Tutkintouskovaisuuden sijaan jatkuvaa oppimista

Tapani sanoo seuraavansa nykyistä kehitystä huolestuneena. Esimerkiksi EU:n jäsenvaltiot ovat asettaneet tavoitteeksi, että vuoteen 2030 mennessä vähintään 45 prosenttia 25–34-vuotiaista tulisi olla korkeakoulutettuja.

– En pysty jakamaan näkemystä korkea-asteen tutkintojen lisäämisen tarpeesta. Kuka sitten tekee työt?

– Aikuiskouluttajana toivoisimme koulutusta koskeviin päätöksiin ja suunnitelmiin vaalikaudet ylittävää pitkäjänteisyyttä. Myös rahoituksen riittäminen askarruttaa erityisesti juuri nyt, kun puhutaan perusopetuksen tason kohentamisesta ja toisaalta pidetään yllä koko maan kattavaa ammattikorkeakoulu- ja yliopistoverkkoa.

Tapani muistuttaa, että mahdollisuus vaihtaa alaa on aikuisille tärkeä asia.

– Parikymppisen tiedoilla tehdyt valinnat eivät välttämättä tunnu omilta enää nelikymppisenä. Alaa vaihtamalla on myös mahdollista siirtyä ylitarjonta-alalta työvoimapula-alalle, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuoltoon, jolla varmasti riittää töitä. Sotealallahan työvoimapula on jo huutava, kuten on pian monella muullakin alalla.

Koulutuksen järjestäjänä Tapanilla on useita ehdotuksia osaavan työvoiman turvaamiseksi.

– Osatutkinnot ovat tulleet perinteisen tutkintoperustaisen työvoimakoulutuksen rinnalle. Niitä voidaan toteuttaa joko oppisopimuksena tai työvoimakoulutuksena. Ne ovat hyvä mahdollisuus päivittää osaamista ja työllistyä nopeasti.

– Myös yritysten yhteishankintana tilaamat ja niille räätälöidyt rekrykoulutukset ovat lisääntyneet kovasti. Niitä järjestetään nykyään useita kymmeniä vuodessa, ja osapuolten kokemukset ovat hyvät.

Tapanin mukaan työllistymiseen pitäisi kannustaa jo koulutusaikana esimerkiksi työtä ja koulutusta yhdistämällä. Oppisopimuskoulutukset ovat edelleen hyvä koulutusmuoto. Hän ehdottaa myös tulospalkkiomallia työvoimakoulutuksiin, joiden alueellista säätelyä hän höllentäisi merkittävästi.

– Kouluttajille voitaisiin maksaa tulospalkkiota ja työnantajille bonusta esimerkiksi ensimmäisen vieraskielisen työntekijän palkkaamisesta.

Kotoutumisen palveluissa on parannettavaa

Ulkomaisen työvoiman rekrytointiin TAKK-issa on tilauskoulutuksia, joita järjestetään EU:n ulkopuolisista maista tuleville ryhmille. Ensimmäinen tilauskoulutus aloitettiin loppuvuodesta 2021, kun 25 kenialaista opiskelijaa aloitti lähihoitajaopinnot. Myöhemmin kenialaisia on koulutettu muun muassa hitsareiksi ja valimotyöntekijöiksi. Sotealalle on koulutettu filippiiniläisiä.

– Opiskelijoita EU:n ulkopuolelta on tällä hetkellä TAKKissa yhteensä noin 150. Heidän koulutukseensa ei käytetä valtionosuusrahoitusta. Opiskelijat tuovat rahoituksen tullessaan, maksavat sen itse ja joskus maksaja on yritys.

EU:n ulkopuolelta tulevien kouluttamisessa on törmätty kankeisiin lupakäytäntöihin, joiden takia TAKK on ollut säännöllisesti yhteydessä Maahanmuuttovirasto Migriin. Esimerkiksi viime syyskuussa puhdistuspalvelualalle valitut kenialaisopiskelijat eivät olleet saaneet lupaa saapua Suomeen vielä helmikuuhun mennessä.

– Opiskelijat ovat maksaneet opintomaksunsa jo viime syksynä. Rahat pitää tietenkin palauttaa, jos lupaa ei heltiä. Pakko kysyä, tämäkö on nyt suomalaisen koulutusviennin kuva.

Tilauskoulutuksissa TAKK toimii vastuullisesti tukemalla myös koulutettavien kotoutumista.

– Toivomme kunnilta entistä aktiivisempaa roolia tulijoiden asettautumisessa. Tarvitaan konkreettisia palveluja koordinoinnin sijaan.

– Tilauskoulutettavien pitovoimaan kannattaa satsata. He ovat hyvin aktiivisia hakemaan töitä. Useimmat käyvät jo kuukauden koulutuksen jälkeen iltatöissä. Heidät pitäisi saada jäämään Tampereelle, muuten he valuvat ensin Helsinkiin ja mahdollisesti pois maasta.

Teppo Tapani toivoo myös vieraskielisten tutkintojen lupakäytäntöjen helpottamista.

– Olemme hakeneet englanninkielisiä tutkinto-oikeuksia ja saaneetkin niitä muun muassa matkailu- ja ravintola-alalle. Opetus- ja kulttuuriministeriö on höllentänyt lupalinjaansa viime aikoina.

Vieraskielisten ammatilliseen koulutukseen korvamerkittyä rahaa tarvitaan lisää.

​​​​​​​– Meillä on vieraskielisissä paljon työvoimareserviä. Osa on sivussa työmarkkinoista kulttuurisista syistä, mutta ryhmässä on myös työttömyyttä enemmän muuhun väestöön verrattuna, Tapani sanoo.

”Rekrytoikaa rohkeasti ulkomaalaistaustaisia”

Suomessa on tällä hetkellä sotaa paossa kymmeniä tuhansia ukrainalaisia. Sota on pitkittynyt, ja osa paenneista on kertonut haluavansa jäädä pysyvästi Suomeen. Miten saisimme ukrainalaiset kiinnittymään sujuvasti yhteiskuntaamme?

Johtaja Jussi Tanhuanpää Lujatalo Oy:stä sanoo pohtineensa tätä -useasti viime aikoina ja kertoo kokemuksistaan vuosien takaa, jolloin hän auttoi ensi kertaa ukrainalaisia asettautumaan Suomeen.

– Olen toiminut ikäni Raholan Pyrkivässä. Kymmenkunta vuotta sitten meihin otti yhteyttä kaksi ukrainalaista nuorta miestä, toinen Luhanskista ja toinen Donetskista. He halusivat tulla Suomeen pelaamaan koripalloa. Toisella oli perhe, jossa oli kaksi pientä lasta, toisella oli venäläistaustainen naisystävä, jolla oli jo oleskelulupa Suomeen.

– Joukkueenjohtajana lähetin kutsun ja miehet tulivat try-outeille. Asiat etenivät, ja aloin hankkia heille työ- ja oleskelulupia. Se ei ollutkaan niin yksinkertaista kuin olimme luulleet. Prosessin aikana toisen miehen vaimo ja pienet lapset esimerkiksi karkotettiin Suomesta, koska perheen tulotaso jäi vaaditun rajan alle.

Perheenisä jäi Tampereelle ja alkoi tehdä vimmatusti töitä.

– Molemmille miehille löydettiin työpaikat, se ei ollut ongelma, mutta saatavuusharkinnan mukaisesti työnantajan piti vielä laittaa nämä paikat julkiseen hakuun. Siihen kului jälleen aikaa.

Saatavuusharkinta koskee EU:n ulkopuolelta tulevia työntekijöitä. Käytännöllä selvitetään, onko työmarkkinoilla Suomessa tai EU-alueella sillä hetkellä saatavilla sopivaa työvoimaa kyseiseen tehtävään. Käytäntöä on viime aikoina ryhdytty purkamaan ammattialoilla, joilla on krooninen työvoimapula.

Koripallopoikien tarinalla on onnellinen loppu. Kovalla työllä ja suomalaisten ystävien tuella vaimo ja lapset onnistuttiin saamaan takaisin Suomeen. Molemmat miehet perheineen elävät edelleen Suomessa. He ovat kouluttautuneet ammattikorkeakoulussa, ja aikoinaan karkotettu äiti työskentelee nykyään yrittäjänä.

Kielikoulutusta ja kannustimia tarvittaisiin

Ukrainan sodan alettua yksityiset toimijat ja tavalliset suomalaiset ovat järjestäneet sotaa paenneille ukrainalaisille vastaanottokeskusten karuja oloja parempia asuntoja ja avustaneet heitä monin tavoin.

– Apua on annettu tosi tarpeeseen. Ukrainalaispakolaisille maksettava muutaman sadan euron kuukausiavustus on hieno asia, mutta se ei riitä, ellei asu vastaanottokeskuksessa tai jonkun luona. Summalla ei kerta kaikkiaan pysty elämään, Tanhuanpää sanoo ja kertoo yksinhuoltajaäidistä ja hänen pojastaan, joille kalustettiin ja varustettiin asunto talkoovoimin.

Akateemisesti koulutettu äiti on opettanut Ukrainassa yliopistossa kansainvälistä taloutta. Hänen englannin kielen taitonsa on kuitenkin heikko, mikä rajoittaa arjen järjestämistä Suomessa. Perheellä on kova halu pärjätä. Autta-jien verkosto on hankkinut äidille osa-aikaista toimistotyötä ja hän opiskelee suomea. Myös poika on kielikoulutuksessa ja hakee Treduun englanninkieliseen koulutukseen.

– Jokaisen tänne tulevan tutkinnon vastaavuus ja pätevyydet olisi selvitettävä mahdollisimman nopeasti, Jussi Tanhuanpää -sanoo.

– Voisiko opintotukijärjestelmässä olla jokin kannustin, jolla tuettaisiin opintojen täydentämistä, jos täydentäminen on tarpeen? Kyse on kuitenkin aika lyhyestä ajasta, ehkä parin vuoden jaksosta. Jos yhteiskunta lähtisi tähän, saisimme vastinetta jokaisesta koulutetusta, joka jää tänne.

Työ on paras kotouttaja

Maaliskuun alusta lähtien tuhannet Ukrainasta paenneet ovat voineet hakea Suomesta kotikuntaa. Hakeminen on mahdollista, kun henkilöllä on vähintään vuosi sitten haettu tilapäisen suojelun oleskelulupa, hän on asunut Suomessa vuoden ja hänellä on suomalainen henkilötunnus.

Järjestely tarkoittaa, että ukrainalaista paenneet pääsevät vastaanottopalveluista kuntien ja hyvinvointialueiden palvelujen piiriin. He ovat oikeutettuja esimerkiksi Kelan palveluihin.

Järjestely parantaa Suomeen syntyneen ison ukrainalaisen väestönosan kotoutumista. Jussi Tanhuanpää muistuttaa, että ukrainalaiset tarvitsevat ennen kaikkea työtä.

– Joillakin paikkakunnilla ollaan liikkeellä työnantajalähtöisesti. Ukrainalaisia on kutsuttu töihin yrityksiin ja heitä on perehdytetty ja koulutettu tehtäviin. Kun yksi on koulutettu, hän pystyy kouluttamaan maanmiehiään. Meillä on erittäin hyvin menestyviä yrityksiä, joille tällainen rekrytointiriski ei olisi erityisen merkittävä.

Tampereen kauppakamarin aluesuunnittelu- ja liikennevaliokuntaa johtava Tanhuanpää on tyytyväinen, että kauppakamarin vaikuttamissuunnitelman yksi pääteemoista on osaavan työvoiman turvaaminen.

​​​​​​​– Voisiko kauppakamari tarjota jäsenyrityksilleen lyhytkoulutuksia työyhteisöjen kulttuuriseen moninaisuuteen? Perustietoa maahanmuuttajataustaisten henkilöiden palkkaamisesta pari kertaa vuodessa pk-yrityksille, hän ehdottaa.

Ammattiin oppii parhaiten tekemällä

Tilauskirjat ovat täynnä ja tuotantoennätykset paukkuvat hydrauliikkalohkojen ja muiden komponenttien valmistukseen erikoistuneessa ST-Koneistus Oy:ssä. Työvoimassa tilanne on pitkälti sama kuin muilla yrityksillä. Sitä ei ole riittävästi.

– Puhutaan paljon eläköitymisestä. -Itse olen sanonut, että tekniikka kehittyy niin paljon, että kun kaksi jää pois, tarvitaan yksi -tilalle, sanoo toimitusjohtaja Tommi Peltonen.

– Olemme kasvaneet pitkälti teknologian avulla ottamalla käyttöön tuotantoa ja tuottavuutta parantavia automaatioratkaisuja.

Peltosen kommentti kertoo yrityksen omasta aktiivisuudesta työvoimapulan selättämiseksi, mutta toki uusia osaajia tarvitaan.

ST-Koneistuksen henkilöstön keski-ikä on 32 vuotta. Tommi Peltonen on työskennellyt yrityksessä 24 vuotta, josta 10 viime vuotta yrittäjänä. Tänä aikana porukka on vaihtunut lähes kokonaan. Hän sanoo, että ammattikoulusta suoraan työelämään astuvat nuoret ovat taidoiltaan vielä puolitiessä.

– Osoitamme tulijalle oman paikan tiimistä, jossa hän alkaa työskennellä kokeneen tekijän rinnalla kisällimeiningillä. Menee yleensä pari vuotta, ennen kuin ammattitaito on riittävällä tasolla.

– Useat tulijat ovat sanoneet, että he ovat oppineet meillä kahdessa kuukaudessa enemmän kuin kahdessa vuodessa koulussa. Kun ollaan joka päivä oikeiden koneiden kimpussa ja tehdään oikeita töitä, siinä on se juttu.

ST-Koneistuksella on sopinut ammattiopisto Tredun kanssa, että ammattiin opiskelevilla on mahdollisuus tehdä koneistusopintoja yrityksessä.

– Kannatan ammattikoulutukseen mallia, jossa opiskeltaisiin perusasiat koulussa, minkä jälkeen siirryttäisiin oppimaan yrityksessä.

Opiskelun ja työssäoppimisen joustava yhdistäminen on myös yksi Konepajakoulun tavoitteista, jonka hallitukseen Peltonen kuuluu. Tampellan teollisuuskoulun perustalle rakennettu, verkostomaisesti toimivan Konepajakoulun toteuttavat TAKK, Tredu ja joukko henkilöstöpalvelualan yrityksiä.

– Konepajakoulu on eräänlainen yritysten äänitorvi. Kyse on pitkälti myös teknologiateollisuuden imagon nostamisesta. Positiivisia asioita on vaikka millä mitalla: alalla riittää työtä, palkkataso on ok, omiin työoloihin voi vaikuttaa. Näitä pitää tuoda esiin, kun kilpaillaan jatko-opintoja valitsevista nuorista ja aikuisista alanvaihtajista.

Työnantajien tehtävä ei ole opettaa suomea

ST-Koneistuksessa työskentelee ulkomaalaistaustaisia työntekijöitä Kiinasta, Hollannista ja Ukrainasta. Ensimmäinen, työyhteisön Antiksi nimeämä koneistaja Yong Wan tuli taloon jo vuonna 2010.

– Pähkäilimme ensin johdossa, miten työntekijät ottavat hänet vastaan, mutta hän solahti joukkoon helposti. Perhe seurasi pari vuotta myöhemmin perässä, ja hänen vaimonsa alkoi pyörittää työmaaruokalaamme.

– Antti puhui auttavasti suomea, muussa tapauksessa tilanne olisi ehkä ollut toinen. Toisaalta meillä on nyt ukrainalaisia, jotka puhuvat vain englantia ja ukrainaa. Silti ollaan pärjätty google-kääntäjien ja muiden apuvälineiden avulla. Heillä on hyvä työmoraali ja korkea ammattiosaaminen.

​​​​​​​Suomen kieli on tarpeen kotoutumisessa. Peltonen sanoo, että olisi hyvä, jos yhteiskunta tulisi mukaan tässä asiassa.

– Nyt kun täällä on paljon ukrainalaisia naisia ja lapsia, osa miehistä saattaa tulla Suomeen sodan jälkeen. Yhteiskunnalla pitäisi olla tämän varalle selkeät suunnitelmat ja systeemit, sillä työnantajat eivät voi järjestää esimerkiksi kielikoulutusta.

Lue lisää konepajakoulu.fi

Teksti Päivi Eskelinen