Kun markkinat kiristyvät, vedätkö esiin miekan vai kaivaudutko poteroon? Amerikkalaisten ja suomalaisten välillä on selviä kulttuurieroja – ne näkyvät sekä politiikassa että bisneksessä, etenkin silloin kun paine kasvaa. Entä jos luopuisimme hyökkäys–puolustus-ajattelusta ja kehittäisimme strategioita, jotka vahvistavat uudistumiskykyä ja vievät kohti tulevaisuutta, joka tuntuu mahdolliselta ja innostavalta?
Minulta pyydettiin taannoin kommentteja erään ison suomalaisen toimijan uudesta, vielä valmisteilla olevasta strategiasta. Totesin yrityksen rakentaneen puolustusstrategian, jonka painopisteet keskittyivät rakenteiden ylläpitämiseen, puolustamiseen ja ongelmien taklaamiseen. Ainoastaan yhdessä kohdassa strategia viittasi tilan ottamiseen, mahdollisuuteen erottautua ja tulevaisuuden rakentamiseen aktiivisesti – ei pelkästään reagoiden.
Pienessä maassa helposti kokee olevansa maailman tapahtumien ja kehityskulkujen heiteltävänä. Kansallisen historiamme ansiosta se taitaa olla kirjoitettuna tietyllä tapaa jopa epigenetiikkaamme. Meillä Suomessa on taipumus keskittyä nykytilan säilyttämiseen ja asemien puolustamiseen etenkin silloin, kun ympäristö on epävarma – olipa kyse sitten taloudellisesta tai poliittisesta epävarmuudesta.
On ollut kiinnostavaa tarkastella Kaliforniassa, miten ihmiset suhtautuvat haastavaan markkinatilanteeseen. Verrattuna Suomeen, heidän puheessaan korostuvat usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin, halu toimia proaktiivisesti ja kyky nähdä nykyhetken vaikeuksien läpi –kohti itse rakennettua tulevaisuutta.
Amerikkalaiset yritykset rakentavatkin tutkimusten mukaan suomalaisia yrityksiä useammin hyökkäysstrategioita. Esimerkiksi heidän kansainvälistymisstrategiansa ovat eurooppalaisia aggressiivisempia – ne perustuvat usein yritysostoihin ja fuusioihin, joilla pyritään nopeaan markkinaosuuden kasvuun ja kilpailuedun saavuttamiseen. Tämä kertoo sekä Yhdysvaltojen laajoista kotimarkkinoista että rohkeudesta tehdä suuria, riskipitoisia satsauksia.
Suomalaisessa yrityskulttuurissa painottuvat enemmän konsensus, matala hierarkia ja perusteellinen päätöksenteko. Näissä on paljon hyvää. Ne sitouttavat ja rakentavat luottamusta. Mutta samalla saatamme jäädä odottamaan, että joku muu ottaa ensimmäisen askeleen, tai että olosuhteet muuttuvat meille suotuisammiksi – sen sijaan että tarttuisimme hetkeen sellaisena kuin se on.
Kulttuurillisen eron voi nähdä myös päivänpolitiikassa. Pieni maa keskittyy uskottavaan puolustukseen, kun taas suurvalta, joka näkee maailman painopisteen siirtyvän Aasiaan, suunnittelee hyökkäysstrategioitaan eri puolille maapalloa.
Strategiatyön sanasto on pitkälti peräisin sodankäynnistä. Puhumme ”voitettavista taisteluista” ja ”jalkauttamisesta.” Onneksi ainakin jälkimmäisen osalta olemme jo alkaneet havahtua termistön sopimattomuuteen nykypäivän työelämän näkökulmasta. Strategiaa ei enää jalkauteta kuin jalkaväelle konsanaan, vaan sitä toiminnallistetaan tai inhimillisestään. Tämä on tärkeä askel kohti merkityksellisempää ja osallistavampaa strategiatyötä.
Koska kieli ja käsitteet muovaavat ajatteluamme, myös strategiasanasto kaipaa päivitystä. Mitä jos emme rakentaisikaan sodankäynnin metaforia viliseviä taistelusuunnitelmia, vaan rajoittavia uskomuksiamme ravistelevia ajattelumalleja, jotka virittävät meidät oikeaan mielentilaan – sellaiseen, jossa yhdessä määritellyt visiot ja tavoitteet saavutetaan uudella tasolla?
Ehkä tulevaisuuden menestyjät eivät olekaan niitä, jotka valmistautuvat päihittämään vastustajansa – vaan niitä, jotka onnistuvat inspiroimaan joukot mukaansa.
Karoliina Lehtonen
CEO, Founder, Booming Strategies & Marketing