Seuraavan hallituksen tulee omassa hallitusohjelmassaan sitoutua 10 miljardin euron infrapakettiin.
Suomen vahvuutena on viime vuosiin asti pidetty toimivaa yhteiskuntaa ja infraa. Viime päivinä on käyty mielenkiintoista ja tarpeellista keskustelua kansallisomaisuutemme eli maanteiden ja rautateiden kunnosta sekä niissä piilevästä korjausvelasta.
Viennistä riippuvaisena avoimena taloutena Suomi tarvitsee toimivaa tiestöä ja rautatieverkostoa varsinkin, kun tulevaisuuden yhtenä uutena vientituotteena tunnistetaan turismi ja kävijätalous.
Suomen valtion talouden alijäämä on ollut viime vuosina vastaus, kun korjausvelan lyhentämistä tai tiestön kehittämistä – radoista puhumattakaan – on yritetty ajaa valtion budjettiin. Valtio kerää liikenteen veroina vuosittain kahdeksan miljardia euroa ja palauttaa siitä murto-osan verrattuna esimerkiksi Ruotsiin, joka palauttaa puolet liikenteeltä kerätyistä veroista infran kehittämiseen.
Miksi Suomessa liikenneinvestoinnit ovat niin vaikeita toteuttaa? Mihin terve maalaisjärki on unohtunut – ja miksi tosiasiat on sivuutettu tiestön ja ratojen kehittämisessä?
Seuraavan hallituksen tulee omassa hallitusohjelmassaan sitoutua 10 miljardin euron infrapakettiin, koska tällä korkotasolla valtion lainanhoitokulut nousevat ainoastaan 400 miljoonalla, vaikka koko potti nostettaisiin lainana per heti. Infrapakettiin tulisi tunnin juna Turusta Helsinkiin, pääradan kapasiteetin nosto Helsingistä Tampereelle 4-raiteiseksi ja Tampereelta pohjoiseen 2-raiteiseksi ja ns. itäradan perusparannus. Lisäksi isoimmat seutukunnat yhdistettäisiin toisiinsa 3-kaistaisilla, keskikaiteilla erotetuilla jatkuvilla ohituskaistateillä.
Satsaus rautatie- ja valtatieinfran kehittämiseen on suurin ja paras ilmastoteko, jonka suomalaiset poliitikot voivat tehdä ja me veronmaksajat voimme rahoittaa.
Antti Eskelinen
toimitusjohtaja
Tampereen kauppakamari