Pirkanmaan hyvinvoinnin ja kasvun ytimessä on vireä vientiteollisuus. Pirkanmaalla yksityisen sektorin noin 40 miljardin euron vuosittaisesta liikevaihdosta reilu kolmannes syntyy teollisuudessa. Vuonna 2022 viennin arvo lähenteli jo kymmentä miljardia euroa.
On hyvä muistaa, että vientiteollisuuden yrityksillä on kokoaan paljon suurempi vaikutus kansantalouteen kuin yleisesti ymmärretään. Vientiteollisuuden yritykset luovat suoraan ja välillisesti noin 50 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.
Noin 1,1 miljoonalla suomalaisella on työpaikka vientiteollisuuden ansiosta. Yksi työpaikka vientiteollisuudessa luo tutkimusten mukaan 1,3 työpaikkaa muille toimialoille. Pirkanmaalla tämä tarkoittaa reilusti yli 100 000 työpaikkaa. Viennillä rahoitetaan leijonanosa hyvinvointiyhteiskuntamme palveluista, koulutuksesta, hoivasta ja turvallisuudesta.
Teollisuudessa on nykyään huutava pula erityisesti ammattilaisista. Kauppakamarikyselyn mukaan osaajapula on erittäin vaikea. Noin 70 prosenttia yrityksistä ilmoitti, että heillä on pulaa tai paljon pulaa osaavasta työvoimasta.
On mielenkiintoista, että ministeriöiden kansliapäälliköiden helmikuussa julkistama raportti korostaa korkeakoulutuksen aloituspaikkojen lisäämistä, kun samaan aikaan Keskuskauppakamarin 1800 yritykselle tekemässä kyselyssä huoli kohdistuu erityisesti ammattiosaajien puutteeseen. On toki myös kriittistä ajattelua, jota edustavat esimerkiksi professorit Alf Rehn ja Jari Salminen. He kyseenalaistavat korkeakoulutuksen yksipuolisen palvonnan.
Koulutusjärjestelmämme on ihmisten mielessä edelleen kolmeosainen kokonaisuus, jossa ammatillinen koulutus, ammattikorkeakoulu ja yliopisto muodostavat omat koulutusputkensa. Pussinperiä ei toki enää ole, ja ammatillisen polun valinnut voi halutessaan jatkaa osaamisensa kartuttamista vaikka kuinka pitkälle. Esimerkiksi Tampereen ammattikorkeakoulun konetekniikan opiskelijoista 40 prosentilla on ammatillinen perustutkinto ja valtaosalla myös merkittävä kokemus työelämästä. Yritysten mielestä heidän parhaat tekijänsä ovat kulkeneet tätä polkua.
Pitäisikö siis lisätä ammatillisen koulutuksen aloituspaikkoja ja vahvistaa mahdollisuuksia tämäntyyppisille koulutuspoluille? Vastaavia polkuja löytyy varmasti eri toimialoilta. Ne olisi syytä tutkia! On myös syytä harkita toisen tai kolmannen tutkinnon tarkoituksenmukaisuutta.
Työelämässä korostetaan osaamista ja siitä myös palkitaan. Olisiko jatkossa järkevää kehittää entistä tiiviimpiä ja työelämää paremmin palvelevia osaamisen kehittämisen kokonaisuuksia, joissa tavoitteena on osaamisen karttuminen eikä tutkinto?
Peer Haataja
johtaja
Tampereen kauppakamari