Johtaminen on suuntaamista jotakin kohti: visiota, päämäärää, toivottua asiantilaa. On valittava minne ja miten, ja tehtävä päätöksiä, jotka perustuvat tulevaisuutta koskeviin oletuksiin.
Johdamme mielellämme tiedolla. Keräämme dataa, tutkimme trendejä ja teemme ennusteita. Menneisyyteen perustuvien ennusteiden heikko puoli on se, että ne eivät huomioi asioita, joita menneisyydessä ei ole tapahtunut. Jatkuvasti päivittyvä nykyhetki tarjoaa heikkoina signaaleina arvokkaita vihjeitä siitä, mitä tuleman pitää. Kieltäydymme kuitenkin herkästi havaitsemasta tai hyväksymästä havaintoja, jotka todistavat muuta kuin mitä menneen tai kokemuksen perusteella mallinnamme.
Antropologi, futuristi Jamais Cascio lanseerasi muutama vuosi sitten kirjainlyhenteen BANI kuvaamaan muuttuneita päätöksenteko-olosuhteita. Toimintaympäristömme on systeeminä entistä herkempi, epävarmempi, ennalta-arvaamattomampi ja vaikeampi ymmärtää. Epälineaariset kehityskulut ovat aina olleet läsnä, mutta ne korostuvat uudella tavalla. Lisääntyvä kompleksisuus haastaa totutusti ”järkevät” tapamme ajatella.
Lineaarinen ajattelu istuu meissä kuitenkin tiukassa. Se on tuottanut ihmiskunnan historiassa parhaat ratkaisut, olipa kyse sitten eloonjäämisestä tai arjen haasteista. Aivomme rakastavat järjestystä ja toistuvia kaavoja, rakentaen niiden ympärille kognitiivisia rutiineja. Suuri osa koulutuksesta ja kasvatuksesta perustuu lineaarisiin ajattelumalleihin, järjestelmälliseen ongelmanratkaisuun ja syy-seuraussuhteiden ymmärtämiseen. Myös kulttuurisesti lineaarinen ajattelu ja looginen päättely on korkealle arvostettua.
Haluamme pitää kiinni ennustettavuuden illuusiosta, koska se antaa tunteen asioiden hallinnasta. Hallinnan tunne tuo turvaa, siis kutittelee yhtä tärkeimmistä inhimillisistä perustarpeista. Maailma on järjestyksessä, kun laskelmat ovat järjestyksessä. Paitsi että näin ei aina ole. Aikamme on täynnä kaninkoloja.
Mitä sitten on epälineaarinen ajattelu? Sananmukaisesti, kaikkea muuta kuin suoraviivaista. Se mutkittelee, hyppii, vaihtaa suuntaa ja kulmaa josta katsoa. Se on joustavaa, assosioivaa ja uusia yhteyksiä rakentavaa. Epälineaarinen ajattelija lähestyy maailmaa kuin Liisa Ihmemaata. Uteliaana, avoimena ja ihmetellen.
Epäjohdonmukaiset ajat edellyttävät johtamisen johdonmukaista kehittämistä. Reagointikykyä tarvitaan, mutta hallittua ja luovaa sellaista. Vauhti ei korjaa virheitä, jotka johtuvat putkinäköisestä hätiköinnistä ja paniikkiratkaisuista.
Tietoisuuden, ajattelun ja näkökulmien avaaminen ovat keskeisiä business coachien hyödyntämiä työkaluja, joilla päätöksenteon perustaa voidaan vahvistaa. Myös päättäjien keskinäisen dynamiikan kehittämisellä on valtava merkitys. Vahva tunneluottamus mahdollistaa rakentavat konfliktit ja dialogin, joka tuottaa huolella pöllytettyjä näkökulmia päätöksenteon tueksi.
Valistuneimpienkin valintojen voimassaoloaika voi silti olla lyhyt. Suuret linjat korostuvat, sen sijaan yksityiskohtia ei pidä lukita. Ajoittain silti strategisilta perusvalinnoiltakin voi pudota pohja. You may have to kill your darlings.
Saara Tarumo
Palkitsemisen, johtamisen ja yrityskulttuurin kehittäjä
Johdon konsultti, sertifioitu Business Coach Master, HHJ
Happy Company Oy
