Tekoälyn mukaan päätös on oikea silloin, kun tavoitteet on saavutettu, seuraukset ovat myönteisiä ja kestäviä ja riskit on minimoitu. Hienoa! Sitten vain tekemään sellaisia päätöksiä! Tämä lause sisälsi ironiaa, sillä kaikkihan me tiedämme, että päätöksenteko ei ole näin yksioikoista.
Strategisessa ennakoinnissa päätöksenteon onnistumista ei mitata sillä, miten oikeaan päätös on osunut jälkikäteen mitattuna tai miten paljon se on tuottanut hyötyä jälkikäteen arvioituna. Sen sijaan päätöstä arvioidaan sen pohjalta, kuinka laajasta näkökulmasta asiaa on lähestytty, miten monta eri tekijää päätöksenteossa on huomioitu ja kuinka monimuotoinen on ollut päätöksentekijöiden joukko. Eli arviointi perustuu siihen, miten hyvin on varmistettu päätöksenteon onnistumisen edellytykset.
Näillä kriteereillä voisi sanoa, että olipa Amerikan presidentinvaalien lopputulos mikä tahansa, lopputulos on hyvä. Päätöstä pääsee ainakin tekemään hyvin monimuotoinen kansakunta. Ongelma on, että eri tekijöiden huomioiminen laajasti päätöksenteossa on vaikeutunut viime vuosikymmenen aikana huomattavasti. Luulisi, että asia olisi toisin, onhan meillä pääsy aikaisempaa laajempiin tietomassoihin. Annapa kun selitän, miksi näen tämän eri tavalla.
Strategisessa ennakoinnissa ajatellaan, että jokaisen päätöksentekoa hämmentää ennakkoasenteellinen ajattelu, omat silmälasit, joilla katsoo maailmaa. Nämä silmälasit ovat usein arvojen, kasvatuksen, kokemusten ja kulttuurin muotoilemat. Tällaisten silmälasien olemassaolo ei ole väärin, vaan hyvin inhimillistä. Omat ajattelun vinoumat pitää vain tunnistaa ennen päätöksentekoon ryhtymistä.
Ongelma on, että nykyisellä digitaalisella aikakaudella meidän on miltei mahdotonta tunnistaa, miten algoritmeilla höystetyt kuplamme tekevät näkökulmastamme ennakkoasenteellisen ja vinoutuneen. Vinoumaa lisäävät trollit, informaatiosota, ihmisten kuratoimat tekoälyn vastaukset ja julkisuustemput. Valeprofiilit suoltavat kommenttikentät täyteen agitoivia mielipiteitä. Meidän aikaisempaa nopeammin leimahtavat tunteemme ovat lopputulosta sosiaalisen median tykkäysnappuloista ja peukuista, joilla haetaan välitöntä tyydytystä. Cancelointikulttuuri on puolestaan seurausta siitä, että algoritmit työntävät meidät yhä kauemmaksi toisistamme polarisoituneisiin reunoihin. Vaihtoehtoisia näkökulmia ei tarvitse ymmärtää tai muuttaa, sillä ne voi mukavan kliinisesti deletoida omasta kuplasta pois.
On helppoa ohjata poliittinen keskustelu pois olennaisesta epäolennaiseen. Meidän on vaikea tunnistaa jälkeenpäin, kuinka moni arvioi oikeasti äänestämänsä ihmisen poliittista näkemystä vai oliko päätöksenteon pohjalla yksiulotteisesti Taylor Swiftin äänestyskäyttäytyminen tai Elon Muskin arpomat miljoonat. Äänestäjiä saadakseen poliitikon on kannattavampaa osallistua Tanssii Tähtien Kanssa -ohjelmaan kuin keskusteluohjelmaan, jonka teemana ovat poliittiset agendat.
Päätösten tekemisestä olen tullut tulokseen, joka pätee hallitustyöskentelystä henkilökohtaiseen elämään: tärkeämpää kuin etsiä oikeaa vastausta on pohtia, olenko löytänyt kaikki tärkeät kysymykset. Mitä arvoja päätökselläni vahvistan? Miten tämä päätös vaikuttaa ympäristööni? Onko päätökseni pitkällä aikavälillä kestävä vai maksimoiko se ainoastaan lyhyen aikavälin hyötyjä? Mitä intuitioni sanoo päätöksestäni?
Kysymyksiä on useita ja niiden luonne kertoo paljon kysyjän arvomaailmasta. Välillä oikeiden kysymysten asettamisesta voi oppia enemmän kuin oikeiden vastausten etsimisestä.
Karoliina Lehtonen
CEO, Founder, Booming Strategies & Marketing