Tutkijat Eija Lehtonen (oik.) ja Ilmari Puhakka, professori Petri Nokelainen, Tampereen yliopisto
Laajamittainen monipaikkainen asiantuntijatyö on tullut jäädäkseen. Sillä on vaikutuksia sekä yksilöihin että työyhteisöihin erityisesti keskinäisen vuorovaikutuksen muuttumisen takia.
Tyypillisessä monipaikkaisessa asiantuntijatyössä työntekijät voivat ainakin osittain valita, missä työtään tekevät. Osa päivistä voidaan työskennellä työnantajan toimitiloissa, osa kotona tai vaikkapa vapaa-ajan asunnolla. Tämä johtaa siihen, että kasvokkaisten vuorovaikutustilanteiden osuus työkohtaamisista vähenee, kun hybridi- ja etävuorovaikutustilanteet yleistyvät.
Perehdyimme Tampereen yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa monipaikkaisen asiantuntijatyön vuorovaikutustilanteisiin. Kasvotusten tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa henkilöt ovat samanaikaisesti samassa tilassa, kun taas etänä kukin on tahoillaan, mutta yhteydessä esimerkiksi Teamsin tai Zoomin välityksellä. Hybridisti tapahtuvassa vuorovaikutustilanteessa osa henkilöistä on samassa tilassa ja osa osallistuu muualta etäyhteyden välityksellä. Seuraavassa kuvaamme muutamia tutkimuksen tuloksista.
Hybridikohtaamiset ovat ongelmallisia. Yleisesti ottaen hybridisti (osa kasvotusten, osa etänä) järjestetyt vuorovaikutustilanteet koettiin kohtaamisen tavoista haastavimmiksi. Hybriditilanteissa koettiin muihin tilanteisiin verrattuna heikompaa yhteenkuuluvuuden tunnetta kollegoiden kanssa sekä matalampaa autonomiaa. Autonomia eli omaehtoisuus tarkoittaa ihmisen kokemusta siitä, että hänellä on vaihtoehtoja ja hän pystyy vaikuttamaan omaan tekemiseensä. Myös osaamisen kehittyminen ja tilanteiden tavoitteiden täyttyminen olivat alemmalla tasolla. Hybridikohtaamisissa mitattiin korkeimpia fysiologisen virittyneisyyden arvoja verrattuna kasvotusten ja täysin etänä järjestettyihin tilanteisiin, mikä ilmentää lisääntynyttä psykologista kuormitusta. Tämä voi johtua esimerkiksi siitä, että monipaikkaisuus vaatii osallistujilta kykyä keskittyä useisiin asioihin samanaikaisesti ja vaihdella huomion kohdetta tehokkaasti.
Laajamittainen etätyö haastaa niin oppimista kuin yhteenkuuluvuuden tunnettakin. Mitä enemmän etätyöpäiviä henkilö teki, sitä vähemmän hän koki yhteenkuuluvuuden tunnetta kollegoiden kanssa. Etävuorovaikutuksen koettiin vaikeuttavan oppimista muun muassa kapeuttamalla verkostoja. Kun töitä tehdään paljon etänä, tietoisuus kollegoiden työstä ja työtehtävistä vähenee. Myös mallioppiminen ja neuvojen pyytäminen on etänä kasvokkaista kohtaamista vaikeampaa. Vapaamuotoiset kohtaamiset kollegoiden kanssa tunnistettiin tärkeiksi yhteenkuuluvuuden ja oppimisen näkökulmasta, ja näitä kohtaamisia on etänä työskennellessä vähemmän.
Etätyö tuo paljon hyvää, erityisesti työntekijöiden näkökulmasta. Jos ajattelee yhtä työpäivää, voi olla helpompi valita etätyö ja etävuorovaikutus. Kun tarkastellaan työtä, hyvinvointia ja oppimista laajemmin, on tärkeää säännöllisesti kohdata myös kasvotusten. Kasvokkain pystymme rakentamaan luottamusta ja osoittamaan helpommin myötätuntoa, kiinnostusta ja kunnioitusta. Aito kohtaaminen ja vuorovaikutus ovat tässä ajassa ehkä entistäkin arvokkaampia ja merkityksellisempiä.
Tutkimusta rahoitti Työsuojelurahasto (hankenumero 210388).
Tutkimushankkeeseen perustuva Opas työelämän vuorovaikutustilanteisiin monipaikkaisessa työssä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3249-5
Tutkimushankkeen loppuraportti Asiantuntijoiden hybridityö: ryhmässä enemmän, kasvotusten ja etänä: https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3248-8
Tutkijat Eija Lehtonen ja Ilmari Puhakka, professori Petri Nokelainen, Tampereen yliopisto