Tulo on tuloa, vaikka se ei ole tuloa


Jaakko Maijala.

Pian on taas aika tarkastella, mitä vuoden aikana on tapahtunut. Voisi kuvitella, että omien tulojen määrittäminen on selkeää ja suoraviivaista, mutta varsinkin osakeyhtiön osakkaan on syytä olla tarkkana liiketoimista, joita hän on tehnyt oman yhtiönsä kanssa.

Henkilöverotus perustuu pitkälti maksuperusteeseen, eli vain rahana saadut tulot ovat veronalaista tuloa. Näin verotus toimii esimerkiksi palkansaajien osalta. Lisäksi vuokra- ja korkotuloihin sovelletaan laajasti maksuperusteista verotusta. Jos tulo ei realisoidu maksuna tai muuna vastikkeena, niin se ei ole veronalaista tuloa.

Kun siirrytään ”normaaleista” henkilöistä osakeyhtiöiden osakkaisiin, asiat ovatkin hyvin erinäköisiä. Verotuksessa on omaksuttu käytäntö, jonka mukaisesti osakkaan yhtiöltään saamat tulot realisoituvat verotuksessa vaikka niitä ei maksettaisi yhtiöstä ulos. Kun yleiseen sääntöön tehdään poikkeus, niin virhealttius kasvaa. Tämä onkin johtanut moniin ikäviin tilanteisiin verottajan ja oikeuslaitoksen kanssa. Verottaja on muistanut veronkorotuksilla ja oikeuslaitos puolestaan tuomioilla veropetoksista.

On hyvin yleistä, että osakas jättää joko palkan, osingon, vuokrat tai korot osittain nostamatta ulos yhtiöstä. Nämä erät jäävät yhtiön taseeseen velaksi osakkaalle. Yhtiö kirjaa nämä erät kuluksi kirjanpidossaan ja verotuksessaan ja osakkaan pitäisi vastaavasti ilmoittaa nämä erät veronalaisina tuloinaan. Tässä syntyy ero osakkaiden ja tavallisten kuolevaisten välille. Tulo realisoituu, vaikkei sitä omalla pankkitilillä näy.

Osakkaan katsotaan olevan sellaisessa asemassa, että hän voi päättää, maksaako yhtiö hänelle jonkin erän vai ei. Osakas toimii ikään kuin maksajan ja saajan kaksinaisroolissa. Silloin, kun osakas on voinut oikeasti päättää siitä, mitä maksetaan ja milloin maksetaan, verotuksessa omaksuttu käytäntö on täysin ymmärrettävä. Tämä asia tuntuu silti olevan vaikeasti hahmotettava ja johtaa jatkuvasti virheisiin veroilmoituksilla.

Oma lukunsa ovat sitten vielä erilaiset yhtiön pääomarakennetta koskevat järjestelyt, lainojen konvertoinnit, osakepalkkiot yms. erityisjärjestelyt. Mitä monimutkaisempia järjestelyitä tehdään, sitä enemmän syntyy tulkinnallisia tilanteita ja tarvetta erityisasiantuntemukselle.

Yhtiön näkökulmasta on erityisen tärkeää tunnistaa myös se hetki, jolloin osakkaalle suoritettavan maksun katsotaan tapahtuvan. Pääsäännön mukaan maksu tapahtuu silloin, kun raha liikkuu, mutta tämäkään ei ole täysin selvää. Verottajan tulkinnan mukaan maksun voidaan katsoa tapahtuvan silloin, kun siitä sovitaan jotakin. Esimerkiksi lainan korkojen pääomittaminen voidaan tulkita maksutapahtumaksi, joka laukaisee ennakonpidätysvelvoitteen.

Miten ongelmilta sitten voisi välttyä? Yksinkertaisesti vain olemalla huolellinen. Ei kannata tuudittautua siihen, että esim. kirjanpitäjän olisi pitänyt hoitaa ennakonpidätykset ja antaa ilmoitukset verottajalle. Kirjanpitäjät tekevät toki parhaansa, mutta eivät hekään erehtymättömiä ole. Tiedon kulku ja tulojen määrä on aina tarkistettava itse tai annettava luotettavalle asiantuntijalle nimenomaisesti tehtäväksi.

Inhimillisistä virheistä on tullut tuomioita ja rikosrekisteri, vaikka mitään tarkoituksellista verojen välttelyä ei ole tapahtunut ja verovelat on heti virhehavainnon jälkeen kuitattu korkoineen. Voidaankin hyvin kysyä voisiko Verohallinnon ja oikeuslaitoksen voimavaroja suunnata muualle?

Jaakko Maijala
veroasiantuntija
Talousvahvistus Oy

Kirjoittaja on Tampereen kauppakamarin laki- ja verovaliokunnan jäsen.

 

Scroll to Top