Kuva 123RF
Fiksu varastointi, jatkuva toiminnan kehittäminen ja henkilöstön aito arvostus. Tällaisin keinoin valmistavan teollisuuden pk-yritys selvisi parhaiten kevään koronakriisistä, kertoo Business Tampereen teettämä Pk-yritysten tilannekuva -selvitys.
MexLinkin Pasi Julkunen selvitti valmistavan teollisuuden pk-yritysten tilannekuvaa keväällä Business Tampereen toimeksiannosta. Kyselyssä haastateltiin 20 erikokoista ja eri toimialojen yritystä, joiden liikevaihto yhteensä oli noin 400 miljoonaa euroa ja joiden palkkalistoilla oli noin 2000 työntekijää. Yritysten kanssa keskusteltiin paitsi kevään koronakriisin vaikutuksista, myös yritysten kaipaamista toimista kriisin jälkeisessä ajassa.
– Hieman yllätti, että koronan vaikutukset olivat keväällä suhteellisen vähäisiä, eikä volyymin putoaminen edes aina välttämättä johtunut koronasta. Liikevaihdot putosivat 5–20 prosenttia. Näkymä syksyyn on kyllä sumuinen, Pasi Julkunen sanoo.
Yllättävää oli Julkusen mukaan sekin, että keväällä hankintaongelmia ei ollut juuri kenelläkään ja toimitukset olivat kutakuinkin kaikilla kunnossa.
– Pk-yritykset tekivät fiksusti, lisäsivät varastojaan välittömästi kriisin alkaessa ja suunnittelivat toimintaansa hyvin. Raaka-ainevarastot toimivat puskurina. Se on erittäin tervettä suhtautumista – asioita katsotaan oikeassa suhteessa.
Kehittäminen jatkuu kriisissäkin
Varastojen lisäksi yritysten muutosjoustavuuden hallitsemisen keinoja olivat kriisijohtamisen käyttöönotto: käytäntöjen ja roolien tarkentaminen, miten etätyötä tehdään, mitä työpaikalla olevat tekevät. Kustannusjoustot eli lomautukset ja yleinen kustannuskuri otettiin käyttöön. Muutosjoustavuutta lisäsivät myös eri asiakassegmenttien tasapaino sekä alihankinnan rinnalle kehitetyt omat tuotteet.
– Yksi merkittävä oppi on se, miten yrityksen taloudellinen kunto ja jatkuva kehittäminen korreloivat. Kyselyn otoksen 20 yrityksestä seitsemän oli koronankin aikana erittäin hyvässä taloudellisessa kunnossa. Yhteinen nimittäjä oli se, että kaikki ovat 10 viime vuoden aikana jatkuvasti kehittäneet toimintojaan – eivätkä nytkään hellittäneet, Julkunen huomauttaa.
Toinen huomattavan tärkeä muutosjoustavuutta parantava tekijä on henkilöstön aito arvostus.
– Korostan sanaa aito. Koko porukka otettiin mukaan kriisin nujertamiseen. Isot yritykset saisivat tästä ottaa oppia.
Menestyäkseen vielä paremmin Pirkanmaan konepajateollisuus kaipaa tilannekuvan mukaan myös brändin vahvistusta. – Brändi = lupaus. Mihin lupaukseen Pirkanmaan yritykset sitoutuvat? Otetaan Turusta oppia. Siellä oltiin ahdingossa, mutta siitä noustiin, koska toimijat yhdistivät voimansa, Pasi Julkunen sanoo.
Perusosaamisen eroosio huolettaa
Yrityksille annettiin 13 kohdan lista tulevaisuuden kehittämiskohteista, ja jokainen valitsi niistä viisi mielestään tärkeintä.
– Ylivoimaisesti tärkeimpänä yritykset pitivät tuotannon tuottavuuden mahdollistavien toimien etsimistä ja muokkausta. Kakkoseksi tuli uusien liiketoiminta- ja ansaintamallien kehittäminen.
Hyvin tärkeä kokonaisuus oli osaaminen.
– Se liittyy paitsi uusien työntekijöiden, myös nykyhenkilöstön kyvykkyyksiin: millä mekanismeilla niitä pystytään parantamaan ja lisäämään? Huoli uudesta osaavasta työvoimasta on suurta, jopa yrityksissä, joissa työntekijöiden keski-ikä on vasta 40 vuotta, Pasi Julkunen kertoo.
Hän muistuttaa viime aikoina virinneestä konepajakoulutuksen tarpeellisuudesta.
– Konepajakoulutus on vieraantunut teollisuuden tarpeista ja muuttunut enemmän opetushallinnon raameissa pyöriväksi sisäiseksi toiminnoksi. Yksi teollisuuden tarvetta edustanut 2. asteen jatkokoulutus Konepajakoulu liudentui itsenäisestä yksiköstä osaksi opetushallinnon toimialaa. Nyt olisi tärkeää myös katsoa yhteisesti todellisia tarpeita, resursseja ja infraa, ja koota niitä yhteen. Mallia voisi ottaa Turusta, siellä on yksi yhteinen infra, koneteknologian keskus, jonka omistavat pääosin yliopisto, ammattikorkeakoulu ja kaupunki.
– Iso huoli on opetushenkilöstön kehittämisestäkin. Kuinka pysytään mukana digitalisaatiossa ja torjutaan perusasioiden osaamisen eroosio?
Tänä vuonna 50 vuotta täyttävä ST-Koneistus oli mukana tilannekuvakyselyssä ja yksi niistä yrityksistä, joka hankki tarvikevarastot täyteen heti koronakevään alussa. – Emme myöskään lähteneet lomautusten tielle, vaan pyrimme tekemään lisää kauppaa. Liikevaihto laski jonkin verran, mutta kannattavuus parani. Haemme nyt uusia asiakkaita Suomen rajojen ulkopuolelta entistä aktiivisemmin. Suomessa olevien asiakkaiden kanssa mietitään, miten voisimme tehdä asioita fiksummin. Kehitämme myös omaa tuotantoa ja digitaalisuutta, sanoo yrittäjä Tommi Peltonen.
Yhteistyössä, entistä tiiviimmin
Listalla kärkeen yritysten toiveissa sijoittui myös yhteistoiminnan tiivistäminen toisten yritysten ja asiakasyritysten kanssa.
– Vaikka isot yritykset visioivat ”yhteistyötä”, arjen tekemisen tasolla ollaan vielä aika kaukana siitä.
Esimerkiksi asiakkaan suunnittelijoiden kytkentä alihankkijoihin on kyselyn mukaan tänä päivänä lähes olematonta. Mutta kun tuotetta tehdään tietyllä spesifikaatiolla, epäkytkentä on tuottamattomuuden ansa.
Myös isot liiketoiminnan ajurit, kuten digitaalisuus ja kestävä kehitys, vaativat Julkusen mukaan onnistuakseen täydellistä yhteistyötä. Vanhanaikainen kilpailutusmaailma ei toimi, se on liian hidas ja tehoton.
Vähiten yrityksiä kiinnostivat vastausten perusteella eurooppalaiset yhteistyöverkostot, mutta Pasi Julkunen arvioi, ettei se silti tarkoita, etteivät ne yrityksiä kiinnostaisi.
– Yritysten mielestä kaikki vaihtoehdot olivat tärkeitä ja niistä oli vaikea priorisoida. Lisäksi kriisi vie katseen lähelle, operatiiviseen tehokkuuteen. Toista kautta tuli kyllä ilmi, että yritykset kaipaavat apua verkostojen luomiseen.
Digitaalisuusloikkaan tarvitaan apua
Mitä sitten pitäisi tehdä? Pasi Julkunen sanoo ensimmäiseksi, että opitaan toisiltamme, jaetaan menestyneiden reseptit kaikkien käyttöön.
– Ja digitaalisuus valmistuksessa… siinä on paljon kuohuntaa, eikä siihen osata oikein tarttua vielä. Pk-yritykset kaipaavat erityisesti kannattavuuslähtöistä modulaarista ohjeistoa, miten pureutua aiheeseen.
Miten yritykset vaikuttaisivat työelämän joustoihin?
o Korona-ajan lomautuskäytännöistä uusi standardi, jotta ei lomauteta varmuuden vuoksi.
o Irtisanomissuojan helpotukset, jotta osaamisen kierrätys ja oppimishalukkaiden tekijöiden palkkaaminen olisi nykyistä helpompaa.
o Paikallinen sopiminen mahdollistettava.
Teksti ja kuvat Annikaisa Knuutila