisto juurrutetaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja saadaan verkostoitumaan entistä läheisemmin elinkeinoelämän kanssa.
– Tarvitsemme ennen kaikkea rohkeutta ja kykyä nähdä mahdollisuuksia, joita uusi yliopisto tuo mukanaan. Onnistuessamme kansainvälisten osaajiemme joukko vahvistuu, Tampere kansainvälistyy ja Suomi näkyy maailmankartalla entistä paremmin. Pystymme tarjoamaan tulevaisuudessa entistä kiinnostavampaa koulutusta ja mahdollistamaan uutta luotaavaa tutkimusta.

”Tämä työ tehdään ihmisten kanssa”

Mari Walls aloitti työnsä keskustelemalla ja ihmisiä tapaamalla. Onko dialogi siis yksi niistä asioista, joissa on onnistuttava?
– Varmasti näin on, sillä tämä työ tehdään ihmisten kanssa. On kuultava ja kuunneltava. Ja tämä on hyvin antoisaa. Toivon tietenkin, että mahdollisimman moni näkee positiivisia syitä sille, miksi uudistus kannattaa toteuttaa ja mitä sillä voidaan saavuttaa.
Julkisuuteen yliopistojen yhdistymisestä on tihkunut myös erimielisyyksiä, epätietoisuutta, huoltakin.
– Se on inhimillistä. Hyvin harva ihminen on valmis hyppäämään uuteen arvioimatta ensin uudistuksen eri puolia. Itse näen isossa kuvassa silti vain saavutettavaa.
– Ajattelen niin, että kun on intohimoa, halua ja osaamista, oma paikka korkeakouluyhteisöstä löytyy varmasti.
Walls haastaa jokaista korkeakouluyhteisön jäsentä katsomaan ympärilleen.
– Monialaisuus antaa mahdollisuuksia vaikka mihin. Minua ainakin motivoivat mahdollisuudet luoda uusia toimintatapoja ja tilaisuus tukea yhteiskuntaa syväluotaavissa murroksissa, esimerkiksi sote-uudistuksessa. Sotessa on toistaiseksi keskitytty hallinnon järjestämiseen, vaikka se sisältää valtavasti asioita, joita voitaisiin ratkoa tutkimuksen avulla, jolloin tutkimus ja tiede olisivat aidosti käytössä.


Mari Wallsin ensimmäisen, työntäyteisen viikon Tampereella huipensi tohtoripromootio, joka oli nykyisen Tampereen yliopiston viimeinen. Ennen juhlaa Walls ehti vaihtaa muutaman sanan TAMKin vararehtorien Päivi Karttusen (vas.) ja Marja Sutelan kanssa. Sutela valittiin elokuun lopussa uuden yliopiston koulutuksesta vastaavaksi vararehtoriksi.

Ensin krouvisti, myöhemmin viilataan

Lähikuukaudet kuluvat siis uuden yliopiston rakenteiden ja toiminnan pystyttämisessä. Wallsin mukaan nyt työskennellään ”vähän krouvisti, isolla raekoolla”.
– Ratkaisuja ja päätöksiä tehdään sillä tiedolla, joka meillä on sillä hetkellä käytettävissä. Päätöksiä saatetaan joutua myöhemmin viilaamaan ja korjaamaan, mikä minusta ei ole niin vaarallista kuin se, että ollaan päätöksentekoon kykenemättömiä. Silloin ei päästä eteenpäin.
Kun uusi yliopisto aloittaa toimintansa, työ oikeastaan vasta alkaa. Ensimmäisenä vuotena kaikki tehdään ensi kertaa, mikä on työlästä. Yksi suurimmista haasteista on ensimmäisen yhteisen opiskelijavalinnan toteuttaminen.
– Vuodet 2019–2020 ovat varhaista rakentamista, minkä jälkeen katse nostetaan kauemmaksi, kolmen vuoden aikajänteelle. Se on toiminnan vakiinnuttamisen aikaa, jolloin voidaan joutua säätämään alkuvaiheen ratkaisuja. Silti päätöksiä ei pidä nyt pelätä, niitä pitää vain tehdä, jotta päästään eteenpäin, Walls sanoo.

Entistä kiinnostavampi yliopisto

Mari Walls luottaa siihen, että monialainen yliopisto on elinkeinoelämälle, yrityksille ja yhteiskunnalle entistä kiinnostavampi kumppani.
– Yliopistoilla on jo vahvoja yhteiskunnallisia verkostoja ja hyvää yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa. Vuorovaikutusta voidaan kuitenkin kehittää vielä vahvemmaksi ja kiinnittää se yliopiston kaikkeen toimintaan. Siihen tarvitaan helppoja, matalan kynnyksen alustoja, joilla käsitellään yhdessä yrityksiä, julkisia toimijoita ja toisaalta tutkimusta yhteisesti kiinnostavia aiheita ja kysymyksiä.
Nykyisin käytössä olevat yritysyhteistyön virittäjät, kuten esimerkiksi TTY:n Kampusklubi, tutkijatapaamiset ja erilaiset innovaatioalustat saavat Wallsin varauksettoman tuen.
– Kampuksella voi olla – ja onkin jo – yrityksiä ja julkisia toimijoita, jolloin tutkimus on elävässä kosketuksessa yhteiskunnan kanssa. Siitähän nimenomaan on kyse.
Tampereen kauppakamari lahjoitti säätiöyliopistolle viime keväänä 400 000 euroa, josta 300 000 suunnataan perustettavaan ohjelmistotekniikan työelämäprofessuuriin.
– Lahjoitus on arvokas osoitus siitä, että yliopisto kiinnostaa ja professuurista nähdään olevan hyötyä elinkeinoelämälle. Se suuntaa huomiota myös työelämän uudistumiseen, osaltaan kehittää yliopiston kykyä keskustella siitä sekä osallistua muutokseen, Walls sanoo.


Anna-Mari Walls

(sukunimi lausutaan kuten kirjoitetaan )

1961 syntyy Helsingissä
1981 ylioppilas, Tampereen yliopiston normaalikoulu
1989 filosofian tohtori, Turun yliopisto
1995 dosentti, Helsingin yliopisto

Ura

1989–1991 post doctoral tutkija, Suomen Akatemia ja Cornellin yliopisto, USA
1992–1997 tutkimushankkeiden johtaja, Turun yliopisto, Kuopion yliopisto ja Maj ja Tor Nesslingin säätiö
1997–2003 ohjelmajohtaja, Suomen Akatemian biodiversiteettitutkimusohjelma Fibre
2003–2004 yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto
2004–2005 biodiversiteetti- ja ympäristötieteen professori, Turun yliopisto
2006–2009 tutkimus- ja ohjelmajohtaja, MTT
2009–2014 johtaja, Suomen ympäristökeskuksen Merikeskus
2015–12.8.2018 pääjohtaja, Luonnonvarakeskus
13.8.2018 – Tampereen korkeakoulusäätiön toimitusjohtaja
1.1.2019 – Tampereen yliopiston rehtori

Luottamustoimia

Suomen Kulttuurirahaston hallintoneuvoston jäsen. Ilmatieteen laitoksen neuvottelukunnan jäsen. Senaatti-kiinteistöt hallituksen jäsen. Toiminut aiemmin muun muassa Suomen Akatemian Biotieteiden ja ympäristön tutkimuksen toimikunnassa, Suomen Akatemian Tieteen tila 2016 -ohjausryhmässä, Oulun yliopiston hallituksessa ja CSC – Tieteen tietotekniikan keskus Oy:n hallituksessa.

Perhe


Naimissa, perheessä kaksi lasta, joista vanhempi opiskelee TAMKissa ja nuorempi kirjoittaa ylioppilaaksi ensi keväänä. Koti Espoossa, asuu viikot ”opiskelijaboksissa” Tampereella. Perhe on muuttamassa Tampereelle.

Harrastukset

Mökkeily, sienestys, lukeminen. Saunoo päivittäin jos mahdollista, ”se on tapani rentoutua”. Mökki sijaitsee itäisellä Suomenlahdella. ”Ihminen tarvitsee välillä muuttumattomia näkymiä. Merimaisema pysyy samana vuosikymmenestä toiseen.”

Motto

”Varsinaista mottoa ei ole, mutta tärkeissä asioissa olen aina tähdentänyt rohkeutta mennä eteenpäin.”


Mistä saat virtaa?

”Saunasta, ja uusista asioista. Uuden rakentaminen motivoi kovasti.”

Nostan hattua

”Juuri tänään nostan hattua nykyiselle Tampereen yliopistolle hienosta promootiosta – akateeminen juhla vailla vertaa! Mutta ennen kaikkea nostan hattua koko tamperelaiselle korkeakouluyhteisölle, joka on rohkeasti uskaltanut lähteä rakentamaan uutta. Teemme tästä yhdessä upean ja kansainvälisesti vaikuttavan korkeakouluyhteisön!”

Teksti
Päivi Eskelinen Kuvat Olli-Pekka Latvala

 

Scroll to Top