Matti Apunen.
Kun kynnys ostaa ulkopuolista apua nousee, se hidastaa naisten etenemistä työelämässä ja uusien palvelualan työpaikkojen syntyä.
Pääministeri Sanna Marin kertoi Sdp:n puoluekokoukseen tullessaan, että oli käväissyt matkalla kotona siivoamassa vessan. Vessan siivous on hänen mukaansa rentouttavaa ja ajatuksia selventävää puuhaa. Media yhtyi iloon kodin puhtaudesta.
Monille kommentaattoreille ja viestintäkonsulteille pääministerin jynssäämät kaakelit olivat osoitus suomalaisen yhteiskunnan tasa-arvosta, vaikka totuus on koko lailla toisensuuntainen.
Sanna Marin on valitettavan tyypillinen suomalainen vessansiivoaja – koulutettu nainen, joka on hyväpalkkaisessa työssä. Työn kireä verotus kannustaa tekemään kotityöt itse sen sijaan, että niiden tekemiseen palkattaisiin ulkopuolista apua.
Tätä kutsutaan verokiilaksi. Se on aito este tasa-arvon etenemiselle.
Elinkeinoelämän valtuuskunnan EVA:n ekonomisti Sanna Kurronen muistuttaa tuoreessa analyysissaan Kotityön kahleet, että naiset tekevät päivittäin edelleen kotitöitä keskimäärin tunnin enemmän kuin miehet. Tämä siitäkin huolimatta, että naisten keskimääräinen koulutustaso on parempi.
Kurrosen mukaan samaan aikaan kun isät kartuttavat ammatillista kokemustaan ja vahvistavat uraansa, äidit kuuraavat lattioita. Pidemmällä aikavälillä naisten ansiot jämähtävät paikoilleen tai putoavat. Yrittäjistä naisia on vain kolmannes. Jos siihen on osasyynä kodinhoito, Suomi menettää turhaan lahjakkuuspotentiaalia.
Marinin hallitus on sitoutunut tasa-arvon kehittämiseen, mutta samaan aikaan se on leikannut kotitalousvähennystä, tehnyt siis kotityön teettämisen kalliimmaksi. Kun kynnys ostaa ulkopuolista apua nousee, se hidastaa naisten etenemistä työelämässä ja uusien palvelualan työpaikkojen syntyä.
Kun pääministeri kaupan päälle julistaa kotitöiden rentouttavuutta, uranaiset saattavat olla hämillään, mutta katsovat ehkä viisaaksi vaieta, etteivät vahingossa leimaudu elitistiksi.
Kaikkien kannalta olisi siis parempi, jos pääministeri olisi käyttänyt puunaukseen kuluneen ajan sen pohdiskeluun, miten verokiilaa kavennetaan. Sanna Kurrosen ratkaisuehdotus on ruotsalainen malli, jossa remonttitöiden kotitalousvähennys on 30 % työn hinnasta ja kotitaloustöissä 50 %. Kannatan.
Päästyään Tampere-talon lavalle siivouksen rentouttama Marin kaivoi esiin vanhan suosikki-ideansa lyhyemmästä työpäivästä entisellä palkalla. Yleisö taputti innokkaasti, koska ehdotus vapauttaisi toteutuessaan enemmän aikaa vessan siivoukseen. Ja taas katoaisi työtä verotuksen piiristä.
Jos olemme huolissamme suomalaisen työn kilpailukyvystä ja verokertymästä, kuten hallitus vakuuttaa olevansa, lyhyempi työpäivä on väärä suunta.
Björn Wahlroos heitti aikanaan, että vapaa-aika olisi erinomainen verotuskohde. Normaalisti veroja rakastavat suomalaiset puhisivat kiukkuisina ehdotuksen röyhkeyttä.
Wahlroos oli aivan oikeassa, vaikka tuskin tarkoittikaan asiaa kirjaimellisesti. Koska verottaja ei yllä vapaa-ajan puuhailuun, suomalaiset käyttävät aivan liikaa aikaa itse värkkäilyyn ja talkoisiin. Aina kun näen aivokirurgin maalaamassa mökkiään, sydämeni vuotaa verta kansantalouden ja -terveyden vuoksi.
Matti Apunen