Suomalaiset yritykset eivät ole tunnettuja kommunikatiivisuudestaan. Kutsun sitä organisaatioautismiksi.
Älykkyyttä ja prosesseja on, mutta kommunikaation kautta syntyvä emotionaalinen sidos yrityksen ja sidosryhmien välillä jää vajaaksi.
Moni sanoo, ettei tunnesidettä tarvitakaan. Ei pidä paikkansa. Emootio on aina vahvempi sidos kuin järkisuhde, vaikkei sitä emotionaalisesti heikkolahjaisempi heti huomaa. Usein se havaitaan vasta jälkikäteen, kun suhde on jäähtynyt ja tärkeät sidosryhmät ovat jo äänestäneet jaloillaan.
Viestintä on yrityksen keuhkot
Kommunikaatiota yrityksen ja ympäröivän maailman välillä hoitaa viestintäfunktio. Nimike on muuttunut tiedottamisesta viestinnäksi, mutta liikkeenjohdon mielissä tarkoitetaan kuitenkin tiedottamista, yrityksestä ulospäin lähteviä tiedotteita.
Viestintä – tai syvällisemmin sanottuna kommunikaatio – on yrityksen sisään- ja uloshengitystä. Se on viestinnän eri ulottuvuuksien ja kanavien hyödyntämistä. Se on vaikuttamista, mutta myös vaikuttumista. Se on sidosryhmien kuuntelua ja niiden keskusteluun osallistumista.
Liian harvan yrityksen johtoryhmässä istuu yrityksen kommunikaatiosta vastaavaa johtajaa. Kuitenkin yrityksen menestys on riippuvainen siitä, millä tavoin se näyttäytyy huomiotaloudessa, ja millä tavoin yritys asettuu vuorovaikutukseen sidosryhmiensä kanssa.
Johdossa tarvitaan viestinnän osaamista
Vastuullisuusosaamista on alettu hankkia hallituksiin. Viestinnän ja kommunikaation osaajia on harvemmassa. Onnellinen on sellainen yritys, jossa kommunikaation tärkeys on yltänyt hallitustasolle asti. Silloin voidaan myös toimivaa johtoa haastaa näissä kysymyksissä.
Kommunikaatiotarpeeseen herätään usein vasta sitten, kun ollaan kriisissä. Konsultti on pyydetty ehkä vuosia sitten tekemään kriisiviestintäsuunnitelma lepäämään pöytälaatikkoon. Kun tavara läjähtää tuulettimeen, paksu puntta kaivetaan laatikosta ja ihmetellään, miten suunnitelmaa hyödynnetään. Sitten kriisiviestintään painellaan fiilispohjalta.
Yrityksen hallituksessa on tarpeen olla niitä, jotka ymmärtävät modernin yritysviestinnän ulottuvuudet ja keinot. Siten hallitus pystyy myös haastamaan ja sparraamaan yritysjohtoa olemaan hereillä erilaisten potentiaalisten kriisien varalta.
Maine on kriisin ytimessä
Kriisi- ja poikkeustilanneviestinnän maisema on moninaistunut tällä vuosituhannella nopeasti. Operatiivisten kriisien rinnalle ovat tulleet erilaiset mainekriisit, jotka hakevat voimansa arvojen moninaisuudesta. Arvojen spagaatti saattaa olla niin leveä, että yritys joutuu valitsemaan, kenen mielen se on valmis pahoittamaan. Kaikkia ei voi miellyttää.
Myös mediakenttä on pirstaloitunut niin, että pienimmillään jokainen ihminen on oman mediansa päätoimittaja. Huutavan ääniä kuuluu sosiaalisen median loputtomassa erämaassa sakeanaan.
Yritysjohdolta vaaditaan vatsahappoja pitää oma pää kylmänä ja sydän lämpimänä kriisin keskellä. On tärkeää tunnistaa oman yrityksen kannalta olennaiset taistelut, joihin on välttämätöntä antautua.
Yritysten hallituksissa on monipuolisesti erilaisia kulttuureja tuntevia yritysjohdon ammattilaisia. Tätä moninaista osaamista on tärkeää tuoda operatiivisen johdon tueksi organisaation kommunikatiivisuuden edistämiseksi. Kommunikaation spesialisti hallituksessa ei ole pahitteeksi.
Vuorovaikutus on lopulta yhteyden kokemista oman yrityksen kannalta relevanttien sidosryhmien kanssa.
Taneli Hassinen
Taneli Hassinen, VTM, on kokenut yritysviestijä ja johdon tuki. Hän on työskennellyt viestintäjohtajana kolmessa pörssiyhtiössä, Finnairissa, SRV Yhtiöissä ja Taalerissa. SRV:ssä ja Taalerissa hän oli myös konsernijohtoryhmän jäsen.