Hakafood on palkannut toistakymmentä ukrainalaista. Samalla kun yritys on voinut auttaa avuntarpeessa olevia, se on saanut ratkaisuja omaan työvoimaongelmaansa ja sitä kautta uusia eväitä toiminnan kasvulle.
– Yrittäjänä olen saanut mahdottomasti uutta virtaa, kun olen voinut työllistää lisää ihmisiä ja auttaa apua tarvitsevia, sanoo valkeakoskelaisen Hakafood Oy:n toimitusjohtaja Marko Lehojärvi.
Hakafood on vajaan vuoden aikana palkannut yhteensä 15 sodan alta turvaan paennutta ukrainalaista. Auttamisen halu on tuonut myös helpotusta alan krooniseen työvoimapulaan ja osaltaan mahdollistanut yrityksen liiketoiminnan kasvun.
Hakafood on vuonna 2002 perustettu konditoria ja leipomotuotteiden valmistaja. Yritys toimii alihankkijana Suomen suurimmille leipomotuotteiden myyjille – kuten Riitan Herkulle – ja tunnetaan erityisesti maukkaista kakuistaan.
Tällä hetkellä Hakafoodin leipomo työllistää 45 henkeä. Lisäksi yhtiöllä on kahvilatoimintaa Valkeakoskella ja Tampereella sekä kesäkahvila Mokkapirtti. Kahvilat työllistävät 12 vakituista sekä kesäisin kahdeksan kausityöntekijää.
Pandemia kohteli elintarvikealan yrityksiä eriarvoisesti. Samaan aikaan kun ravintoloita ja kahviloita suljettiin, elintarvikekaupassa taottiin paikoin kovaa tulosta. Hakafoodissa päätettiin epävarmana aikana suunnata voimia kehittämiseen.
– Emme lomauttaneet yhtään työntekijää, vaan uudistimme sadoillatuhansilla euroilla laite- ja konekantaa sekä kehitimme ja laajensimme toimintaamme. Nyt olemme alallamme Suomen modernein toimija. Se näkyy myös liikevaihdon positiivisena kehityksenä. Parhaillaan pohdimme seuraavaa laajennusta, Lehojärvi sanoo.
Sota shokeerasi, mutta herätti auttamisen halun
Kapasiteetin kasvaessa liiketoiminnan kehittämistä alkoi rajoittaa osaavan työvoiman puute. Kontaktit ukrainalaiseen työvoimaan syntyivät puolivahingossa. Reilu vuosi sitten jo useana vuonna kausityöntekijöinä toimineet Svitlana ja Viktor Shakh ottivat yhteyttä Lehojärveen. He tiedustelivat mahdollisuutta työllistyä Hakafoodiin.
– Työhaastattelu tehtiin Teamsissa. Pariskunnasta huokui heti tietynlainen lämpö. Heistä näki, että he haluavat jäädä Suomeen ja tehdä töitä. Meillä ei varsinaisesti ollut vielä tarvetta lisäväelle, mutta ajatuksissa oli toki vahva näkemys, että yritys kasvaa investointien myötä. Sen vuoksi oli helppo tehdä päätös heidän palkkaamisestaan, Marko Lehojärvi kertoo.
Helmikuussa Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Siitä käynnistyi voimakas auttamishalu, joka yllätti jopa Lehojärven.
– Sota oli kaikille shokki. Kaupunki, kauppakamariosasto, paikalliset yritykset ja yhteisöt ryhtyivät kuitenkin heti toimiin. Paikan päälle lähetettiin avustusrekka. Suomeen saapuville etsittiin asuntoja ja niihin kalusteita. Sohvia ja tuoleja oli kantamassa niin yritysjohtajia kuin yksittäisiä valkeakoskelaisia avuntarjoajia. Monella oli varmaan taustalla se ajatus, että Venäjän naapureina näin olisi voinut käydä meillekin. Valkeakoskelaisten reagointi oli yllättävänkin voimakas ja halu auttaa näkyi kaikkialla.
Toimitusjohtaja Marko Lehojärvi on tiiviisti mukana myös leipomon tuotannon arjessa. – Meillä kaikki tekevät kaikkea. Se on aina ollut periaatteeni. Hakafoodissa ei ole herroja eikä narreja, Lehojärvi toteaa.
Byrokratia tutuksi
Shakhin pariskunta loi Hakafoodin sisälle linkin ukrainalaisiin. Svitlana oli aiemmin toiminut maanmiestensä apuna kausityöpaikkojen löytämisessä Suomesta. Nyt hän kontaktoi Suomeen tulijoita ja ohjaa sopivia henkilöitä työhaastatteluihin.
– Svitlanasta on ollut meille korvaamaton apu. Hän on tehnyt esihaastattelut ja on mukana, kun jututamme mahdollisia uusia työntekijöitä. Palkkaamisen jälkeen hän auttaa töihin ja suomalaiseen työkulttuuriin perehdyttämisessä, Marko Lehojärvi kiittelee.
Työlupien, verokorttien, pankkitilien avaa-misen ja monien muiden käytännön asioiden kanssa on paljon työtä ulkomaalaisen tullessa Suomeen töihin. Leipomon pyörittämisen lisäksi Lehojärvi on joutunut paneutumaan uusiin asioihin.
– Paperiasioissa on riittänyt tekemistä. Lupien kanssa käsittelyajat ovat vaihdelleet tosi paljon. Osa on saanut päätöksen nopeasti, osalla on kestänyt luvattoman kauan. Olemme pyrkineet työnantajana olemaan avuksi niin paljon kuin mahdollista. Maahanmuuttoviraston lomakkeiden täyttö käy nyt itseltäkin paljon nopeammin kuin muutama kuukausi sitten. Suomalainen byrokratia on tullut tutuksi, Lehojärvi naurahtaa.
Työkulttuureissa pieniä eroja
Hakafood on yritys, jossa hierarkia on lähes olematonta.
– Meillä ei ole herroja eikä narreja. Uusille, toisenlaisesta kulttuurista tuleville siinä on ollut vähän ihmettelemistä, kun toimitusjohtaja on mukana työnteon eri vaiheissa. Ukrainalaisessa kulttuurissa pomo on pomo. Työpaikalla on myös oltava selkeät säännöt.
– Olemmekin panostaneet tosi paljon vuorovaikutukseen. Svitlana on meillä apuna ja tarvittaessa olemme käyttäneet myös ulkopuolista tulkkia sen varmistamiseen, että uudet työntekijämme tietävät oikeutensa ja velvollisuutensa, Marko Lehojärvi kertoo.
Ainutlaatuisen prosessinsa vuoksi Hakafoodissa tehtäviin perehdyttäminen on aiemminkin tapahtunut työpaikalla. Koulusta ei suoraa oppia saa, joten ukrainalaiset ovat lähteneet samalta viivalta kuin suomalaiset kollegansakin alan aiemmasta koulutuksesta ja kokemuksesta riippumatta.
– Meillä kaikki tekevät kaikkea. Se on aina ollut periaatteeni. Työntekijän itsetuntokin on parempi, kun hän osaa mahdollisimman paljon. Meillä myös työpisteet vaihtuvat vuorossa aina taukojen jälkeen. Näin työpäivästä tulee monipuolisempi.
Ukrainalaiset ovat osoittautuneet motivoituneiksi ja nopeasti uutta oppiviksi työntekijöiksi.
– Heillä on sellainen positiivinen elämänasenne, josta meillä suomalaisilla olisi paljon oppimista. Emme voi edes kuvitella, miten kauhea heidän kotimaansa tilanne on. Monella on läheisiä siellä kauheuksien keskellä. Silti he jaksavat pysyä iloisina ja haluavat oppia suomalaista elämäntapaa. Ainakin osa heistä suunnittelee jäävänsä Suomeen sodan loppumisen jälkeenkin. Koska se sitten ikinä onkaan.
Kielimuuri pelotti turhaan
Ukrainalaisten palkkaaminen on osoittautunut Hakafoodinkin kannalta hyväksi ratkaisuksi. Tuotantoa on voitu tehostaa ja liikevaihto on kasvanut 6,3 miljoonasta kahdeksaan miljoonaan. Ainakin tässä vaiheessa suunta näyttää yhä ylöspäin, joskin yleinen maailmantilanne tuo epävarmuutta. Marko Lepojärvikin katselee nyt rauhassa tilanteen kehittymistä ennen seuraavan laajennussuunnitelman täytäntöönpanoa.
Kokemustensa perusteella Lehojärvi suosittelee ukrainalaisten rohkeaa palkkaamista myös muille yrityksille.
– Jännitin eniten kielimuuria ja tulijoiden sopeutumista porukkaan. Ne olivat turhia huolenaiheita, tosin Svitlana on ollut tosi tärkeä apu alkuvaiheessa. Hän on ollut meille todellinen lottovoitto. Tulijat on kuitenkin otettu avoimin mielin vastaan osaksi joukkoamme koko porukan taholta.
– Vähän enemmän aikaa ja vaivaa ulkomaalaisten työllistäminen vaatii, mutta se kannattaa. Panostus tulee ajan myötä takaisin, Marko Lehojärvi rohkaisee.
Hakafood on panostanut tuotannon kehittämiseen ja se on yksi alan moderneimmista – ellei modernein – toimija Suomessa. Pitkälle automatisoitu tuotantoprosessi huolehtii tuotteiden tasalaatuisuudesta.
”Elämä Suomessa on hyvin erilaista kuin Ukrainassa”
Svitlana ja Viktor Shakh ovat asuneet Suomessa 1,5 vuotta. He ovat kotoisin Kiovan lähistöltä, josta kantautuu tasaisin välein ikäviä uutisia.
– Yritän olla ajattelematta niitä ja auttaa maanmiehiäni täällä Suomessa. Omia reittejä maahan saapuneet ovat suurimmassa avuntarpeessa.
– Eniten apua tarvitaan erilaisten dokumenttien täyttämisessä. Arkiseen elämään liittyy paljon asioita, joissa pa-perien on ensin oltava kunnossa. Kun on eri maa ja eri kieli, apua joskus tarvitaan. Suomi ei ole kaikkein helpoin kieli opittavaksi, Svitlana hymyilee.
Kun perusasiat ovat kunnossa, ukrainalaiset haluavat löytää nopeasti työpaikan Suomesta.
– Elämä Suomessa on hyvin erilaista kuin Ukrainassa. Työpaikka auttaa sopeutumisessa.
Teksti ja kuvat Jari Runsas