Kauppakamarilehti | 07.11.2022 05:45

Ammatillisen koulutuksen puolustaja

Tekemisen meininki on Kirsi Viskarille tuttua myös kiekkoilevien poikien äitinä, hockey mamana. Mutta palataan lätkäjuttuihin tuonnempana.

Tampereen seudun ammattiopiston Tredun johtajana Viskari sanoo vastaavansa kokonaisuuden suuntaamisesta tavoite- ja tulevaisuusorientoituneesti. Käytännössä se tarkoittaa, että hänen käsissään on melkoisen iso palapeli.

– Minulla on vastuu ammattiopiston toiminnan johtamisesta ja tavoitteiden saavuttamisesta. Näen itseni myös ulkoisena rajapintana. Vierailen yrityksissä ja kauppakamarin valiokunnissa keskustelemassa osaamistarpeista. Puhun Tredun, mutta myös koko ammatillisen koulutuksen puolesta.

– On tärkeää katsoa työelämän kanssa nykyhetkeä pitemmälle ja määritellä yhdessä, mitkä ovat perusasioita, jotka on hallittava. Lisäksi on mietittävä tapoja, joilla uutta osaamista liitetään entistä ketterämmin koulutuksiin.

Viskari sanoo, että Pirkanmaa kasvaa kohisten, mutta koulutuksen valtionrahoitus ei ole kasvanut samassa suhteessa.

– Kipuilemme sen kanssa samaan aikaan kun työelämä muuttuu radikaalisti. Koulutusorganisaatiot muuttuvat aina hitaammin kuin yritykset. Suunnittelu- ja toteutusjänne on pitkä ja menee monta vuotta, ennen kuin uusi koulutus alkaa tuottaa osaajia.

Syyt ammatillisen koulutuksen vaikeaan rahoitustilanteeseen löytyvät osittain menneisyydestä.

– Useat hallitukset ovat leikanneet Suomen koulutusjärjestelmästä ja lisää leikkauksia tehtiin ammatillisen koulutuksen reformissa. Reformi sinänsä opetti paljon. Esimerkiksi työelämäyhteistyö on merkittävästi tiivistynyt.

– Koulutusleikkauksia on nyt hieman korjattu, mutta samaan aikaan toinen aste on saanut lisää tehtäviä ja velvollisuuksia laajennetun oppivelvollisuuden seurauksena. Toimintakehyksessä on otettava huomioon myös kustannusten nousu.

Tällä hetkellä Pirkanmaa tarvitsisi selkeästi lisää ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja. Yritykset potevat niin pahaa työvoimapulaa, että se vaikuttaa niiden kasvu- ja investointitavoitteisiin. Pirkanmaalaiset ammatilliset kouluttajat ovat reagoineet tilanteeseen kouluttamalla osaajia omalla kustannuksellaan. Talkoilla on tuotettu reilut 700 opiskelijavuotta, mikä vastaa pientä toisen asteen oppilaitosta. Rahassa mitattuna kouluttajat ovat antaneet omasta pussistaan 5–10 miljoonaa euroa vuodessa.

Ongelmia tuottaa myös rahoitusjärjestelmä. Se on kankea, eikä reagoi riittävän nopeasti muutoksiin, sillä rahoituksesta päätetään aina kahden vuoden viiveellä. Esimerkiksi ensi vuoden rahoituksesta päätetään vuoden 2021 suoritteiden perusteella.

– Ongelma on siinä, että Suomessa rahoitusta ja aloituspaikkoja ei kohdenneta riittävästi sinne, missä niitä oikeasti tarvittaisiin. Tämä on myös muiden kasvukeskusten ongelma. Pirkanmaa on vieläpä erityisasemassa vahvan vientiteollisuutensa takia. Poliitikkojen olisi hyvä muistaa, että Suomen hyvinvointi syntyy vientitulosta. Kun vientiteollisuus kasvaa, hyvinvointimme kasvaa, syntyy työllisyyttä, ostovoimaa, kysyntää palveluille ja resurssia myös julkiselle sektorille.

Viskarin viesti on selvä: näin ei voi jatkua. Tilanne haastaa jo ammattiopiston omaa taloutta.
Opetuksessa kasvavia materiaalikustannuksia kompensoidaan etsimällä uusia tulovirtoja. Rakentamisen opiskelijat tekevät esimerkiksi roskakatoksia.

– Niille on helppo löytää kuluttaja-asiakkaita, ja näin saadaan peitettyä puutavaran kustannuksia. Vastaavia esimerkkejä on kahvila-, ravintola- ja konditoria-alalla sekä elintarvikepuolella. Hyvä puoli siinä on, että opiskelijat oppivat samalla oman osaamisen arvottamista, hinnoittelua ja markkinointia.

Laajennettu oppivelvollisuus toi lisää tehtäviä

Ammatillisen koulutuksen resurssit ovat olleet kovilla myös laajennetun oppivelvollisuuden takia.

– Sen todelliset vaikutukset ovat osittain vielä hämärän peitossa, mutta meille tulee huomattavasti aiempaa enemmän nuoria, jotka ovat saaneet erityisohjausta peruskoulussa. Taustalla on useita syitä, esimerkiksi koronan vaikutukset opiskelun järjestämiseen. Heitä voi olla ryhmässä isokin määrä. Se asettaa opetuksen resursoinnille uuden lähtökohdan. On oltava pienryhmätoimintaa ja lisäksi ohjaavaa toimintaa.

– Tilanne on vaikea, jos ryhmässä on esimerkiksi keskittymisvaikeuksista kärsiviä opiskelijoita. Tai jos oppilaalla on vaikeuksia tulla kouluun tai ei osata toimia ryhmässä.

Viskarin mielestä paukut, jotka kohdennettiin uudistukseen, olisi pitänyt suunnata toisin. Niiden oikea koti olisi perusopetuksen ja toisen asteen nivelvaiheessa.

Suurin osa opiskelijoista voi kuitenkin hyvin, haluaa oppia ja työllistyä.

– Toivomme, että saisimme katsoa rauhassa, mitä laajennettu oppivelvollisuus oikeasti merkitsee meille ja mikä on jatkuvan oppimisen eli aikuisille suunnattavan koulutuksen tarve.

Symbioosissa yritysten kanssa

Ammatillinen koulutus elää yritysyhteistyöstä, sillä iso osa oppimisesta tapahtuu työpaikoilla. Työssäoppimisen lisäksi yrityksiä tarvitaan kumppaneiksi tuomaan esille työelämän konkreettisia muutoksia ja osaamistarpeiden kehittymistä.

– Tredulla on 19 strategista kumppania, yrityksiä, kolmannen sektorin toimijoita ja työelämäorganisaatioita, jotka haluavat tehdä meidän kanssamme muutakin yhteistyötä kuin työssäoppimisen varmistamista. Mietimme yhdessä tapoja, joilla vastataan tulevaisuuden osaamistarpeisiin.

Viskari uskoo, että Tredu pystyy auttamaan yrityksiä tuomalla kouluttajan näkökulmaa ennakointityöhön.

– Koulutusorganisaationa osaamme ehkä kysyä asioita, joita pk-yritysten arjessa ei aktiivisesti pohdita. Kuten esimerkiksi mitä olette viiden vuoden kuluttua? Mitkä ovat painotuksenne? Minkälainen on henkilöstönne ikärakenne?

– Mitä pienempi yritys, sitä useammin sillä on katse varpaissa. Se on luonnollista, sillä energia menee bisneksen pyörittämiseen. Uskon, että näille yrityksille ennakointiosaamisestamme on hyötyä.
Uudet koulutusmallit kiinnostavat niin kouluttajia kuin yrityksiä. Viskari kertoo kemianteollisuuden äskettäin julkistamasta oppisopimusmallista. Siinä on mukana porrastettu palkkamalli, jossa opiskelijan palkka nousee sitä mukaa kun hänen osaamisensa karttuu. Pirkanmaalla hankkeessa ovat mukana Nokian Renkaat ja Tredu.

– Malli motivoi opiskelijaa rahan avulla, mutta samalla se sitouttaa. Koneteollisuudessa voisi olla kysyntää samanlaiselle mallille.

– Tämä on myös hyvä esimerkki uudenlaisesta koulutustuotebrändistä, joka voi houkutella nuoria rakentamaan urapolkuaan ammatillisen koulutuksen kautta.
Kouluttajat ovat keskustelleet työnantajien kanssa myös ammattinimikkeiden kehittämisestä tai nimikekirjon laajentamisesta. Viskarin mukaan työllistettävien koulutusta ja työllistymistä saattaisi helpottaa, jos tehtävät olisivat entistä tarkemmin määriteltyjä.

– Hyvä esimerkki tällaisesta on hoiva-avustaja. Lähihoitajan ammatissa tarvitaan lääkehoito-osaamista, mutta kaikki alasta kiinnostuneet eivät ole siihen kyvykkäitä tai eivät halua ottaa lääkevastuuta. Heille hoiva-avustaja tarjoaa mahdollisuuden päästä alalle. Uusilla ammateilla voidaan myös tuoda joustoa työelämään.

Kirsi Viskari sanoo olevansa hämmentynyt koulutuspoliittisissa keskusteluissa esitetystä väitteestä, että uudet työpaikat syntyisivät pääosin korkean koulutuksen aloille.

– Jos kysytään yrityksiltä ja seurataan tilastoja, suurin määrällinen tarve on ammatillisessa työvoimassa. Sen puutehan luo kasvun pullonkauloja monessakin paikassa.

– Korkeakoulutuksen liiallinen painottaminen tekee hallaa meidän koulutusjärjestelmällemme, joka on duaalinen. Tarjolla on aina kaksi polkua, ja molemmat johtavat yhtä korkealle ja niin pitkälle kuin ihminen haluaa. Keskustelu on jämähtänyt korkeakoulujen valintakoeuudistukseen, lukiolaisten ahdistukseen ja ylioppilaskirjoituksiin tähtäämiseen. Lukevien nuo-rien lisäksi on tekeviä nuoria ja aikuisia, joten ei unohdeta heitäkään. Kaikki kyllä tarvitsisivat entistä tehokkaampaa ohjausta.

Sydämessä ikuisesti Imatran Ketterä

Siirrytään siihen lätkään! Kirsi Viskarilla on kolme poikaa, joista kaksi pelaa päätoimisesti jääkiekkoa. Maalivahti Ville kiekkoilee ammatikseen Ranskassa Valenciennesissa ja nuorin, Jesse, hyökkää Imatran Ketterässä, Mestiksen kestomenestyjässä.

– En ole koskaan pelannut jääkiekkoa, mutta sanon aina, että Ketterä on minun kasvattajaseurani, Viskari naurahtaa.

– Olen tällainen hockey mama ja elänyt mukana poikieni pelaamisessa. Kuljettamisen ja muun tavanomaisen vanhemmille kuuluvan tekemisen lisäksi tein jääkiekosta itselleni harrastuksen. Olin Ketterän junioritoiminnan puheenjohtaja ja mukana myös Suomen Jääkiekkoliiton toiminnassa muun muassa aluehallituksessa. Lisäksi koulutin joukkueenjohtajia.

– Tampereelle muutettuani oma, aktiivinen seuratoimintani on hiipunut, mutta jääkiekko kuuluu elämääni edelleen vahvasti. Seuraan poikieni pelejä ja olen aina paikalla Hakametsässä, kun Ketterä saapuu pelaamaan KooVeetä vastaan.

No, kummalle sydän sykkii Tampereella, Ilvekselle vai Tapparalle?

​​​​​​​– Tampereella se on Tappara siitä huolimatta, että Ilveksessä on parikin Ketterä-taustaista pelaajaa. Tästä syystä poikani ihmettelevät valintaani, mutta jotenkin se vain on niin. Ei sitä voi selittää.

Kirsi Viskari

1965 syntyy Tampereella
1983 ylioppilas, Imatran yhteislyseo
1991 diplomi-insinööri, tuotantotalous, Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu
2008 tekniikan tohtori

Työura
2022– johtaja, Tampereen seudun ammattiopisto Tredu
2019–2022, vararehtori, vastuualueenaTKI-toiminta, Tampereen ammattikorkeakoulu TAMK
2009–2019, toimialajohtaja, TKI-vararehtori, tutkimuspäällikkö, Saimaan ammattikorkeakoulu
2006–2008, yliopettaja, Etelä-Karjalan ammattikorkeakoulu
1992–2006, erilaisia myynnin, logistiikan, ebusineksen ja tietojärjestelmien kehittämis- ja esimiestehtäviä, Stora Enso Oyj (ja Enso-Gutzeit Oy)

Luottamustehtävät
Tampereen kauppakamarin teollisuusvaliokunnan jäsen.

Perhe
Vuosina 1995, 1997 ja 1998 syntyneet pojat. Avomies Jouko, uusioperheeseen kuuluu kuusi poikaa.

Harrastukset
Jääkiekko, neulominen, ulkoilu ja kuntosaliharjoittelu. Mökki Lappeenrannassa.

Elämänohje
Kokeilematta ei voi tietää onnistuuko.
”En ole hätäinen tekemään päätöksiä, mutta en usko pitkiin selvittelyihin ja pohdintaan.”

”Olin kuusivuotias, kun muutimme kahdeksi vuodeksi Saudi-Arabiaan, missä isäni koulutti YIT:n rakentaman vesilaitoksen operaattoreita. Aloitin siellä kouluni. Kävin amerikkalaista koulua ja äiti opetti lukemaan suomeksi. Sieltä palattuamme asuimme Turussa, Outokummussa ja lopulta asetuimme Imatralle.”

”Toisen kerran asuin ulkomailla ollessani opiskelijavaihdossa. Korkeakoululla oli kaksi vaihtoehtoa: Linköping tai Cienfuegos Kuubassa. Jälkimmäinen kuulosti eksoottiselta, joten sinne. Ja eksoottista se todella oli! Luonto oli upeaa, ja vaikka ihmisiltä puuttui kaikkea, aina kun joku laittoi musiikkia soimaan, tanssi alkoi. Vaihto ei edistänyt opintojani mitenkään, mutta espanjan taitoni kehittyi. Sekin kävi selväksi, että latinalainen kulttuuri ja kommunistinen järjestelmä ovat huono yhdistelmä.”

Teksti Päivi Eskelinen • Kuvat Mikko Ovaska