Blogi | 15.09.2021 05:20
Pienin askelin suunnitelmatalouteen
Matti Apunen.
Miltä kuulostaisi seuraava: Luodaan keskusvalvomo, joka päättää kaikkien Suomen osien suhteellisen rahantarpeen – sen, missä menee niin hyvin, että valtion rahoitusta voi pienentää ja päinvastoin.
Tarvelaskelma perustuisi kaikkivoipaiseen kaavaan, joka on sen verran monimutkainen, ettei sitä tavallinen ihminen tarkalleen ymmärrä.
Tällainen malli on jo matkalla. Se on tulonsiirtoautomaatti, jonka nimi on tarvevakiointi.
Tarvevakiointimallin perusteella rahoitetaan tulevan soten 20 miljardin toiminta. Tulevat hyvinvointialueet saavat sen perusteella noin 80 prosenttia valtion rahoituksesta.
Tarvevakiointi on THL:n kokoama jättiläistaulukko, johon on ajettu kaikki suomalaiset ja heidän ominaisuutensa. Sitä kautta saadaan selville vaikkapa pirkanmaalaisten suhteellinen hyvinvointi verrattuna kymenlaaksolaisiin tai kantahämäläisiin.
Kun malli havaitsee alueen, jossa ihmiset ovat terveempiä tai työllistetympiä tai vakuutetumpia kuin muualla, raha siirtyy eteenpäin. Siis: Mitä paremmin alueella menee, sitä tiukemmin se leikkaa valtion rahaa. Rahan saamisen kriteerejä ovat myös esimerkiksi kieli sekä ”hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen”.
Eikös tämä kuulosta järkevältä, oikeudenmukaiselta ja sopivan tieteelliseltäkin?
Yksi ratkaisun kovaäänisimmistä kriitikoista on ollut HUS:n (uusjaon häviäjä) väistynyt toimitusjohtaja Juha Tuominen. Hänen mukaansa malli ei täytä perustuslain vaatimuksia, koska ”se perustuu epätarkkoihin ja puutteellisiin tilastokirjauksiin”. Tuominen sanoo, että malli merkitsee rahanjakoa hatusta vetämällä: ”Se ei turvaa yhdenvertaisuutta eikä mittaa vaikuttavuutta pätkääkään.”
Ohoh. Ei tämä ollutkaan ihan ongelmatonta.
Kannattaisi myös olla kevyesti huolissaan siitä, miten tähän apparaattiin voi vaikuttaa. Suuri numeronmurskain rouskuttaa ja levittää hyvinvointia päättämällään tavalla, sanoivat poliitikot Suomen eri osissa mitä hyvänsä.
Muutaman kuukauden päästä meitä odottavat aluevaalit. Ihmisiä on ollut vaikea saada vakuuttumaan niiden tarpeellisuudesta ja tuskin näemme varsinaista vaali-innostusta tammikuun pakkasissa. Tilannetta ei paranna se, että soterahaa jakaa robotti eivätkä hyvinvointialueiden valtuustot.
”Hyvinvointialueista on tulossa näennäisdemokraattinen valtionhallinnon jatke, jossa tulevilla aluevaltuustoilla ei ole todellista demokraattista roolia,” kirjoittavat Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n Bo-Erik Ekström, Ilkka Haavisto, Emilia Kullas ja Sami Metelinen tuoreessa analyysissään Soten sokkihoito.
Hupsista.
Demokratian perusajatushan on se, että valtuutetut voisivat tehdä kansan kaipaamia valintoja – esimerkiksi määritellä ja ohjata palvelutasoa. Nyt vaikuttaa siltä, että he ohjaavat lähinnä kokousviinerin palaa suuhunsa.
Sitä jäin miettimään, voiko tarvevakioitu palaveripulla olla länsirannikon valtuustoissa isompi, jos siellä sydäntaudit ovat hyvin hallussa. Vai torjuuko valtionviineri osaltaan masennusta ja sillä perusteella aina iloisten rannikon asukkaiden tarve olisi sittenkin pienempi kuin Pohjois-Karjalassa?
Matti Apunen
