Jussi Lähde.
Kauppakamarin johtajaverkosto kokoontui metkassa paikassa, koululaisille tarkoitetussa yrityskylässä suomalaisen teollisuuden ja toimeliaisuuden sydämessä Finlaysonin alueella.
Verkostoa isännöivä Akira Ropo on ymmärtänyt erilaisten tilojen merkityksen kohtaamisissa. Sain olla puhumassa verkoston väelle toistamiseen ja jälleen kerran kohtaamiselle valittu ympäristö viritti ihmiset kuin orkesterin soittimet. Meistä jokainen soitti omaa ääntään ja säveltään, keskittyneesti ja kirkkaasti. Kaukana kavala maailma ja kokoushuonekuolema – iso kiitos erinomaista järjestelyistä jälleen kerran.
Olin saanut valita keskustelulle itseäni askarruttavan aiheen. Puhuimme politiikasta, emme politiikkaa.
Pontimena pohdinnoille oli yksittäinen mutta jatkuvasti toistuva havaintoni vuosien varrelta: yrityselämässä toimivat ihmiset toteavat usein varsin kärttyisään sävyyn, että poliitikot eivät ymmärrä heitä ja heidän arkeaan millään tavalla. Halusin kääntää asetelman toisin päin. Minua on aina hämmästyttänyt, miten vähän muuten aktiiviset ja aikaansaavat ihmiset tuntevat politiikan mekanismeja ja politiikassa toimivien ihmisten ajattelua.
Politiikan dynamiikka näkyy yhä useammin dynamiittina sosiaalisessa mediassa. Politiikan kulisseissa tapahtuu kuitenkin paljon muutakin, myös rauhallisia ja pitkäjänteisiä kehityskaaria.
Jokainen poliitikko on yksilö. Poliitikkojen ajatusten niputtaminen heidän puoluetaustansa tai muun syyn perusteella on kansanryhmän ymmärtämiseen kohdistuvaa typeryyttä. Jokainen poliitikko on lähtenyt toimintaan mukaan henkilökohtaisista syistä. Koetin hieman ryhmitellä: on aatepoliitikkoja, valtapoliitikkoja ja velvoitepoliitikkoja.
Keskustelijoiden kaartin monipuoliset taustat tekivät kohtaamisesta hienon. Politiikan puolelta kokemuksia tuonut henkilö toivoi talouselämän väeltä aktiivisuutta politiikantekijöitä kohtaan. Asiaa ei erikseen tarvitse olla, halu kertoa omasta toiminnasta riittää. Kun asiaa tulee julkisuuden otsikoiden myötä, on usein myöhäistä. Kun poliitikolla on valtaa, häneltä katoaa aika perehtyä uusiin asioihin.
Mitä paremmin ymmärrämme politiikkaa, sen paremmin osaamme tehdä asiamme ymmärrettäväsi. Vastuu kannattaa aina sijoittaa sinne, missä se tulee parhaiten kannetuksi – omiin käsiin.
Ehdimme käydä läpi henkilökohtaisia kokemuksia ja pohtia myös mihin suuntaan yhä yksilökeskeisempi algoritmiriippuvainen politiikka on menossa. Kun Tampereella oltiin, Sanna Marinin tarinan taannoisia käänteitäkin käsiteltiin.
Suomessa kuntatasolla tehdään poikkeuksellisen merkittäviä päätöksiä, kuntia ja sen myötä politiikkaan osallistuvia ihmisiä on paljon. Toisaalta politiikan eri tasoilla vahvin valta tuntuu aina keskittyvän hyvin pienelle joukolle ihmisiä. Muiden osaksi jää näytellä, että heillä olisi asioihin sananvaltaa.
Itse olen huolissani siitä, että niin moni lahjakas politiikkaan lähtevä henkilö palaa loppuun ja pettyy nopeasti. Tarvitsemme politiikassa monenlaisia näkemyksiä, myös pitkään mukana olleiden mukanaan tuomaa hiljaista tietoa.
Kuka jaksaisi tehdä nykypolitiikassa puolen vuosisadan uran?
Jussi Lähde
politiikan kommentaattori, journalisti