30.01.2019 09:17

Bisneksen tulevaisuus on ilmastonmuutoksen ratkaisijana

Suomessa on 2000-luvun puolivälistä saakka ollut vallalla ilmastopuhe, jonka mukaan yritysten pitää nähdä ilmastonmuutos bisnesmahdollisuutena. Vastapuolena tälle yritysten on oikeutettava oma bisneksensä esittämällä se jollain tavalla osana ilmastonmuutoksen ratkaisua – etenkin niillä aloilla, joilla tuotetaan tai kulutetaan merkittävästi energiaa.

Tämä on yksi vastavalmistuneen väitöskirjani päätuloksista. Tutkin väitöskirjassani suomalaisen elinkeinoelämän ilmastopuheen muutosta 2000–2010-lukujen vaihteessa. Siinä missä etenkin 1990-luvulla korostettiin ilmastonmuutoksen torjunnan kalliita kustannuksia ja hankaluuksia yritystoiminnalle, alettiin 2000-luvun puolivälissä korostaa niitä ratkaisuja, joita yritystoiminnalla ilmastonmuutoksen hillintään tuotaisiin. Tämän ratkaisukeskeisen ja ilmastonmuutoksen tuomia markkinamahdollisuuksia korostavan puhetavan ovat myös päättäjät omaksuneet osaksi omaa ilmastonmuutosta ja yritysten toimintaa käsittelevää puhettaan.

Mitä ilmastonmuutoksen torjunta syksyllä julkaistun IPCC:n 1,5 asteen raportin valossa yrityksille tarkoittaa? Vähemmän on toistaiseksi keskusteltu siitä, millaisia vaikutuksia ilmastonmuutoksen hillinnän toimien voimistumisella on eri teollisuudenaloihin. Ei ole itsestään selvää, että kaikki alat voivat olla edessä olevassa isossa muutoksessa pelkästään markkinoiden voittajia. Lopputuloksen tasa-arvoa ei ole odotettavissa – toisten yritysten ja alojen on sopeutettava toimintaansa uuteen tilanteeseen enemmän kuin toisten.

Jos yrityksessä ei vielä ole herätty siihen, että ilmastonmuutoksen hillintä voi vaikuttaa sen bisnekseen, nyt alkaa olla kiire reagoida. Hyväksyttävin tapa olisi osata esittää omaa toimintaansa osana ilmastonmuutoksen ratkaisua. Siksi olisikin hyvä pohtia, mitä muutoksia kannattaa tehdä, että olisi oikealla puolella ilmastonmuutoksen torjuntatoimissa.

Samaan aikaan myös poliittisilta päätöksentekijöiltä vaaditaan paljon.

Tutkimustuloksissani bisneksen vaatimuksia kaikilla aloilla olivat ennakoitava sääntely sekä globaalit säännöt ilmastopolitiikassa. Näihin valtioilta kaivataan vastauksia. Pariisin ilmastosopimus ja sille viime joulukuussa Katowicessa neuvoteltu sääntökirja antavat pohjan globaalien sääntöjen laatimiselle. Suomessa ennakoitavan sääntelyn iso askel on ollut nykyhallituksen päätös kieltää hiilenpoltto vuodesta 2029 alkaen.

Jatkossa kieltoja tulee ehkä lisää, mutta tarve on myös sopeuttamistoimille, joissa autetaan niitä aloja ja toimijoita, joille muutoksen kustannukset ovat erityisen raskaita. Saksassa tämä työ on jo aloitettu. Siellä kansallinen hiilikomissio päätyi esittämään, että hiilenkäyttö lopetetaan vuoteen 2038 mennessä ja samalla hiiliteollisuus ja siitä riippuvaiset Saksan alueet saavat noin 40 miljardia euroa rakennemuutostukea.

Yhteiskunnassa on useita toimijaryhmiä, jotka tarvitsevat selkeitä visioita siitä, millaiseen maailmaan olemme hiilineutraaliuden myötä menossa ja miten siirtymästä tehdään oikeudenmukainen ja kaikille hyväksyttävä.

Keskeisessä asemassa ovat myös uudet innovaatiot, joiden ansiosta muutoksen kustannuksia hillitään. Näiden ratkaisujen kehittämisessä firmat ja bisnes ovat avainasemassa.

Johanna Kentala-Lehtonen
erityisasiantuntija, YTT

Väitöskirja Climate Change as Problem of Direction and Pace of Transition: Large Finnish Business Actors’ Identity, Interests and Political Response Strategies tarkastettiin 12.1.2019 Tampereen yliopistossa.
Kirjoittaja työskentelee ympäristöministeriön ilmastoyksikössä. Tekstissä esitetyt näkemykset ovat kirjoittajan, eivätkä välttämättä vastaa ympäristöministeriön näkemyksiä.