Kauppakamarilehti | 15.09.2021 06:00

”Kukaan meistä ei onnistu yksin”

– Ei ole sattumaa, että muutin perheeni kanssa näille kulmille. Tämä on minun kotiseutuani Tampereella. Minulla on vastaanottokeskuksista enemmän positiivisia kuin negatiivisia muistoja.

Lause kertoo hyvin entisen turvapaikanhakijan, nykyisen yrittäjän ja johtamisen konsultin Rajkumar Sabanadesanin asenteesta: Hän haluaa keskittyä asioihin, jotka ovat hyvin. Ja että on turhaa vatvoa asioita, joihin ei voi vaikuttaa. Sellainen vain väsyttää ja luo myrkyllistä kierrettä.

– Aika monet ajattelevat, että maailma on heille velkaa tai jotenkin epäreilu. Miten niin, kysyn minä. Jos haluaa nähdä todellista epäreiluutta, kannattaa mennä vaikkapa Sri Lankaan tai Intiaan, hän hymähtää.
Lapsisotilas

Rajkumar Sabanadesan syntyi Jaffnassa Sri Lankassa ylemmän keskiluokan perheeseen. Isä oli lääkäri ja vauraaseen yrittäjäsukuun kuulunut äiti hoiti kodin. Ulkoisen hyvinvoinnin takana oli kuitenkin synkkiä sävyjä. Äiti oli väkivaltainen ja jakoi pienelle pojalle kohtuuttomia rangaistuksia.

Kun Sabanadesan oli kuusivuotias, hänet lähetettiin isoäitinsä luo asumaan.

– Minulle ei ole selvinnyt, miksi minut annettiin pois.

Isoäiti oli vasta kuudenkymmenen, mutta yksitoista lasta synnyttäneenä ja katraansa kasvattaneena hän ei jaksanut enää kiinnostua lapsenlapsestaan. Pikkupoika jäi vähälle huomiolle.

Sri Lankassa syttyi sisällissota, kun Sabanadesan oli kahdeksan. Isoäiti asui pohjoisen tamilialueella, ja vähitellen poika alkoi kulkea tamilikapinallisten porukoissa.

Aluksi hän kuului puolisotilaallisiin joukkoihin. Se tarkoitti, että hän asui kotona ja kävi koulua, mutta osallistui muiden poikien kanssa yksittäisiin iskuihin ja levitti propagandamateriaaleja. Pojat osallistuivat myöhemmin myös aseellisiin taisteluihin Intian maahan lähettämiä sotilaita vastaan. Ensimmäisessä taistelussaan Sabanadesan oli vasta kolmentoista.

– Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän aloin epäillä käskyjä. Ne eivät tuntuneet oikeilta ja lopulta päätin, että sota saa osaltani riittää. Sukuni vaikutusvallan ja peitetarinan avulla pakenin 19-vuotiaana väärennetyillä papereilla Venäjän kautta Suomeen huhtikuussa 1994.

– Alun perin tarkoitukseni oli jatkaa Suomesta Kanadaan, jossa asuu isäni sukua, mutta sain vahvan intuition, että ha­luan jäädä. Täällä oli puhdasta ja täsmällistä. Olen aina ollut pedantti puhtauden ja aikataulujen noudattamisessa, ja Suomi tuntui oikealta paikalta.

Suomi tuntui hyvältä myös siksi, että täällä ei ollut maanmiehiä eikä sukulaisia. Suku ei kontrolloisi, eikä asettaisi vaatimuksia. Täällä voisi rakentaa sellaisen elämän kuin itse haluaa.

Sabanadesan haki turvapaikkaa, ja hänet sijoitettiin Turun vastaanottokeskukseen. Syyskuussa 1994 hän muutti Tampereelle Pohjolankadun vastaanottokeskukseen, nykyisen kotinsa naapuriin.

Turvapaikanhakija

Vastaanottokeskuksessa oli aikaa ajatella. Odottaminen turhautti, joten Sabanadesan haki opiskelupaikkaa sairaanhoitajakoulutuksesta. Kun paikka jäi saamatta, hän haki lähihoitajakoulutukseen ja pääsi.

– Otin opiskelun itse järjestettynä kotouttamisohjelmana.

– Tavoitteeni ei ollut lähihoitajan työ, mutta halusin opiskella sen sijaan, että roikun keskuksessa 24 tuntia tekemättä mitään. Minulla oli oikeus poistua 8–12 tunniksi, ja ajattelin, että käytän tunnit tutustumalla suomalaisiin ja tähän yhteiskuntaan.

Valmistuttuaan lähihoitajaksi hän haki uudelleen sairaanhoitajakoulutukseen. Nyt hän pääsi sisään, mutta opintojen alussa tuli tyrmääviä uutisia: karkotuspäätös!

– Korkein hallinto-oikeus päätti äänin 3–2, ettei perusteita turvapaikkaan ollut. Olin käynyt läpi kaikki oikeusasteet, ja mahdollisuuteni olivat vähissä. Päätin silti yrittää vielä oleskelulupaa tutkinnon suorittamista varten.

Oleskelulupa opintoja varten myönnettiin syksyllä 1997. Pysyvän oleskeluluvan hän sai muutamaa vuotta myöhemmin ja Suomen kansalaisuuden 2007.

Ihmisten puolustaja

Rajkumar Sabanadesan on tahtonut aina vaikuttaa ja puolustanut heikompiaan. Hänelle on jäänyt muisto lapsuudesta, kun hän nousi ihmisiä syntyperän mukaan jakavaa kastijärjestelmää vastaan.

– Isoäidilläni oli työntekijöitä, jotka kokoontuivat joka päivä pihaan. He kyykistyivät odottamaan teetä ja ruokaa. Tee jaettiin kookospähkinän kuoressa ja ruoka pudotettiin ihmisten kouriin varoen koskemasta heitä. Isoäiti ei antanut käyttää astioitamme, koska ne olisivat kastiajattelun mukaisesti saastuneet. Perverssiä, Sabanadesan tuhahtaa.

Pieni Rajkumar ei kohtelua sulattanut. Hän vaati astioita myös alempikastisille, ja kun tähän ei suostuttu, hän alkoi istua kyyryssä heidän joukossaan. Huutia tuli, mutta lopulta isoäiti uupui pojan sinnikkyyteen ja astiat hankittiin.

Työelämässä on tapahtunut samansuuntaisia asioita. Kun Sabanadesan aloitti työt Suomessa, hänellä oli vimmattu kehittämisen halu ja selkeät käsitykset hyvästä johtamisesta. Hän pyrki yhä vaativampiin tehtäviin, onnistui ja eteni lopulta yksityisen hoivapalveluyhtiön aluejohtajaksi.

– Työ ei sitten ollutkaan sellaista, millaiseksi olin sen kuvitellut. Vaikka vastasin liiketoiminnan johtamisesta Hämeenlinnasta Kemiin, jatkuva exceleiden pyörittäminen sai minut vertaamaan itseäni lähinnä kallispalkkaiseksi sihteeriksi. Kun sain mahdollisuuden ryhtyä yrittäjäksi, tartuin tilaisuuteen heti.

Yrittäjä

Nykyään Rajkumar Sabanadesan on ikäihmisten hoivapalveluja sekä pito- ja ateriapalveluja toimittavan osakeyhtiö Kaksi.nollan yrittäjä, osakas ja hallituksen puheenjohtaja. Lisäksi hänellä on oma yritys, johdon konsultointiin ja yksilövalmennuksiin keskittyvä Sabana Oy.

– Nyt teen sitä, mikä on minulle sydämen asia. Autan muita onnistumaan.

Sabanadesan palaa 13-vuotiaana kokemaansa ensimmäiseen taisteluun. Se pelotti niin paljon, että lapsisotilaat melkein laskivat alleen, mutta jälkikäteen ajatellen se antoi elinikäisen opetuksen.

– Ennen taistelua johtajamme, nelikymppinen mies, antoi ohjeita ja halusi tietää, onko meillä kysyttävää. Todellakin oli! Sanoin, että pelottaa tosi paljon, en varmaankaan ole nyt oikeassa paikassa. Johtaja katsoi minua ja kysyi, kuka näistä ryhmän pojista on paras ystäväni. Näytin yhtä, jolloin johtaja käski minut hänen viereensä. Koko taistelun ajan sinun on huolehdittava tästä pojasta, hän sanoi.

– Olin ihan, että what, mitä ihmettä? Taistelu käytiin, ja muistan, että olin tosi keskittynyt. Seurasin ystävääni toisella silmälläni ja toimin tarkasti.

Ymmärrys johtajan sanoista syntyi myöhemmin.

– Tulkintani on, että voidakseen huolehtia muista on huolehdittava itsestään. Tämä pätee myös työyhteisöön. Jos valmentamani johtaja kehuu tehneensä kuukausikaupalla 12-tuntisia työpäiviä, saatan sanoa, että sinähän laiminlyöt itseään, perhettäsi, itsellesi tärkeitä ihmisiä, työntekijöitäsi. Voitko siis olla hyvä johtaja?

Valmentaja

Itseohjautuviin työyhteisöihin ja jaettuun johtajuuteen Sabanadesan ei oikein usko.

– Käsitykseni on, ettei yksikään työpaikka tule toimeen ilman pomoa. Pieni yritys saattaa pärjätä aikansa, mutta kun yritys kasvaa ja asiat monimutkaistuvat, kasvaa myös johtamisen kysyntä. Varsinkaan vaikeissa tilanteissa emme pysty päättämään demokraattisesti yhdessä, se ei vain toimi.

– Jonkin verran hierarkioita tarvitaan muun muassa selkeyttämään vastuita, mutta modernia työyhteisöä ei johdeta kuten armeijaa. Johtajan ei ole tarkoitus yrittää pitää kaikkia lankoja käsissään tai olla sanomassa viimeistä sanaa. Johtaja turvaa selustaa, ja kun tulee hätä, johtaja sanoo: olen tässä.

Valmentaessaan johtajia Sabanadesan kysyy heiltä usein kolme kysymystä: Millainen vaikutus sinulla on ollut toisiin ihmisiin? Millainen vaikutus toisilla on ollut sinuun? Millainen vaikutus sinulla on ollut itseesi eli miten sinusta tuli sinä?

– Työelämässä menestyneitä johtajia – varsinkin miehiä – yhdistää monesti se, että onnistumista pidetään omana ansiona, mutta epäonnistumista selitetään erilaisilla ympäristötekijöillä. Itse ajattelen vahvasti, että kaikella on yhteys kaikkeen. Kukaan ei onnistu yksin.

– Autamme toisiamme, välillä tietoisesti, välillä tiedostamatta, myös välillisesti. Siksi on tärkeää kysyä, mitä merkitystä omalla elämällä ja tekemisillä on toisille ihmisille.

Kannustaja

Sabanadesanille toiset ihmiset ovat ehtymätön virtalähde.

– Nautin suuresti, jos kohtaamisestamme on ollut hyötyä, hän sanoo ja kertoo vielä yhden tarinan:

– Vastaanottokeskuksen johtajana järjestin asiakkaille, nuorille turvapaikanhakijamiehille, suomen kielen opetusta. Tilasin koulutuksen ja edestakaisen bussikuljetuksen Tampereelle. Opetusta oli kuusi tuntia viitenä päivänä viikossa. Osaa kiinnosti, osaa ei kiinnostanut yhtään ja osa oli vihaisia. Jotkut jopa uhkailivat. Ei auta, on mentävä, sanoin minä. Äskettäin yksi uhkailijoista tuli kadulla vastaan ja halusi halata. Kiitos, että pakotit, hän sanoi. Olen perustanut yrityksen ja minulla menee hyvin!

Teksti Päivi Eskelinen Kuvat Olli-Pekka Latvala

​​​​​​​

Rajkumar, Raj, Sabanadesan

1975 syntyy Jaffnassa, Sri Lankassa

Koulutus
2014 Brain based coaching certificate, NeuroLeadership Group
2011 Kouluttajan erikoisammatti­tutkinto, Humanistinen ammattikorkeakoulu
2007 Sosiaali- ja terveysalan johtamisen erikoisammattitutkinto, Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2006 sosionomi (amk), Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
2000 sairaanhoitaja (amk), Pirkanmaan ammattikorkeakoulu
1997 lähihoitaja, Tampereen terveydenhuolto-oppilaitos

Työura
2015– yrittäjä, Sabana Consulting, Sabana Oy
2014– yrittäjä, osakas, osakeyhtiö Kaksi.nolla
2011–2013 aluejohtaja, Mainio Vire Oy
2009–2011 Lammin ja Ruoveden vastaanottokeskusten johtaja, Suomen Punainen Risti
2008–2009 yksikönjohtaja, Mainio Vire Oy
2007–2008 osastonjohtaja, Helsingin kaupungin huumevierotusyksikkö
2000–2007 ohjaaja, vastaava ohjaaja, Tampereenkaupungin vastaanottokeskus

Luottamustehtäviä
Osakeyhtiö Kaksi.nolla, hallituksen puheenjohtaja
Pirkanmaan Setlementti Palvelut Oy, hallituksen jäsen

Perhe
Vaimo, 4-vuotias poika sekä 13- ja 15-vuotiaat lapset vaimon edellisestä liitosta. Koti Tammelassa.
”Neljävuotias vie minua 6-0. Minulla on omat traumani lapsuudesta, enkä osaa olla terveellä tavalla tiukka. Lapsi aistii, että olen nössö!”

Harrastukset
Kriketti. Kokkaaminen, joka on pariskunnan yhteinen intohimo. Politiikka, yhteiskunnallinen aktiivisuus. Kirjoittaminen. Toimii Ylen kolumnistina.
”Meillä puhutaan politiikkaa koko ajan, ja siitä syntyvät myös suurimmat riitamme (naurua). Olen saanut kymmeniä kutsuja politiikkaan, mutta en lähde. Vaikuttaminen kiinnostaa, puoluepolitiikka ei.

Tavoitteet
”Vähensin työntekoa kuluneena vuotena ja kehitin hallitusosaamistani HHJ-kurssilla. En ole jäämässä eläkkeelle, mutta suuntaudun uudella tavalla. Yksi tavoite on osakeyhtiö Kaksi.nollan kasvattaminen ja henkilöstön moninkertaistaminen. Työllistämällä kiitän Suomea, joka antoi minulle mahdollisuuden. Sain jäädä ja saan rakentaa.”

Rajkumar Sabanadesanin Ymmärrä itseäsi, onnistu johtajana -koulutus 14.10.
Lue lisää www.tampereenkauppakamari.fi/koulutus