Selvästi konkurssin partaalla

Matti Apunen.

Matti Apunen.

Mutta onko meillä käytännön mittareita erottamaan tukikelpoista yritystä sisältä mädästä?

Talouskeskustelussa käytämme huolettomasti käsitteitä, jotka ajanpuutteen vuoksi jätämme tarkemmin määrittelemättä.

Koronan aiheuttaman kassakriisin yhteydessä jyrähdämme, että yritystukea ei pidä myöntää ”konkurssikypsille” yrityksille. Sosiaalisessa mediassa peukut nousevat ja kaikki ovat samaa mieltä. Paitsi, että kukaan ei oikein tiedä, mistä puhutaan.

Pyysin yritystoiminnan ja rahoituksen ammattilaisilta mahdollisimman yksiselitteistä määrittelyä ”konkurssikypsälle”. Vastauksissa yksiselitteisintä oli se, että kysymys on kovin hankala.

Jos yrityksellä ei ole käytännössä lainkaan liikevaihtoa, voiko sitä mitenkään pitää elinkelpoisena?
Kyllä, paitsi monien start-upien tapauksessa se on enemmänkin ominaisuus. Pitkällistä kehitystyötä vaativat tuotteet – vaikkapa terveysteknologiassa – aiheuttavat sen, ettei liikevaihtoa synny vuosikausiin, mutta yritys voi olla myöhempi huippumenestyjä.

Entä jos yritys on menettänyt omat pääomansa ja toimii toisten rahoilla? Tilintarkastajien mukaan ei ollenkaan tavaton tapahtuma, ja näitä talouszombeja markkinoilla liikkuu koko ajan. Silloin ainakin luotonantajat uskovat yritykseen.

No, palkanmaksukyvyttömyys ainakin on varma merkki!

Oletetaan, että globaali toimija peruu koronan nimissä tilauksen suomalaiselta alihankkijaltaan. Se tarkoittaa saman tien ongelmia palkanmaksussa, vaikka yrityksen tuote olisi maailman huippua. Tilaus saattaa kuitenkin palata kuuden viikon kuluttua yhtä nopeasti kuin se katosikin. Tämäkin ihme on käytännössä nähty.

Parhaan määritelmän kysymykseeni antoi yritysveteraani Seppo Collander: ”Kun kukaan ei enää rahoita yhtiötä, eivät velkojat eivätkä omistajat”. Mutta onko siitäkään käytännön mittariksi erottamaan tukikelpoista yritystä sisältä mädästä?

Tämä termin kääntely ei ole vain semanttista viisastelua. Koronakriisin tapauksessa se on argumentti valtion yleistuen puolesta.

Julkinen keskustelu tämän tyyppisistä asioista päätetään yleensä siihen, että jokin media kokoaa ekonomistiraadin. Mukana on palkansaajien talousviisas, Etlan numeroniilo edustamassa elinkeinoelämää ja joku ”erilaisen” totuuden edustaja.

Mediassa haastatellut ekonomistit ovat enimmäkseen vastustaneet yleistukea ”tehottomana” ja pelänneet, että se vääristää kilpailua. Se on mahdollista, mutta koronakriisi on jo vääristänyt kilpailua. En ole havainnut, että taloustieteilijät olisivat varsin huolissaan kriisin tuomasta kilpailuedusta julkisen sektorin yrityksille.
Ekonomistit ovat keskimäärin hyvin laadukkaita ihmisiä. Silti joudun kysymään heiltä toistuvasti: ymmärrän kritiikkinne, mutta mikä on ratkaisunne? Jos nopea yleistukimalli ei käy, mikä käy?

Akateemiseen talousblogiin kirjoittava professori Ari Hyytinen myönsi, että tuen kohdentamisessa ”taloustieteestä, ekonometriasta ja tilastotieteestä ei välttämättä löydy suoraan konkreettisia vastauksia näihin kysymyksiin, mutta ne tarjoavat välineitä ja käsitteitä, joiden avulla niihin voidaan pyrkiä vastaamaan”.
Hyvä, mutta miten voi sanoa ei, jos ei tiedä miten sanoa kyllä?

Matti Apunen