Blogi | 10.09.2019 12:00

Jatkuva oppiminen haastaa korkeakoulutuksen

Moni lienee törmännyt keskusteluun jatkuvasta oppimisesta. Se on teema, jota pohditaan niin koulutuspuolella, työpaikoilla kuin myös uudessa hallitusohjelmassa. Hyvä niin. Maailma on muuttumassa suuntaan, joka haastaa toden teolla nykyisen koulutusjärjestelmämme. On siis syytäkin puhua laajasti siitä, minkä pitää muuttua.

Me uudessa Tampereen korkeakouluyhteisössä yliopiston ja ammattikorkeakoulun voimin olemme tarttuneet asiaan rivakasti. Vuoden alusta aloitimme viisivuotisen kehityshankkeen, jonka tavoitteena on kääntää koko korkeakoulutus asentoon, joka vastaa työelämän ja yhteiskunnan osaamistarpeisiin uudella tavalla. Mitä kaikkea tämä sitten tarkoittaa?

Koulutus laajasti on menossa suuntaan, jossa kaiken tekemisen keskiössä on yksilöllinen oppiminen ja osaamisen kehittäminen. Korkeakoulutuksessa se tarkoittaa ajattelu- ja toimintatapojen siirtämistä perinteisestä organisaatiolähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen. Korkeakoulutuksen tulee ymmärtää paikkansa asiakkaiden arvoketjussa uudella tavalla ja pohtia, miten toimintaa kehitetään kohti sujuvia asiakaslähtöisiä palvelupolkuja. Tärkeintä ei ole enää korkeakoulun opetussuunnitelma ja opetus, vaan oleellista on kääntää katse yksilöön ja osaamiseen.

Tulevaisuudessa osaaminen on se, jolla on merkitystä. Korkeakoulutuksen näkökulmasta tämä tarkoittaa kurssien, muiden rakenteiden ja siilojen ja jopa tutkintojen siirtämistä sivuun ja keskittymistä osaamiseen ja sen kehittämiseen. Osaamista yksilötasolla tulee kyetä läpivalaisemaan ja sanoittamaan uudella tavalla, ja osaamisen kehittämiseen tarvitaan yksilöllistä ohjausta ja tukea. Tekoäly tarjoaa tähän mahtavia mahdollisuuksia.

Oppimisympäristöt laajenevat kattamaan aidosti koko maailman. Osaaminen voi kehittyä missä, miten ja milloin vain. Korkeakoulujen tehtävä yhä useammin on tunnistaa ja tunnustaa muualla, esimerkiksi työpaikoilla, hankittu osaaminen. Työssä oppiminen onkin yksi keskeisiä jatkuvan oppimisen uudistuksen tavoitteita.

Aika on tiukalla meillä kaikilla, ja siksi osaamisen kehittämisen on mentävä sinne, missä ihmiset jo ovat. Siis työpaikoille. Tämä merkitsee korkeakoulujen ja työnantajien uudenlaista läheistä kumppanuutta. Uudenlaista kumppanuutta tarvitaan myös siihen, että pääsemme yhdessä käsiksi organisaatioiden osaamiseen kokonaisuutena ja sen kehittämiseen, myös strategisesti tarkastellen.

Kansallisessa keskustelussa on noussut vahvasti esiin jatkuvan oppimisen rahoitus, jopa siinä määrin, että se osittain estää uudenlaisen ajattelun. Me Tampereella ajattelemme, että jatkuvan oppimisen uudistuksessa ei pohjimmiltaan ole kyse rahasta, vaan kyvystä uudenlaiseen ajatteluun ja toimintaan. Uuden luominen ei aina edellytä lisää resursseja, vaan ensin on hyvä pohtia, miten nykyisiä resursseja voidaan käyttää uudella tavalla.

Yksi tamperelaisen korkeakouluyhteisön kantavia ajatuksia on ollut luoda koko Tampereesta ja Pirkanmaasta yhteisen tekemisen ekosysteemi. Tämän ajatuksen pidämme mielessä myös jatkuvan oppimisen hankkeessa; on tärkeää, että me erityyppiset alueelliset toimijat pohdimme yhdessä, miten vastaamme osaamistarpeisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Monia yhteistyökuvioita onkin jo viritelty, muun muassa Tampereen kaupungin, Pirkanmaan liiton, ELY-keskuksen ja tietysti Tampereen kauppakamarin kanssa.

Yliopisto ja ammattikorkeakoulu ovat lähteneet yksissä tuumin tähän yhteiseen savottaan, mikä on ehdoton vahvuus. Haluamme olla etulinjassa viemässä sanomaa uudenlaisesta korkeakoulutuksen maailmasta myös kansallisesti, ja kesällä varmistunut EU-hanke takaa sen, että nostamme tekemisemme myös kansainväliselle tasolle.

Jatkuvan oppimisen uudistuksessa on kyse valtavasta muutoksesta korkeakoulutuksen perinteisiin ajattelu- ja toimintatapoihin. Tehtävämme on saada aikaan systeeminen muutos yhdessä yhteiskunnan eri sidosryhmien kanssa. Korkeakoulut yksin eivät pysty tekemään muutosta, vaan tarvitsemme uudenlaista, perinteiset siilot ylittävää ennakkoluulotonta yhteistyötä. Ennen kaikkea tarvitaan lujaa tahtoa saada aikaan jotain uutta ja hienoa. Toivottavasti jotain, jota emme ehkä osaa vielä täysin edes kuvitella. Tavoitteenamme on todeta tyytyväisinä jossain vaiheessa, että teimme yhdessä mahdottomasta mahdollisen.

Lisää jatkuvan oppimisen hankkeesta blogissa ja Twitterissä @TampereUniJOppi

Heli Harrikari
johtaja, jatkuva oppiminen
Tampereen yliopisto

Kuva Jonne Renvall