Johtaja Peer Haataja, Tampereen kauppakamari.
Jatkuvan oppimisen kehittämisestä näyttää tämän hallituksen aikana tulevan enemmän hallintorakenteiden lisäämisen kuin sujuvoittamisen hanke.
Opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo perustaa uuden jatkuvan oppimisen viraston tai erillisyksikön Opetushallituksen yhteyteen. ”Jatkuvan oppimisen palveluorganisaatiota” esitti opetus- ja kulttuuriministeriön sekä työ- ja elinkeinoministeriön selvitys kesällä.
Selkeä riski on, että rakennetaan uusia toimintoja vanhojen päälle, jolloin palvelut sirpaloituvat entisestään, kun pitäisi päinvastoin yksinkertaistaa ja selkeyttää järjestelmää. Jatkuvan oppimisen kehittämisestä näyttää tämän hallituksen aikana tulevan enemmän hallintorakenteiden lisäämisen kuin sujuvoittamisen hanke.
Budjettiriihessä päätettiin, että jatkuvaan oppimiseen panostetaan ensi vuonna 40 miljoonaa euroa. Rahoitus kohdennetaan erityisesti työikäisen väestön ja heikot perustaidot omaavien osaamisen parantamiseen sekä ikääntyneiden työllistymisen helpottamiseen.
Vaikka panostus on jatkuvan oppimisen tarve huomioiden melko vaatimaton, tuolla rahalla saadaan aikaan paljon työllistymisiä ja osaamisen kehittämisen kautta voidaan turvata työssä menestymistä. Vielä parempaa vaikuttavuutta saataisiin sillä, että rahoitusta kohdennettaisiin myös aloille, joissa osaamistarpeet muuttuvat kaikkein nopeimmin, silloin keskiössä olisivat aidosti yritysten tarpeet.
Koordinaatio on jo alueilla
Valmisteilla olevalle virastolle kaavaillaan neljää tehtävää.
Ensinnäkin se tuottaisi ”koordinoituja” ohjauspalveluja kansalaisille ja yrityksille kokoamalla informaatiota, jota nykyiset ohjaustoimijat voivat hyödyntää. Kootaan siis olemassa olevilta toimijoilta tietoa heidän itsensä hyödynnettäväksi? Voi hyvin kysyä, mitkä tämän toiminnan aito vaikuttavuus ja lisäarvo ovat.
Oppilaitoksilla on jo lakisääteinen velvollisuus antaa opiskelijoille ohjausta, on sitten kyse perusopetuksesta, toisen asteen ammatillisesta koulutuksesta tai korkeakoulutuksesta. Niitä varten, jotka eivät enää ole oppilaitoksissa, ovat TE-hallinnon ammatinvalinta- ja uraohjauspalvelut – nämäkin lakisääteisinä. Työllisyyden kuntakokeilun alkaessa kunta vastaa ohjauksesta, jos henkilöt eivät ole TE-hallinnon ohjauksen alaisia.
Toiseksi palvelukeskus koordinoisi työvoima- ja ennakointitiedon keräämistä ja analysointia. Tästä vastaa maakunnan liitto tällä hetkellä, ja tieto ainakin Pirkanmaalla kerätään useista lähteistä yhteistyössä.
Kolmanneksi tehtäväksi tulisi uudenlaisten osaamispalveluiden hankinta. Kuulostaa aika hurjalta, kun jo nykyinen rahoitusjärjestelmä on hyvin pirstaleinen. Tuleeko mukana uutta rahaa vai koordinoidaanko tässäkin eri hallinnon alojen jo olemassa olevia resursseja?
Neljänneksi tehtäväksi kaavaillaan alueellisten palveluekosysteemien/yhteistyörakenteiden tiedollista tukea ja tuloksellisen työnjaon edistämistä alueilla. Tämän voi ymmärtää monella tavalla. Minulle tulee ensimmäisenä mieleen, että johdetaan sivusta.
Jatkuva oppimisen lisääntyminen ja siinä onnistuminen ovat kilpailukyvyn ja työllisyyskehityksen kannalta aivan keskeisiä asioita. On hyvin vaikea nähdä, että uuden viraston perustaminen olisi tähän ratkaisu. Paljon tehokkaampaa tätä olisi rakentaa alhaalta ylöspäin maakunta/työssäkäyntialueittain. Kaikki toimijat ovat jo täällä, niin kuin ovat myös yritykset ja työpaikat.
Peer Haataja
johtaja
Tampereen kauppakamari