Maailmanmarkkinat ovat murroksessa. Globalisaatio, jonka on ollut pitkään yritysten strateginen kivijalka, on kohdannut viime vuosina suuria esteitä.
Lisäksi pandemia, geopoliittiset jännitteet, logistiset pullonkaulat, pakotteet ja hintojen inflaatio ovat paljastaneet heikkouksia, joita yritykset eivät ole tiedostaneet tai joihin ei olla varauduttu sopimuksissa. Uusi normaali vaatii yrityksiltä kykyä tarkastella strategioitaan uudelleen ja mukautumista muuttuvaan ympäristöön.
Aloitetaanpa raaka-aineista ja hankinnoista. Jokaisen johtajan tulisi kysyä itseltään, mistä yrityksen tuotannon kriittiset raaka-aineet ja komponentit tulevat. Vaikka osa toimitusketjun haavoittuvuuksista ovat ilmeisiä, suurimmat riskit piilevät usein paljon syvemmällä alihankintaketjuissa.
Pandemia paljasti, kuinka riippuvaisia monet teollisuudenalat ovat Kiinassa tuotetuista materiaaleista. Monet teollisuuden alat kokivat vakavia toimitus- ja tuotantohäiriöitä, koska ne eivät olleet kartoittaneet riittävän tarkasti toimittajiensa toimittajia. Myös vastuullisuusraportointi, asiakkaiden odotukset, logistiikan haasteet ja lisääntynyt regulaatio asettavat paineita ymmärtää ja hallita koko toimitusketju alusta loppuun.
Toimitusketjun haavoittuvuuksien ymmärtäminen vaatii usein syvällistä analyysiä – ja investointeja. Kokemuksesta voin sanoa, etteivät yritysten sopimuksetkaan ole aina sillä tasolla, että edellä mainittuihin haasteisiin voitaisiin tehokkaasti tarttua yrityksen sopimusriskienhallinnan näkökulmasta.
Logistiikan huomiointi toimitusketjun suunnittelussa on murroksessa tärkeää. Yritysten tulee arvioida uudelleen oletuksiaan tuotannon ja asiakkaiden välisistä etäisyyksistä sekä huomioida uudet ympäristömääräykset, jotka voivat nostaa kuljetuskustannuksia.
Entä sitten alihankinta ja tuotanto?
Tuotannon hajauttaminen voi tarjota vakautta sekä suojata valuuttakurssien vaihteluilta ja kauppasodan riskeiltä, mutta hajautus on melko kallis ja vaativasti hallinnoitava ratkaisu. Kun yritys kysyy itseltään, voimmeko alueellistaa tuotantoamme, havaitaan, että monet suuryritykset ovat jo tällä tiellä ja valmistavat tuotteitaan alueellisesti tai paikallisesti eri markkinoita varten.
Tuotannon ja alihankinnan haasteena on relevantin tuotannon alueen määrittely, sillä geopoliittiset ja taloudelliset muutokset voivat tehdä valinnoista epäselviä ja vaikeasti ennakoitavia. Kehitys on nopeaa myös teknologiassa. Uudet teknologiat, kuten koneoppiminen ja digitalisoidut prosessit, mahdollistaisivat ainakin periaatteessa pienempien ja kustannustehokkaampien tuotantolaitosten perustamisen. Tämä tekee hajautetusta tuotannosta realistisempaa ja voi vähentää tehokkaan tuotannon skaalaa.
Työn hinta on edelleen relevantti tekijä. Työvoimavaltaisen tuotannon siirtäminen alhaisemman kustannustason maihin on yhä agendalla, mutta vaihtoehdot ovat monipuolistuneet. Kysymys on edelleen ajankohtainen: mihin sijoitamme työvoimavaltaisen tuotannon?
Euroopassa potentiaalisia alueita ovat Itä-Eurooppa, Pohjois-Afrikka ja Turkki. Näiden maiden valintaan liittyy kuitenkin riskejä, kuten logistiikkahaasteita ja poliittista epävakautta.
Miten Suomi pärjää tässä kehityksessä jatkossa? Se ratkeaa osin alkuvuoden työmarkkinaneuvottelujen kierroksella. Korkean työvoimakustannustason maissa menestys riippuu pitkälti siitä, voiko yritys aidosti keskittyä korkean lisäarvon tuotteisiin, joissa työvoimakustannusten osuus on pieni.
Globaalien markkinoiden sirpaloituminen edellyttää strategian uudelleenarviointia. Alihankinnan, suunnittelun ja ohjelmistokehityksen vahvat ekosysteemit voivat tarjota kilpailuetua markkinoilla, joissa teknologioita kopioidaan nopeasti. Mielestäni on selvää, että yritysten on joka tapauksessa harkittava tarkkaan, missä mitassa ne siirtävät tuotekehitystä ja suunnittelua ulkomaille, kuten vaikkapa Aasian maihin.
Moderni liiketoimintaympäristö vaatii, että johtajat kyseenalaistavat aiemmin itsestään selvinä pidetyt strategiat. Epävakaat kauppasuhteet, kasvavat kustannukset ja logistiset haasteet eivät ole poikkeamia, vaan uusi normaali. Menestyäkseen yritysten on omaksuttava entistä joustavampi lähestymistapa ja varauduttava muuttuvaan maailmaan ennakoivasti.
Oma arvioni on, että ulkomaankaupan murrosvuodesta voi hyvinkin tulla vuosikymmenen mittainen, ellei pidempi.
Vesa Turkki
Partner, asianajaja, varatuomari
Eversheds Asianajotoimisto Oy