Yliopistofuusion pelättiin uhkaavan tekniikan alojen identiteettiä

Tea Vellamo, Tampeeen yliopisto.

Tea Vellamo, Tampeeen yliopisto.

Kun Tampereen yliopistot fuusioitiin, uutisoitiin, että yhdistäminen oli Teknologiateollisuuden osaltaan ajama asia. Moni ajattelikin, että tekniikan alan identiteetti on yhdistymisessä vahva, eikä sitä helposti horjuteta.

Mediassa nostettiin esiin huoli humanististen ja yhteiskunnallisten alojen roolista ja näkyvyydestä uudessa yliopistossa. Tekniikan alan näkökulma ei ollut näkyvästi esillä. Tampereen teknillisen yliopiston henkilöstö koki kuitenkin, että yliopistojen yhdistyminen uhkasi tekniikan alojen identiteettiä.

Yliopistofuusion ja monitieteisten tiedekuntien pelättiin laskevan diplomi-insinöörin koulutuksen arvostusta ja heikentävän Tampereen vetovoimaa paitsi potentiaalisten opiskelijoiden, myös sidosryhmien silmissä. Pelättiin myös, että yritykset eivät näkisi uutta, monitieteistä yliopistoa yhtä houkuttelevana yhteistyötahona kuin teknillistä yliopistoa.

Tampereen korkeakoulufuusio oli alun perin suunniteltu siten, että yksi yhtenäinen organisaatio tarjoaisi sekä ammattikorkeakoulu- että yliopistotutkintoja. Lainsäädäntöä ei kuitenkaan muutettu ja ero sektoreiden välillä säilyi, mutta yhdistymisessä luotiin korkeakoulukonsortion malli, jossa yliopistosta tuli ammattikorkeakoulun pääasiallinen omistaja.

Fuusioprosessi nosti osapuolet – Tampereen teknillisen yliopiston, Tampereen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun – toistensa vertailukohdiksi. Niiden organisaatioidentiteetit nähtiin erilaisina, eikä uudelle, yhteiselle yliopistolle ollut helppo löytää yhdistäviä ominaisuuksia.

Tekniikan alalla tehtiin eroa AMK- ja yliopistokoulutuksen välille tiedeyliopiston identiteettiä korostamalla. Yhdistyville yliopistoille oli yhteistä tutkimusyliopistoidentiteetti. Tekniikan alalla korostettiin lisäksi kansainvälisyyttä ja yritysyhteistyötä, kun taas Tampereen yliopiston nähtiin keskittyvän suomalaisen yhteiskunnan tutkimukseen.

Yliopistot erosivat myös organisaatiorakenteiltaan. Entinen Tampereen yliopisto muodostui erilaisista ja erillään toimivista tiedekunnista. Tampereen teknillisen yliopiston tieteenalat jäivät yhtenäisen organisaatioidentiteetin varjoon. Tutkimuksen sovellettavuus, yhteydet teollisuuteen ja matemaattis-luonnontieteellinen pohja olivat osa tekniikan alan yliopistoidentiteettiä ja ovat edelleen vahvoja tieteenalaidentiteetin rakennuspalikoita.

Tampereen teknillisen yliopiston historian päättyminen on osa laajempaa suomalaisen tekniikan alan koulutuksen muutosta. Pienten, erikoistuneiden yliopistojen aika alkaa olla ohi, ja diplomi-insinöörikoulutus toteutetaan suurissa monitieteisissä yliopistoissa. Tampereella tekniikan ala on suuri, mutta uudessa, monitieteisessä yliopistossa sen painoarvo ei ole samalla tavoin merkittävä kuin ennen. Tekniikan alojen ei ole myöskään helppo ylläpitää alan omaa identiteettiä muuttuneessa organisaatiossa, jossa on yhteensovitettavana monia muita identiteettejä. Tekniikan identiteetin vaaliminen saattaa jopa näyttäytyä vanhoihin organisaatiorajoihin juuttumiselta.

Tampereen korkeakoulukonsortiossa tuntuvat vielä pitkään tieteenalojen ja edeltäneiden yliopistojen erilainen historia, kulttuurit ja niihin kytkeytyvät erilaiset akateemiset identiteetit. Nähtäväksi jää, kuinka eri organisaatioiden ja tieteenalojen historiasta saadaan rakennettua yhteinen, painoarvoltaan kansallisesti ja globaalisti merkittävä yliopisto ja korkeakoulukonsortio.

Tea Vellamo
erikoisasiantuntija
Tampereen yliopisto

Kirjoittaja väitteli tohtoriksi Tampereen yliopistossa syyskuussa 2022 aiheenaan Tampereen yliopistofuusio tekniikan alojen ja entisen Tampereen teknillisen yliopiston toimijoiden näkökulmasta.