Teknologian ennakoinnin teollisuusprofessori Arho Suomisen työssä maali liikkuu – ja paljon hän liikkuu itsekin kotikaupungin Turun, VTT:n työpaikan Espoon ja professuuripaikan Tampereen väliä. Toimisto kulkee läppärissä, ja toimiston oven saa kiinni, kun panee kuulokkeet korville.
On suuri houkutus pyytää Tampereen yliopistossa teknologian ennakoinnin teollisuusprofessorina aloittanutta Arho Suomista kurkistamaan kristallipalloon ja kertomaan, mitä ne tulevaisuuden voittavat teknologiat ovat. Suominen naurahtaa moiselle houkutukselle.
– Mutta olemme kyllä tulossa uuteen teknologiasykliin, joten elämme todella kiinnostavia aikoja.
Arho Suominen toimii sekä osa-aikaisena teollisuusprofessorina että VTT:llä johtavana tutkijana erityisalanaan innovaatiot ja innovaatiopolitiikka sekä teknologinen kehittyminen. Työ on tutkimista ja informaation välittämistä luennoilla, seminaareissa, yritysyhteyksissä, asiakashankkeissa.
Peruskysymyksiä ovat: minkälaista teknologiaa tulevaisuudessa nähdään ja miten innovaatiojärjestelmää rahoitetaan.
– Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnassa olemme haastavassa tilanteessa. Voi miettiä, näytämmekö paperilla paremmilta kuin mitä oikeasti olemme olleet. Hallituksen tavoite tki-rahoituksen nostamiseksi neljään prosenttiin on hyvä, mutta kun taulukoita katsotaan tarkemmin, tki-toiminnassa piikkeinä ovat olleet muutamat yritykset. Taustalla isompi massa yrityksiä on pysynyt tasaisella tasolla. Hallitus ei myöskään voi saavuttaa tavoitteita yksin. Yritysten pitäisi investoida tki-toimintaansa nykyistä enemmän, ja politiikalla voidaan vauhdittaa investointeja.
Uusi sykli vaatii investointeja
Isojen teknologiasyklien aalto on noin 50 vuotta, ja Suomisen mukaan nyt näyttää siltä, että uusi sykli on alkamassa. Se on hänen tutkimuksellisen kiinnostuksensa kohde juuri nyt.
– Tiedetään, että kun iso teknologiasykli vaihtuu, tarvitaan investointeja. Radikaalit innovaatiot on saatava käyttöön nopeasti. Mutta yrityksiltä puuttuu rohkeus ja halu tehdä tki-investointeja, niitä tehdään nyt liian vähän. Investointihalua hillitsee varmasti se, että tuottavuuskehitys on laskussa, teknologioista ei ole enää saatavissa tuottavuuden kasvua, eikä siis kannata investoida. Nykyisestä syklistä on jo mitattu tuottavuuskehitys ulos.
Innovaatiopolitiikassa puolestaan on Suomisen mukaan enemmän puhetta kuin tekoja: korkeakoulut saavat lisää rahaa, mutta myös lisää tehtäviä. Lisäksi soveltavasta tutkimuksesta on leikattu rajusti.
– Odottaisin politiikkaan vahvaa näkemystä konkreettisista toimista investointien vauhdittamiseksi.
Haaste on sekin, ettei yritykseen voi mennä kertomaan, mitkä teknologiat ovat varmasti tulevaisuutta.
– Sellainen lähestymistapa voi toki luoda tulevaisuudenuskoa joillekin. Puhutaan tekoälystä ja digitalisaatiosta. Ovathan ne isoja juttuja. Mutta vielä ei voi poimia ja nimetä teknologioita, että tämä tai tuo. Ei tiedetä mistä taloudellinen arvo tulee. Ei tiedetä, mitkä ovat teknologian potentiaaliset käytöt ja hyödyt. Täytyy ensin tunnistaa uusi teknologia ja saada siitä yhteinen ymmärrys. Historian aikana teknologian merkitys muuttuu, samoin yhteiskunnan toiveet ja tarpeet kehittää teknologiaa ja sen soveltamista. Esimerkiksi kun mikroprosessori keksittiin, ei osattu ennakoida, millaisia tuotannon kustannushyötyjä se toisi eri toimialoille. Tai GPS – ei senkään keksijä Tinderiä tullut ajatelleeksi.
Suominen muistuttaa, että sitäkään ei heti tiedetä, miten teknologia vaikuttaa. Suurin odotuksin käyttöön otettu teknologia voi osoittautua haitalliseksi, kuten asbesti.
– Työlistalla on yrityksiin tutustuminen ja omasta työstä kertominen. Minuun voi olla yhteyksissä, kun kyse on esimerkiksi teknologiaan, muutokseen ja ennakointiin liittyvistä strategioista ja operatiivisista toimista, Arho Suominen sanoo.
Kysymyksiä yrityksille
Fortune 500 listalla 50 vuotta sitten olleista isoista yrityksistä nykyään on olemassa noin 50. Suominen miettiikin, onko meillä illuusio siitä, millaisena näemme yritykset.
– Eivät yritykset ole ikuisia. Joksikin ajaksi muodostetaan organisaatio palvelemaan tiettyä tavoitetta. Iso kysymys on, halutaanko edes, että yritykset pystyvät uudistumaan. Vai onko parempi, että uudet yritykset syntyvät ottamaan vanhojen paikat?
Teknologia korvaa osan töistä ja työpaikoista, uusia työpaikkoja kuitenkin syntyy. Osassa töistä työkalut uudistuvat – lääkärin on opittava ymmärtämään tekoälyn tuottamia tuloksia.
Entä miten olemassa olevat yritykset asemoivat itsensä teknologiaan liittyvissä isoissa asioissa?
– Yritykset, jotka tekevät systemaattista teknologian ennakointia, ovat kannattavampia ja kasvavat paremmin kuin kilpailijansa. Seuraava iso kysymys kuuluukin, miten teknologian ennakointitieto jalkautetaan entistä useampiin yrityksiin ja niin, että tiedon pohjalta voidaan tehdä aidosti hyödyllisiä päätöksiä. Miten madalletaan pienten yritysten kynnystä ottaa uutta teknologiaa käyttöön? Ja mikä on pk-yritysten kyky viedä niiden tulevaisuuden kannalta elintärkeää teknologiatietoa strategiseen päätöksentekoon – pidetäänkö sitä enemmän jonain luksustietona, kun oikeasti pitää keskittyä ensi viikon tilauksiin?
Suominen toivoo, että uudessa teollisuusprofessorin työssään hän pääsisi yhteyteen pirkanmaalaisten yritysten kanssa.
– Työlistalla on yrityksiin tutustuminen ja omasta työstä kertominen. Minuun voi olla yhteyksissä, kun kyse on esimerkiksi teknologiaan, muutokseen ja ennakointiin liittyvistä strategioista ja operatiivisista toimista: päätöksenteosta, kilpailijaymmärryksestä, siitä, miten tulevaisuuden teknologiset muutokset vaikuttavat yrityksen toimintaan. Tai kun haluaa ymmärtää, mitä teknologiaan liittyvää kilpailija tekee, mitä teknologioita se on valinnut.
Suominen arvioi, että Suomessa on ennakointia tehty eurooppalaisen mallin mukaan kansallisesti keskitetysti. Esimerkiksi USA:ssa se on selkeästi kiinteämmin isojen yritysten strategista toimintaa. Suomessa voikin olla vaikeaa yrityksen sisällä alkaa pohtia, millainen maailma on tulossa.
– Olennaista on saada informaatio konkretisoitua yrityksissä niin, että se olisi eri tasoilla hyödyllistä. Yritysten valmiuksia tehdä ennakointia pitää parantaa, luoda työkaluja ja aktiivisuutta – ja saada sitä kautta investointihalukkuus nousuun.
Teknologia ymmärrettävä laajasti
Maailmassa, jossa vaihtelut ovat nopeita ja ennustettavuus on huono, tarvitaan ripaus seikkailunhalua, kun ryhtyy teknologiaennakoinnin professoriksi. Arho Suominen suhtautuu asiaan rauhallisesti.
– Onko teknologinen kehitys nopeutunut? En ole siitä varma. Mutta teknologioiden käyttöönoton nopeus on kiihtynyt. Olen optimisti ja ajattelen, että kun teknologinen maailma muuttuu, hyviä asioita tapahtuu. Eikä pidä panikoitua, mutta saa olla varuillaan aika monessa asiassa. Teknologiaa leimaa se, että sen kehittämisen ensimetreillä ei tiedetä, mitä kaikkea siitä seuraa. Meillä on vaatimattomat kyvyt ymmärtää teknologian vaikutukset ennen kuin sitä on käytetty.
Uuden teknologiasyklin tulosta kertovat muun muassa Sitran vastikään julkaisemat megatrendit. Mikä uusi sykli sitten on? Arho Suominen kertoo oman käsityksensä, mutta huomauttaa ensin, että yleensä käsitys teknologiasta on liian kapea.
– Teknologia pitää ymmärtää paljon nykyistä laajemmin, myös talous- ja vuorovaikutuskulmista. Kapeimmillaan ajatellaan teknologian olevan jokin tekninen keksintö, laite tai ratkaisu. Mutta esimerkiksi vaatteet ovat teknologiaa. Ne kasvattavat kyvykkyyttämme sietää vaikkapa sadetta ja kylmää. Niiden merkitys kuitenkin muuttuu sisätiloissa, joissa tarkenisimme myös ilman vaatteita. Esiin nousee vaatteiden sosiaalinen merkitys: emmehän me ilman vaatteita voisi töissä olla. Laajemminkin teknologia muuttaa muotoaan ja sen merkitys muuttuu.
Sitten on vielä myös teknologian taloudellinen merkitys eli vaikutus esimerkiksi teollisuuden kehitykseen ja kasvuun, hyvinvointiyhteiskuntaan, maailmanjärjestykseen.
Elämänteknologioiden sykli
Tulevaa sykliä Suominen luonnehtii elämänteknologioiksi.
– Otetaan esimerkiksi ruoka: sen kehittäminen irtoaa maasta, on vertikaaliviljelyä ja solupohjaisia lihatuotteita. Uskon uuden syklin rakentuvan bioteknologian ympärille, fyysiseen hyvinvointiin ja elämän ylläpitämiseen. Ilmastonmuutos on tietenkin kaikessa sisällä. Hopealuotia ei ole, sillä mikään teknologia ei ratkaise ilmastohaastetta kuin osaksi. Pitää päättää mitä halutaan ja mitä se voi maksaa, sillä jotain se maksaa. On ratkaistava resurssien käyttöön liittyvät ongelmat vuorovaikutuksessa yhteiskunnan kanssa.
Elämässä oikeaan aikaan
Tekniikka ja teknologia ovat kiinnostaneet Arho Suomista aina, ja nyt, uuden teknologiasyklin kynnyksellä, hän iloitsee voivansa elää näin kiinnostavaa aikaa.
– Olen tehnyt lukioikäisestä asti monenlaisia töitä kaupan myyjästä luokanopettajaan ja varastomieheen. Kadettikoulun jälkeen luin diplomi-insinööriksi 2008, ja jäinkin siitä saman tien laitokselle tutkijaksi ja tekemään väitöskirjaa. Tutkin elektroniikkaa ja kannettavia polttokennoja, sitä, miten paljon huomiota saanut teknologia kehittyy osittain pettymysten kautta lopulliseen sovellukseen.
– Tutkijanuralle päädyin puolittain vahingossa. Olen opettajasuvusta, ja ajattelin, että opettajaa minusta ei ainakaan tule. No, aika paljon työni on ollut ja on edelleen opettamista, puhumista, luennointia, keskustelemista.
Sattumalta Suominen sitten tapasi nykyisen kollegansa VTT:ltä, ja intressit yhdistyivät.
– Menin VTT:lle innovaatiotutkimuksen yksikköön erikoistutkijaksi. Siellä olen yhä, johtavana tutkijana ja tutkimusryhmän vetäjänä. Uran kannalta iso merkitys oli päätyä VTT:lle ja ympäristöön, jossa pääsi tutkimaan sitä, mikä oikeasti kiinnostaa. Lisäksi ympärillä on ollut ihmisiä, joita kiinnostavat samat asiat. Tutkimustyössä ryhmässä on voimaa. Porukalla ajatellaan, keskustellaan, ollaan eri mieltä ja argumentoidaan. Yksin tehden työ kävisi raskaaksi.
Tärkeitä ovat myös olleet opintoihin liittyvät ajat ulkomailla ja tutustuminen maailman parhaisiin tutkimusympäristöihin.
Välissä Arho Suominen ehti kollegansa kanssa perustaa yrityksenkin, patentti-informaatiosta tietoa yritysten strategisen päätöksenteon tueksi tuottavan Teqmine Analytics Oy:n. Nyt hän on sen hallituksen jäsen.
– Uuden tutkiminen on hirveän mielenkiintoista. Tällainen työ on intohimo ja elämäntapa. Haluan herättää keskustelua yrityksissä ja yhteiskunnassa teknologian ymmärryksestä ja auttaa niitä varautumaan siihen, mitä tapahtuu, teknologian ennakoinnin teollisuusprofessori sanoo – ja ennustaa: murroskohta tulee väistämättä.
Arho Suominen
1982 syntyy Turussa
2001 ylioppilaaksi Puolalanmäen lukiosta
2008 diplomi-insinööriksi Turun yliopistosta
2011 tekniikan tohtoriksi Turun yliopistosta, väitöskirjan aihe: ”Notes on Emerging Technologies”.
Ura
2007–2012 muun muassa tutkimusavustajana, lehtorina, yliopisto-opettajana; 2013–2019 osa-aikaisena tuntiopettajana Turun yliopistossa
2013–3/2019 erikoistutkija, 4/2019 alkaen johtavana tutkija, VTT
8/2019– osa-aikainen teollisuusprofessori (Industry Professor) / teknologian ennakointi, Tampereen yliopisto, tuotantotalouden yksikkö
Useamman kerran tutkijavaihdossa Georgia Institute of Technologyssä Atlantassa Yhdysvalloissa.
Vuonna 2013 perusti kollegan kanssa Teqmine Analytics Oy:n ja on toiminut siellä eri tehtävissä, muun muassa hallituksen puheenjohtajana ja vuoden 2017 marraskuusta hallituksen jäsenenä.
Perhe
Vaimo Minna ja poika Mikael sekä koiraseniori Rasmus. Koti Turussa.
Harrastukset
Purjehdus.
Mistä saat virtaa?
”Saaristossa mökillä tai veneellä oleskelusta.”
Teksti Annikaisa Knuutila Kuvat Olli-Pekka Latvala