Matti Apunen.
Taloustieteilijöistä on tullut yhteiskunnan yleisselittäjiä. He esiintyvät päivittäin lehdissä ja ajankohtaisohjelmissa ja maalaavat mahdollisuuksien ja uhkien maailmoita. Heidän vaikutuksensa poliittisiin päätöksentekijöihin on kasvanut kohisten.
Yhteiskuntaa kartoittavien tieteiden joukossa taloustiede nähdään helposti ”tieteellisempänä” tai vähemmän politisoituneena. Kysymys ekonomistien ja ideologian suhteesta on ikuinen – ja hämmästyttävän huonosti tutkittu.
Kunnes maaliskuussa Cambridge Journal of Economics julkaisi tutkimuksen, jonka kohteena oli 2425 taloustieteilijää 19 maasta. Lopputulos oli ”selkeä näyttö” siitä, että ekonomisteilla esiintyy ideologista taittovikaa.
Pitäisikö meidän olla jotenkin hämmästyneitä siitä, että talouden profeetat olivatkin vain ihmisiä?
En ole tavattoman peloissani ekonomistien vaikutusvallasta. Kokemukseni mukaan he ovat keskimäärin erittäin oppineita, harmillisen loogisia ja hyviä numeroiden kanssa.
Se, että he nojaavat matematiikkaan ja tilastotieteeseen, ei tietenkään vapauta heitä ideologiasta, mutta antaa paremmat edellytykset päästä keskustelussa niskan päälle. Ekonomisteille tyypillinen argumentti ”aiheesta on runsaasti tutkimusnäyttöä” on vahva veto. Kukaan ei halua ryhtyä keskustelun tuiskeessa perkaamaan tätä näyttöä, jotta ei vaikuttaisi pikkumaiselta nillittäjältä.
Taloustieteilijät ovat ylpeitä itsenäisyydestään ja samalla inhimillisen auktoriteettiuskoisia. Cambridgen tutkimuksessa ekonomistit arvioivat lausuntoja oikeudenmukaisuudesta, globalisaatiosta, taloustieteen metodeista ja tasa-arvosta. Lausunnot olivat kaikille samoja, mutta ilmoitetut lähteet eivät. Osalle lähteeksi ilmoitettiin maineikas kollega, osalle tuntemattomampi tai nimetön taho. Ja kuten jo arvaatte, väitteiden sisältö ei ollut ainoa mielipiteeseen vaikuttanut seikka.
Taipuvaisimpia ideologiseen vinoumaan olivat taloustieteilijät Japanissa, Australiassa ja – Pohjoismaissa. Kun vertailukohteeksi otettiin paikka, jossa ekonomisti oli tohtorintutkintonsa suorittanut, vahvin kallistuma löytyi Aasiasta, USA:sta ja jälleen Skandinaviasta.
Ja sitten jo melkein huolestuin. Nimittäin suurin herkkyys ideologiseen vinoumaan löytyi niiltä, joiden tutkimusalueena on makrotaloustiede, julkinen talous tai kansainvälinen talous. Toisin sanoen ne, joilla voidaan arvella olevan suorin vaikutus talouspoliittiseen päätöksentekoon.
Mielenkiintoinen detalji on myös se, että tutkimuksen mukaan miehillä ideologinen vinouma oli noin 40 prosenttia suurempi kuin heidän naispuolisilla kollegoillaan.
Mikä on siis tarinan opetus?
Yksi: Eksperttejä tarvitaan, mutta samalla on varottava halo-ilmiötä, ammattitaidon turpoamista kaikenkattavaksi yleisasiantuntijuudeksi. Kaksi: Päättäjä, varo hoviprofeettoja.
Brittiläinen John Maynard Keynes, yksi maailman tunnetuimmista taloustieteilijöistä, tiivisti asian hienosti: ”Olisi suurenmoista, jos ihmiset ajattelisivat ekonomisteista, että nämä ovat nöyriä, päteviä ammattilaisia, hiukan samalla tavalla kuin hammaslääkärit.”
Matti Apunen