En halua olla floppi – Suomessa minulla on sellainen fiilis, että täällä ei saa mokata, avaa artisti Alma kansainvälistä valloitustaan dokumentoivassa elokuvassa.
Herkkä kommentti kuullaan poikkeuksellisen nousun päälle, kun hän on kiertänyt intensiivisesti maailmaa, sanoittanut Hollywood-tähti Miley Cyruksen albumille ja voittanut useamman kansainvälisen palkinnon. Milloin on tarpeeksi menestynyt, ettei olisi floppi? Jos onnistumispiikin jälkeen onkin tasaisempaa, onko silloin epäonnistunut?
Olemme kasvaneet maassa, jossa omille maailmanvalloittajillemme on kerta toisensa jälkeen ennustettu, kuinka maitojunalla tullaan takaisin. Elämme maassa, jossa vakavastikin otettava uutismedia julkaisee artistien olympiastadionkeikoista usean kohu-uutisen verran negatiivisia lillukanvarsia. Ken kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa -ajattelu elää ja myy hyvin ja toimii samalla myrkyllisenä iskuna luovuudelle ja rohkeudelle.
Erottuminen altistaa arvostelulle, suuret haaveet lannistamiselle ja toiveiden tavoittelu pettymyksille. Merkittävin unelmien kaataja kuiskii meille uhkakuvia, kädet ja jalat tiukasti jarruilla omien korviemme välissä – pessimisti ei tunnetusti pety.
Mitä pahaa pettymyksissä on? Pettymykset ovat väistämätön osa elämää, välttelee niitä tai ei. Mitä jos vaihtaisikin hövelille vaihteelle, jossa ne korkeimmatkin haaveet voisivat toteutua? Mitä jos kuuseen kurkottamalla latvassa aukeaa mielettömät maisemat ja auringon lämpö, vaikka tuuli tarttuukin siellä voimakkaammin kuin rungon juurella?
Sillä mille itsemme jatkuvasti altistamme, on suuri vaikutus sisäiselle rohkeudellemme. Mitä sisältöä kulutan tiedostaen ja tiedostamatta, minkälainen lähipiirini ja työympäristöni vaikutus minuun on? Onko minulla tilaa olla minä, saanko tukea ja vahvistusta luottaa itseeni?
Oman äänen löytäminen, sen käyttäminen ja näyttäminen vaatii itselleen uskollisuutta ja paljon rohkeutta. Sama pätee brändeihin, myyntiin ja markkinointiin. Brändien takana vaikuttavat tuntevat ihmiset, brändejä tulkitsevat ja kuluttavat tuntevat ihmiset. Menestyvien brändien taustalla on uskallettu ottaa oma kynttilä pois vakan alta, on päästetty irti jarruista ja kaasutettu kohti potentiaalia tietämättä varmasta maaliin pääsystä.
Rohkeus ruokkii rohkeutta, seuraava askel on aina helpompi ottaa. Harha-askeleetkin opettavat – kuoppa ei syö, kun sinne ei jää asumaan. Suuntaa voi aina vaihtaa, kunhan askel on autenttinen ja se kulkee.
Olen tehnyt seuraavasta sukupolvesta inspiroivan havainnon: Z-sukupolvelta tuntuu puuttuvan häpeän tunne tai ainakin sen rajoittava vaikutus. Internet kädessä kasvaminen on altistanut heitä enemmän maailmankansalaisiksi, eikä meidän häpeäkulttuurimme ole saanut heistä niin vahvaa otetta.
Ennustan, että pian maailmalla on roppakaupalla nykyistä enemmän rohkeita suomalaisia brändejä. Onneksi ajatusmallimme ovat uudelleenohjelmoitavissa ja me aikaisemmatkin sukupolvet voimme oppia jättämään häpeän kyydistä ja tarttumaan entistä rohkeammalla otteella rattiin.
Pia Ropo
Luova johtaja, yrittäjä
Love it creative studio