Pääradalla tehdään uutta Suomea

Yhteistyöllä vaikuttavuutta. Maakuntajohtaja Esa Halme (vas.), kauppakamarijohtaja Antti Eskelinen ja pormestari Lauri Lyly ajavat yhteisvoimin hallitusohjelmatavoitteita, joiden prioriteetteja ovat toisiinsa hyvinkin liittyvät pääradan parantaminen, osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja suurimpien kaupunkien kehittymistä varmistava kaupunkipolitiikka.

Yhteistyöllä vaikuttavuutta. Maakuntajohtaja Esa Halme (vas.), kauppakamarijohtaja Antti Eskelinen ja pormestari Lauri Lyly ajavat yhteisvoimin hallitusohjelmatavoitteita, joiden prioriteetteja ovat toisiinsa hyvinkin liittyvät pääradan parantaminen, osaavan työvoiman saatavuuden turvaaminen ja suurimpien kaupunkien kehittymistä varmistava kaupunkipolitiikka.

Pirkanmaalla työskennellään nyt yhteisvoimin muun muassa ja erityisesti pääradan kehittämistavoitteen saamiseksi uuteen hallitusohjelmaan.

– Vuosikymmeniin ei ole ollut tilannetta, että liikenneratkaisulla muutetaan Suomea. Pääradan kehittäminen on nyt tällainen iso hanke maamme sisällä. Saavutettavuuden kannalta tehdään uutta Suomea. On totta kai muitakin tärkeitä hankkeita, mutta millään muulla ei saada näin suurta vaikuttavuutta, korostaa Tampereen pormestari Lauri Lyly.

Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme ja Tampereen kauppakamarin toimitusjohtaja Antti Eskelinen ovat samaa mieltä – myös siitä, että pääradan suunnittelu on saatava liikkeelle ja valmiiksi mahdollisimman nopeasti, koska siten ollaan valmiita hakemaan rakentamisen rahoitusta.

Miehet ovat yhtä mieltä paljosta muustakin – ja myös tekevät työtä yhteisellä hallitusohjelmatavoiteagendalla. Toki jokaisella on omia painotuksia, mutta kolmen tavoitteen takana seisovat kaikki:
– Saavutettavuus, eli pääradan kehittäminen sekä valtateiden 3, 9 ja 12 parantaminen.
– Osaavan työvoima saatavuus, eli Tampere3:n fuusiorahoituksen ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin rahoituksen turvaaminen.
– Kaupunkipolitiikka, eli suurten kaupunkien aseman vahvistaminen kaupungistumisen myllerryksessä, ja joukkoliikennetuki kasvavissa kaupungeissa liikkumisen edistämiseen.

Konkretialla kohti maalia

Eniten kolmikkoa puhuttaa päärata. Eikä vain puhuta.

– Taustalla on pitkä valmistelutyö. Nyt meillä on uskottavat faktat, ja puolen viime vuoden aikana onkin päästy vauhdilla eteenpäin, Antti Eskelinen arvioi, ja Lyly komppaa:
– Palikat ovat nyt siinä järjestyksessä, että ollaan menossa maaliin.

Konkretiaa ovat esimerkiksi budjettiriihessä valtion tämän vuoden talousarvioon saatu miljoonan euron määräraha tunnin Tampere–Helsinki-junan esisuunnittelun aloittamiseksi. Sitä on myös Suomen pääradan mukanaolo Euroopan komission esityksessä Verkkojen Eurooppa (CEF) -ohjelmassa EU:n rahoituskaudelle 2021–2027. Päärata on osa North Sea–Baltic-ydinkäytävän laajennusta pohjoiseen. Rahoituksesta saataneen päätöksiä ensi talveen mennessä.

– Ja komissio on valmiina vielä tämän rahoituskauden aikana antamaan tukea suunnitteluun, kertoo Esa Halme.

Hankeyhtiö eli pääradan kehittämiseen keskittyvä valtion, Helsingin, Vantaan ja Tampereen kaupungin Suomirata Oy on Lylyn mukaan työväline, jonka vahvuuksia ovat päärataosaaminen, lupaprosessien hallinta ja suunnittelun nopeus.

Liikennevirasto arvioi suunnitteluajaksi 6–8 vuotta, mutta kolmikko hymähtää: se on liian kauan.
– Suunnittelun hakukelpoiseen vaiheeseen ei saa mennä yli kahta vuotta, sanoo Halme ja lisää, että alusta saakka suunnitelmat on laadittava niin, että ne täyttävät hankehakemuksen EU-kriteerit.

Lyly sanoo, että yhtiönä Suomirata voi kilpailuttaa tekijät.

– Se avaa mahdollisuuden käyttää muita kuin Liikenneviraston suunnittelijoita. Esimerkiksi Tampereellahan on raitiotien ansiosta paljon ainutlaatuista ratasuunnitteluosaamista, ja kyseeseen voisi tulla vaikka kansainvälisten ja suomalaisten suunnittelijoiden konsortio. Yhtiöllä on mahdollisuus resursoida hanke ja tehdä nopeammin. Konsortiolla päästään kahden vuoden aikatauluun.

Hankeyhtiö antaa myös uskottavuutta ja mahdollisuuksia muihin rahoittajiin – esimerkiksi EU:hun ja eläkerahoittajiin – päin. EU tosin edellyttää varmuutta myös isäntämaan omasta rahoitusosuudesta.
Lyly korostaa, että tunnin junan toteutumiseksi jokainen miljoona on tärkeä, ja siksi Tampere on valmis sijoittamaan ratayhtiön osakkeisiin 3–4 miljoonaa euroa.

Noin tunnin juna Helsingin ja Tampereen välille on kriittisin tavoite, mutta kolmikko muistuttaa, että nopeus on hyödyksi ja tarpeen seuduille Tampereelta pohjoiseenkin. Se muistuttaa myös, että infratavoitteissa päärata on ykkösenä, mutta eri parannuskohteita ei pidä asettaa vastakkain. Tärkeää saavutettavuuden parantam

Oma ministeri – nyt!

Antti Eskelinen huomauttaa, ettei Pirkanmaalle ole tullut merkittäviä liikenneinvestointeja sitten läntisen kehätien ja toivoo pääradan nyt olevan myötätuulessa budjettineuvotteluissa.

– Muun muassa siksi olisi tärkeää saada pirkanmaalainen ministeri uuteen hallitukseen.
Omalla ministerillä on kasvavalle alueelle merkitystä, sanoo myös Lyly.

– Sisäpiirissä toimiminen on tärkeää, ollaan ajoissa vaikuttamassa asioihin. Olen nyt luottavainen, että ministeri Pirkanmaalta saadaan.

Halme pitää tärkeänä, että maakunnasta ollaan valtioneuvostossa läsnä.
– Ja tällä kertaa meillä on jokaisella pääpuolueella useampikin hyvä ehdokas ministeriksi.

Kolmikkoa harmittaa, että valtio on pääkaupunkiseudulle rahanjaossa anteliaampi kuin muille seuduille. Se peräänkuuluttaa yhdenvertaisuutta ja arvostuksen antamista myös sinne, missä arvonlisää syntyy.
Yhdessä ihmetellään, miksi Tampereen uusi yliopisto sai ainoastaan puolet fuusiokustannuksista, kun Aalto-yliopistolle korvattiin kaikki.

– Kyllä se näkyy, että vauraimmat alueet saavat parhaimmilla ehdoilla valtion tukea, se on 20 prosenttia Helsingin eduksi. Aalto-yliopistossa se oli 40 prosenttia, laskee Halme.

Lylykin arvioi, että Pirkanmaalla on tehtävä kaksi kertaa enemmän töitä, jotta saadaan se, mitä pääkaupunki saa – oikeastaan vain, koska se on pääkaupunki.

– Siksikin tarvitaan oma ministeri ja keskeinen asema maan hallituksessa. Ja totta kai vaikuttavuuden kannalta alueellinen ja laajempikin yhteistyö on tärkeää.

Kruununjalokivi ja kasvattajaseuran haasteet

Kolmikko on yhtä mieltä siitä, että uuden Tampereen yliopiston rahoituksen turvaaminen on osaavan työvoiman saatavuuden ykkösasioita.

– Meille on kunniakysymys, että yliopistomme, kruununjalokivemme, menestyy. Se kasvattaa tulevaa innovaatiovoimaa ja työvoimaa. Onhan Tampereella mahtava etu: täällä on 30 000 korkeakouluopiskelijaa ja 20 000 toisen asteen opiskelijaa, yhteensä 50 000 opiskelee ammattiin täällä. Jos se ei ole voimavara, mikä sitten on! pormestari sanoo.

Eskelinen pitää myönteisenä, että pirkanmaalaiset yritykset lähtevät mielellään tuotekehitysyhteistyöhön yliopistojen kanssa.

– Millaisella rahoituksella turvataan meille tyypillinen ja tarpeellinen teollinen näkökulma? Esimerkiksi akatemiarahoitus ei palvele elinkeinoelämän tarpeita, jotka ovat kuitenkin tälle alueelle tärkeitä. Olemme menestyneet aika heikosti EU-rahoituksenkin hakemisessa.

Lyly kertoo, että EU-rahoituksen haussa yliopistolla on tärkeä rooli, ja suunnitteilla onkin etabloida yliopistoa mukaan Tampereen ja Pirkanmaan EU-toimistoon Brysselissä.

Halme huomauttaa, että kyllä EU-rahoitusta on jo opittu hakemaan ja tilanne on piirun verran parantunut.
– Mutta totta on, että hankehakemuksista menee läpi vain joka kahdeksas – läpi pitäisi mennä edes noin joka kuudes.

Kolmikko uskoo, että uusi yliopisto kiinnostaa kumppanuuksia. Yliopisto pääsee jatkossa entistä parempiin hakukonsortioihin ja pystyy valitsemaan sellaisia kumppaneita, joiden kanssa voi menestyä hauissa.
Antti Eskelinen huomauttaa, että fuusiorahoitus jäi 30 miljoonaa vajaaksi, mutta olisiko pääomitusrahoituksesta ratkaisuksi?

Ja Lyly vastaa:
– Kyllä valtio saisi avata kukkaroa samalla tavoin kuin aikaisemminkin ja tulla valtionosuuksilla mukaan aina vastaavalla summalla kuin joku muu laittaa pottiin.

Valtionosuusjärjestelmäkin vaatii muutoksia. Eskelinen sanoo sen laahaavan kasvukeskuksissa jäljessä reaalitilanteesta ja Lyly kommentoi, ettei se nykyisenlaisena staattisena systeeminä tue Tampereen alueen kehitystä eikä luo kasvun elementtejä.

– Valtion pitäisi tulla mukaan myös kaupungistumisen haasteisiin. Esimerkiksi Tampere on opiskelijakaupunki, jossa iso ryhmä on 19–24-vuotiaat. Ryhmä on tavallaan menoerä, koska tuloja siitä ei ole. Tulee maakuntauudistus tai ei, valtionosuusjärjestelmä pitää uudistaa, jotta Tampere pystyy vastaisuudessakin olemaan kasvattajaseura.

Työosaamishuoltoa työterveyshuollon tapaan

Työvoiman saatavuuteen liittyy tietysti toisen asteen ammatillisen koulutuksen reformin onnistuminen. Siihen liittyy myös se, että kun mistä tahansa opinahjosta valmistutaan, valmistutaan itse asiassa koko työuran aikaiseen oppimiseen. Miten vastata siihen, että elämä on uusien asioiden opiskelemista koko ajan?
– Olin juuri keskustelussa, jossa heitettiin ajatus työterveyshuollon tapaan järjestetystä työosaamishuollosta, Halme kertoo ja Lyly innostuu:

– ... sillähän vastattaisiin haasteisiin, ja se toisi resurssia myös. Koska ikäluokat pienenevät, kohta jokaiselle on korkeakoulupaikka. Säilytetäänkö vanha paikkamäärä vai supistetaanko? Vai onko houkuteltava ulkomaisia opiskelijoita? Isoja linjauksia.

Antti Eskelinen perää sitä, että koska toisen asteen reformi painottaa työpaikalla oppimista, pk-sektori tarvitsee korkeammat koulutuskorvaukset sekä resursointia työpaikkaohjaajiin. Muutos ei päästä oppilaitoksiakaan helpolla.

– Uuden hallituskauden aikana pitäisi luoda järjestelmä, jotta löydetään tarkoituksenmukainen ja tehokas tapa toimia. Reformi pitää saattaa loppuun, sitä ei saa jättää kesken, vaikka hallitus vaihtuu.
Kolmikko kantaa huolta myös peruskoulun jälkeen syrjäytyvistä ja pudokkaista: kun peruskoulu loppuu, pitää huolehtia jatkosta.

– Tässäkin kaupunkipolitiikan merkitys korostuu, koska isossa kaupungissa voi syrjäytyä ja hävitä joukkoon helpommin kuin pienemmällä paikkakunnalla, jossa kaikki tuntevat toisensa, huomauttavat Lyly ja Eskelinen.

Teksti ja kuva Annikaisa Knuutila