Tekoäly on tullut jäädäkseen, ja yhä useammalla alalla tutkitaan keinoja, joilla hyödyntää tekoälyä. Myös taloushallintoala on ottamassa suurta harppausta kohti tekoälyaikaa, ja monet ohjelmistot hyödyntävätkin jo erilaisia automaatioita.
Automatisaatiolla ja tekoälyllä on kiistatta lyömättömät etunsa. Esimerkiksi myyntilaskujen luominen valmiin laskutusaineiston pohjalta automatiikkaa käyttäen voi olla paljon nopeampaa ja kustannustehokkaampaa kuin manuaalisesti tekemällä. On myös paljon tehokkaampaa ajankäyttöä, jos automatiikka tiliöi valmiiksi kuukaudesta toiseen samanlaisina toistuvat ostolaskut kirjanpitoon niin, ettei asiantuntijan tarvitse käyttää siihen työaikaansa. En kuitenkaan voi olla taloushallinnon koulutuspäällikön tehtävässäni miettimättä, mitä alati kehittyvä automatiikka ja tekoäly tarkoittavat oppimisen ja toisaalta työn laadun kannalta.
Ensinnäkin tekoälyn hyödyntäminen edellyttää käyttäjältään tekoälyn lukutaitoa. Tähän ollaan onneksi kiinnittämässä huomiota jo ihan lainsäädäntötasolla, mistä Pauli Sortti kirjoittikin tärkeän artikkelin Tampereen Kauppakamarilehden sivuille. Tekoälyn hyödyntäminen tiedon ja lähteiden etsimisessä vaatii lukutaidon lisäksi myös kykyä kyseenalaistaa tekoälyn antamia vastauksia. Tämä korostuu taloushallintoalalla erityisesti tulkinnanvaraisten kysymysten parissa. On lukuisia tilanteita, joissa esimerkiksi verotus riippuu monista eri asioista, joita tekoäly ei kenties osaa huomioida vastausta antaessaan. Myös kysymyksen asettelu ja annetut taustatiedot vaikuttavat paljon saadun vastauksen laatuun. Tarvitsemme siis edelleen vahvaa taloushallinnon osaamista, vaikka käyttäisimme tekoälyä apunamme.
Olen myös miettinyt, millä tavoin pitkälle viety automatisaatio voi vaikuttaa kokonaiskuvan hahmottamiseen etenkin sellaisen työntekijän kohdalla, jolla on vasta vähän kokemusta tai joka tulee alalle juuri nyt tekoälymurroksen keskellä. Olen itse tullut alalle silloin, kun kirjanpitoa tehtiin vielä paperiaineistolla ja jokainen kirjaus tehtiin itse manuaalisesti kirjanpitoon. Verojaksotuskin laskettiin itse tilinpäätökseen. Tuolloin työssä oppi konkreettisesti, mistä kukin luku siirtyi tuloslaskelmalle ja taseelle, ja mitkä kaikki asiat tuli huomioida verojaksotusta laskiessa. Kun kirjanpidon automatisaatio viedään hyvin pitkälle ja asiantuntijan tehtäväksi jää enää lopputuloksen tarkastelu, saattaa raportoinnin laadun ja tarkkuuden arviointi olla hankalaa, mikäli ei ymmärrä kirjausten merkitystä lukujen takana. Myös kirjausten oikeellisuuden tarkastaminen vaatii kunnollista kirjanpito-osaamista.
Kouluttajan työssäni olen havainnut äärimmäisen tärkeäksi sen, että alalle tuleva uusi tekijä saa aluksi tehdä perusasioita. Niinhän työt uudessa ammatissa usein aloitetaan, perusasioista. Kirjanpidon parissa se tarkoittaa usein esimerkiksi helppojen ostolaskujen kirjaamista. Mutta mistä löytyy riittävästi perusasioita tehtäväksi, jos ne kaikki teetetään jatkossa automaatiolla ja tekoälyllä? Meidän täytyy voida jatkossakin pystyä tarjoamaan sellaisia tehtäviä, joista alalle tuleva kykenee aloittamaan ja joiden parissa kasvattaa omaa osaamistaan. Jo nyt taloushallintoalalla on havaittu huolestuttavaa laadun heikentymistä. Syitä tähän on varmasti monia, mutta tarvitsemme tulevaisuudessakin edelleen vahvaa substanssiosaamista ohjelmisto-osaamisen rinnalla.
Tulevaisuus näyttää, kuinka laadukkaita ja tarkkoja työkaluja saamme tekoälyn avulla rakennettua. Toistaiseksi kuitenkin tekoäly on vielä hyvä renki, mutta kehno isäntä.
Noora Huvitus
Taloushallinnon koulutuspäällikkö, KLT
Accotilit Oy