Elämän mittaisella matkalla

Ajatellaan, että henkilöllä on 150 ulkomaan matkustuspäivää vuodessa, ja tällaista menoa on kestänyt melkein 40 vuotta. Kun korona pysäyttää matkustuksen, miten hän reagoi. Kysytään Antti Kaunoselta.

Kuljetuslukki on Tampereen valmettilaisten keksintö. Yksi varhaisista malleista vuodelta 1966 muistuttaa Cargotecin Kalmarin tuotekehitysyksikön testikentän laidalla, mistä on lähdetty liikkeelle. – Ensi vuoden loppuun mennessä kaikki satamien liikkuvat työkoneemme ovat älykkäitä ja sähköisiä, Antti Kaunonen lupaa.

​​​​​​​

– Aluksi en tiennyt, miten päin pitäisi olla, mutta hiljalleen olen alkanut nauttia. Herranen aika, voin olla kotona!

Cargotecin Kalmar Automation Solutions -liiketoiminnasta vastaava johtaja Antti Kaunonen kävi toistaiseksi viimeisellä työmatkallaan USA:n länsirannikolla keväällä 2020. Sitä edeltävän viikon hän oli viettänyt Australiassa. Hän ehti parahiksi kotiin, kun maailma pysähtyi.

Nyt liikematkustusta avataan hiljalleen, mutta Kaunosella ei ole vielä varattuja lähtöjä. Suurin osa asiakkaista ei ota vieraita vastaan.

– Normaalisti saatan viettää yhden viikon Kiinassa ja seuraavan USA:ssa. Sellainen vaatii ihmiseltä asennetta. Olen luonut itselleni rutiinit matkalle ja jet lagista toipumiseen. Kun astun koneeseen ja siitä pois, tiedän täsmälleen, mitä teen ja missä järjestyksessä, hän kertoo.

Hiljaista on ollut myös Kaunosen johtamassa yksikössä Tampereen Ruskossa, jossa ennen koronaa kävi vieraita ”kuin Särkänniemessä”.

– Normaalia kohti mennään, mutta uskon, ettemme täysin palaa entiseen. On opittu pitämään kokouksia verkon yli. Oma työpäiväni voi nykyään kulua siten, että aamulla olen yhteydessä Australiaan ja päivällä Keski-Eurooppaan ja illalla ­pidän nettipalavereita USA:n länsirannikolle.

Ulkomaille, ja mahdollisimman nopeasti

Halu matkustaa nosti päätään jo nuoruudessa. Se ohjasi myös Kaunosen uravalintaa.

– Valitsin insinööritieteet, koska tykkäsin matikasta ja fysiikasta, ja insinöörinä oli mahdollista työskennellä ulkomailla. Hinku maailmalle oli kova. Kun sitten hain työpaikkaa, neuvottelin kolmen firman kanssa ja valitsin sen, joka lupasi lähettää minut nopeimmin ulkomaille.

Valinta vei Kaunosen ensin elektroniikkayrityksen palvelukseen neljäksi kuukaudeksi Kajaaniin, minkä jälkeen väylä aukesi Yhdysvaltoihin. Matkaan lähti myös perhe, vaimo ja kaksi taaperoikäistä lasta. Reissu venähti viideksi vuodeksi.

– Se itsenäisti nopeasti, silloinhan ei ollut nettiä ja ulkomaanpuhelut olivat järkyttävän kalliita. Ensimmäisen veroilmoituksen täytettyäni ymmärsin jo jotain maan tavoista, Kaunonen toteaa pragmaattisesti.

Kaunonen on asunut uransa aikana myös pari vuotta Kiinassa. Viimeisin pitkä oleskelu oli Saksassa, missä kului kahdeksan vuotta.

– Sain näistä vuosista kaiken. Ne avasivat näköaloja ja kehittivät valmiutta tarttua uusiin asioihin. Jokainen maa on ollut uusi seikkailu. Kun maahan asettuu, sen kulttuuria täytyy rakastaa. Ensiksi on otettava haltuun kieli, se on päätöksistä tärkein: maassa maan tavalla ja puhutaan sen kieltä. Sitten kaikki onkin helpompaa.

– Kieltenopiskelu on ihanaa. Olen kokenut upeita onnistumisen tunteita varsinkin silloin, kun pystyin hoitamaan asioitani kiinaksi. Saksaan asettumistani helpotti, että olin lukenut koulussa lyhyen saksan. Intensiivikurssin jälkeen pääsin vauhtiin nopeasti, mikä oli hyvä, sillä ensimmäisessä johtoryhmän kokouksessa todettiin, että Doktor Kaunonen voi puhua englantia, mutta me muut puhumme saksaa.

Automaatio on tanssia robottien kanssa

Antti Kaunonen on tamperelaisen Rellun viimeisen poikaluokan kasvatti. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen yli puolet luokasta aloitti opinnot Tampereen teknillisessä korkeakoulussa. Useimmat valitsivat tuon ajan kuuman alan, tietoliikennetekniikan, mutta Kaunonen alkoi opiskella automaatiotekniikkaa. Siinä maistui tulevaisuus.

Kaunonen on johtanut vuodesta 2015 Kalmarin satamien lastinkäsittelyjärjestelmiä kehittävää yksikköä, jossa automatisoidaan kontti- ja kuljetuslukkeja, satamanostureita, konttikurottajia ja terminaalitraktoreita. Automatisoinnille tilaa on raivannut paisuva konttibisnes. Nykyään lähes 95 prosenttia kaikesta maailmalla kuljetettavasta tavarasta vaihtaa maisemaa konteissa.

– Perusbisneksemme on yksinkertaista: standardoituja elementtejä eli kontteja siirretään pisteestä A pisteeseen B, mutta logistiikkaketju on monimutkainen ja kompleksinen. Siinä on paljon parantamisen varaa. Markkinaakin riittää, sillä maailman satamista on automatisoitu vasta viitisenkymmentä.

Automatisoiduimmat satamat sijaitsevat Australiassa, mistä kehitys sai alkunsa kymmenkunta vuotta sitten. Eliittiä ovat Brisbane, Sydney ja Melbourne. Myös Kiina automatisoi satamiaan vauhdilla. USA:n länsirannikon satamissa ollaan pitkällä, Euroopassa Rotterdam on huippua.

Miltä täysin automatisoidussa satamassa sitten näyttää?

– Siellä robotit tanssivat keskenään! Ihmiset seuraavat lastinkäsittelyä valvomosta ja ovat valmiudessa reagoida mahdollisia ongelmia ja kunnossapitotarpeita varten.

Antti Kaunonen perustelee satamien automatisointia myös turvallisuudella. Joka neljäs päivä jossakin maailman satamassa kuolee ihminen työtapaturmassa.

– Ihminen on kovin pieni siinä ympäristössä.

Myös laivat ovat kasvaneet valtaviin mittoihin. Yksi laiva voi kuljettaa kerralla jopa 24 000 pientä konttia. Pienellä kontilla tarkoitetaan 20 jalan konttia, jonka pituus on noin kuusi metriä ja tilavuus 32 kuutiometriä.

Yritysten on helppo perustaa kehitysyksiköitä ja siirrellä niiden paikkoja maasta toiseen. Tässä vaihtuvassa pelissä Suomen korkea osaamistaso voi olla ankkuri.

Ruskossa kuljetaan kehityksen kärjessä

Ruskon Kalmarin tuotekehitysyksikkö on hämmästyttävä näky keskellä hervantalaista metsää. Se on kuin satama kuivalla maalla. Testikentällä kontteja liikuttelevat automatisoidut koneet, joita seurataan etävalvomosta.

Kaunonen muistuttaa, ettei yksikkö ole Tampereella sattumalta. Kalmarilla on juuret Valmetin lentokonetehtaassa ja materiaalinkäsittelyn osaamisessa, mistä muistuttaa testikentän reunassa nököttävä vanha lukki vuosimallia 1966. Alun perin puutavaran siirtoon syntynyt lukki on siis tamperelaiskeksintö.

Satamien automatisointia Kaunonen kuvaa megatrendiksi, jonka toteutuminen vie kauemmin kuin arvioidaan, mutta joka on lopulta käänteentekevä muutos. Toinen megatrendi on lastinkäsittelylaitteiden sähköistäminen.

Kalmar sitoutui muutama vuosi sitten sähköistämään tuotteensa vuoteen 2021 mennessä. Lupauksesta on pidetty kiinni. Viimeistään ensi vuonna Kalmarin sata­mien liikkuvat työkoneet ovat pienintä terminaalitraktoria myöten paitsi älykkäitä myös sähköisiä.

– Tämäkin siirtymä vie aikansa. Esimerkiksi konttilukin elinkaari on pitkä, 8–10 vuotta, ja sähköinen lukki on vielä perinteistä dieselkonetta kalliimpi. Toisaalta koneiden sähköistymistä vauhditetaan laeilla ja kannustimilla. Muun muassa Kalifornia on kieltänyt dieselkoneet satamissaan vuodesta 2030 lähtien.

Hyvä koulutustaso on pienen kansan ankkuri

Toinen syy tuotekehitysyksikön sijoittamiselle Ruskoon löytyy naapurista, Tampereen yliopiston Hervannan kampukselta. Osapuolet ovat tehneet pitkään yhteistyötä tutkimuksessa ja tuotekehityksessä, ja moni cargotecilainen on hankkinut koulutuksensa Tampereen yliopistosta.

Sovellusten integroijana Cargotec on kiinnostunut varsinkin yliopiston konenäön, automaatiotekniikan ja sähkötekniikan osaamisesta. Vastavuoroisesti se tarjoaa takapihansa testausmahdollisuuksia yliopistolle.

– Pirkanmaa on muutenkin meille hyvä paikka. Älykkäiden, liikkuvien työkoneiden yrityskeskittymässä ei ole kilpailijoita, joten yhteistyö on helppoa. Asioista voidaan keskustella avoimesti.

Kaunosen oma suhde Hervannan kampukseen on läheinen. Hän oli mukana Tampereen teknillisen yliopiston hallituksessa ja osallistui myös Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen yliopiston yhdistämiseen. Nykyään hän kuuluu neuvottelukuntaan, joka vahvistaa Tampereen yliopiston ja työelämän välistä yhteistyötä.

– Yliopistojen yhdistäminen tuntui aluksi vähän vieraalta, mutta hallituksessa edistin sitä osaltani. Päätös yhdistymisestä oli oikea. Täytäntöönpanossa tarvitaan nyt kärsivällisyyttä. Erilaisten kulttuurien yhdistäminen ei käy hetkessä.

Vuodet ulkomailla ovat kirkastaneet Kaunosen näkemystä suomalaisesta kilpailukyvystä. Hänen mielestään sillä on kolme vahvuutta, joista ensimmäinen on metsä ja sen jalostamisessa syntynyt monipuolinen osaaminen. Toinen vahvuus on Suomen kylmän ilmaston ansiosta kehittynyt tehokkuus energiantuotannossa ja -jakelussa.

Kolmas on ihmiset.

– Meidän on pidettävä koulutus ja tutkimus sekä niiden rahoitus korkealla tasolla, Kaunonen muistuttaa.

– Käydessäni yliopistolla puhumassa opiskelijoille, minulla on tapana sanoa, et­teivät kilpailijat istu heidän vieressään. He istuvat Indonesiassa, Kiinassa tai Intiassa. Yritysten on helppo perustaa kehitysyksiköitä ja siirrellä niiden paikkoja maasta toiseen. Tässä vaihtuvassa pelissä Suomen korkea osaamistaso voi olla ankkuri.

Teksti Päivi Eskelinen Kuvat Olli-Pekka Latvala


Antti Kaunonen

1959 syntyy Loimaalla
1978 ylioppilas, Tampereen lyseon lukio
1983 diplomi-insinööri, Tampereen teknillinen korkeakoulu, TTKK
1985 tekniikan lisensiaatti, TTKK
1988 tekniikan tohtori, TTKK, valmisteli väitöskirjansa Miami Universityssa Ohion Oxfordissa
1991 Master of Business MBA, Emory University, USA
Olisin ikuinen opiskelija, jos se vain olisi mahdollista.”

Työura
erilaisissa johtotehtävissä:
2015– Cargotec Oyj, Kalmar
2007–2014 Voith Paper GmbH, Saksa
1999–2007 Metso Automaatio, Suomi ja Kiina
1991–1999 Valmet Automaatio
1987–1991 Kajaani Automaatio, Suomi ja USA
1986 Electronics
1998–2007 Tampereen teknillinen yliopisto, osa-aikainen professori
1983–1986 Tampereen teknillinen yliopisto, tutkija

Luottamustoimet
2017– Glaston Oyj, Suomi, hallituksen jäsen
2017–2019 Jiangsu Rainbow Heavy Industries Co. Ltd., Kiina, hallituksen jäsen
2014–2018 TTY-säätiö, hallituksen jäsen

Tunnustuksia
Vuoden alumni, Tampereen yliopisto, 2021
Kunniatohtori, Petrozavodskin yliopisto, Venäjä, 2005

Perhe
Vaimo, hoitotieteen professori Marja Kaunonen.
Kaksi lasta, kolme lastenlasta. Koti Pirkkalassa.
”Saksassa oli hyvä asua, mutta lapsenlapset toivat Tampereelle.”

Harrastukset
Juokseminen, golf, lukeminen, perhokalastus.
”Pääni on kuin 15-vuotiaalla, mutta kroppani ei ymmärrä sitä. Matkoilla pidin periaatteena käydä joka aamu lenkillä, ja kunnostani olen huolehtinut senkin jälkeen. Olen kuudelta joko pelaamassa golfia tai juoksemassa.”
”Luen kirjoja rinnakkain englanniksi tai saksaksi: taloutta, science fictonia ja rikosromaaneja.
​​​​​​​E-readerissani taitaa olla juuri nyt jokin rikostutkija Harry Bosch -kirja. Olen harkinnut hankkivani paperikirjoina Mika Waltarin tuotantoa. Väinö Linnan romaaneihin palaan säännöllisesti.

Motto
Tell me the truth, tell me early.

Tulevaisuus
Katsotaan, mitä Cargotecin ja Kone­cranesin yhdistymisestä seuraa. Olen 62-vuotias, ja taloudellisesti voisin jäädä pois työelämästä, mutta energiaa on liikaa.”