Saksan liittopäivävaalien 23.2.2025 tulos ennakoi kristillisdemokraattien (CDU/CSU) ja sosiaalidemokraattien (SPD) ns. suurta koalitiota.
Kunhan karnevaaleista on selvitty, niin päästään hallitusneuvotteluihin, jotka vaalit voittaneen CDU:n puheenjohtaja Friedrich Merz on todennut pyrkivänsä päättämään pääsiäiseen mennessä. Merz toivoo vievänsä uudistussuunnasta viestittävän lainsäädäntöpaketin liittopäiville vielä ennen kesätaukoa.
Hallitusohjelman pituuden ja tarkkuustason suhteen CDU haikailee takaisin Adenauerin (1949–63) parinkymmenen liuskan malliin, jossa tavoitteet on listattu yleisellä tasolla. (Vertailun vuoksi: Saksan edellisen hallituksen koalitiosopimus käsitti 171 sivua. Suomen hallitusohjelma on 244-sivuinen.) Venäjän hyökkäyssodan aiheuttamiin poikkeusoloihin vedoten on puhuttu myös ”vuosi kerrallaan -ohjelmista”. Taustalla on kokemus Scholzin liikennevalokoalitiosta, jonka ohjelma osoittautui Venäjän hyökkäyssodan johdosta käyttökelvottomaksi jo päivä hallituksen muodostamisen jälkeen, koska se ei sallinut velanottoa.
Uuden hallituksen haasteet
Yhdysvaltojen Eurooppa-politiikkaan liittyvät epävarmuudet lisäävät painetta Saksan hallituksen nopeaksi pystyttämiseksi. Tällä hetkellä Eurooppa-vankkureita vetävät Ranska ja Iso-Britannia, kun taas Saksaa edustaa Scholzin vetämä toimitusministeriö. Saksan uuden hallituksen ääni on välttämätön päätettäessä Euroopan tulevaisuudesta.
Vaalitulos osoittaa, että ns. valtavirtapuolueet ovat joutuneet ahtaalle sekä oikealta että vasemmalta. Vaalitulos oli SPD:lle kaikkien aikojen huonoin ja CDU:lle toiseksi huonoin, eli varsinaiset vaalivoittajat löytyvät äärilaidoilta – AfD:lla ja vasemmistolla on uusilla liittopäivillä riittävästi ääniä 2/3 enemmistön vaativan lainsäädännön blokkaamiseen.
Vaalien isoja teemoja olivat maahanmuutto, talous ja turvallisuus (sisäinen ja ulkoinen). Yhteisymmärrys näissä kysymyksissä ei välttämättä löydy helpolla. Sen sijaan energiapolitiikassa työnantaja- ja työntekijäpuolueet – ilman vihreitä – saattaisivat hyvinkin löytää yhteistä säveltä. Näin voisi päätellä puolueiden vaaliohjelmista. Kilpailukyvyn palauttaminen ja työpaikkojen säilyttäminen Saksassa yhdistää.
Ellei nyt muodostettava hallitus saa aikaan näkyviä tuloksia, niin seuraavissa vaaleissa 2029 ääripuolueiden vielä suurempi voitto näyttäisi todennäköiseltä. Horisontissa häämöttää myös vaalivuosi 2033, jolla on Saksassa Hitlerin 1933 valtaannousun johdosta vahva symboliarvo.
Vaaleanvihreällä polulla
Saksan heikon kilpailukyvyn yksi suurimmista selittäjistä on energian korkea hinta niin kuluttajille kuin teollisuudelle. Edullisten venäläisten kaasuntoimitusten lakkaaminen ja päätös keskellä energiakriisiä pitää kiinni ydinvoimaloiden sulkemisesta nosti Saksassa energian hintaa merkittävästi.
Valtavirtapuolueet kannattavat uusiutuvan energian laajamittaista lisäämistä. Myöskään kansallisista ja kansainvälisistä ilmastotavoitteista ei haluta peruuttaa – Saksan tavoitteena on ilmastoneutraalius jatkossakin vuoteen 2045 mennessä. Hiilidioksidin hinnoittelu saa eniten painoarvoa, kuten myös hiilidioksidin talteenotto ja varastointi tietyin reunaehdoin. Todennäköiset hallituspuolueet haluavat kompensoida hintojen nousua takaisin käyttäjille maksettavalla ilmastorahalla. Lisäksi keskusteluun ovat nousseet helposti markkinoitavat toimet, kuten nopeusrajoitukset, polttomoottorikielto ja nykyisen hallituksen laatiman lämmityslain kumoaminen.
Vety
Vetyyn satsattaneen Saksassa myös jatkossa. Vetykumppanuuksia Saksa on hakenut läheltä ja kaukaa. Odotuksia kohdistuu luotettaviin toimittajiin pohjoisessa. Tanska, Norja, Ruotsi ja Suomi ovat Nato- ja EU-kumppaneita sekä hyvien toimitusyhteyksien päässä.
Uusi hallitus saattaisi merkitä myös joustavampaa suhtautumista vedyn valmistustapaan, eli rajausta ei tarvitse välttämättä tehdä vain vihreään vetyyn.
Suomen ja Saksan vetykumppanuuden kehittäminen on edennyt hitaasti, vaikka Suomi tarvitsisi vedyn valmistamiseen sekä jatkojalostamisen kehittämiseen pääomia rajojemme ulkopuolelta. Energiayhteistyö Saksan kaltaisen talous- ja turvallisuuskumppanin kanssa edistäisi Saksan sitoutumista Itämeren alueeseen ja vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa. Tämänkin johdosta Saksan kanssa harjoitettava energiadialogi, jota mm. Tampereen kaupunki ja kauppakamari ovat tukeneet, on arvokasta.
Kai Sauer
Suomen Berliinin suurlähettiläs
Kirjoittaja on tamperelaislähtöinen ja toiminut Suomen suurlähettiläänä Saksassa syksystä 2023 alkaen.