Matti Apunen.
Sodasta maksetaan aina kova hinta. Ukrainan tapauksessa kovimman hinnan maksavat ukrainalaiset ja sen rinnalla tuntuu nololta valittaa mistään.
Kuolleet ihmiset, haavoittuneet lapset, rikki ammutut kodit, hajotetut perheet. Toivon, että pidätte tämän kirkkaana mielessä, kun luette seuraavia kappaleita.
Sodan hintaa maksavat myös ne, jotka eivät ole itse sodan keskellä.
Venäjä ja Ukraina tuottavat 30 prosenttia maailman vientivehnästä. Suuresti vehnäriippuvaisessa maailmassa tämä on raju luku. Se tarkoittaa, että vehnän hinta nousee kaikkialla ja joissain paikoissa vilja loppuu kokonaan. Koska vehnä on tärkeä myös rehuna, se nostaa hintoja ruokaketjun muissakin osissa.
Lisätään listaan raaka-aineet ja energia. Rahan hinta nousee. Olemme pian keskellä kiihtyvää inflaatiota, joka on monille aivan uusi kokemus.
Bensiinin ja polttonesteiden hinnat ovat huipussaan. Minun keskivertainen vuotuinen autoiluni kallistuu päivän hinnoilla noin tuhat euroa. Jos bensa nousee kolmeen euroon litralta, lisälaskuni on yli 2000 euroa. Suhteellisen hyvätuloisena selviän kyllä, mutta pienituloista ihmistä itäinen imperialismi kolhaisee kovaa.
Venäjällä bisnestä tehneet tai sitä suunnitelleet yritykset ovat ilmeisiä kärsijöitä. Suomen puolustusmenot nousevat todennäköisesti tuntuvasti – ja tässä tilanteessa niiden onkin noustava.
Pitkällä aikavälillä tätäkin suurempia kustannuksia aiheuttaa se, jos Suomen asema investointikohteena heikkenee. Suomen kymmenvuotisen valtionlainan korkoero Saksaan repesi helmikuun lopussa ja se kertoo siitä, miten markkinat tulkitsevat tilannetta. Suomen, rauhallisen ja ennustettavan avotalouden, olemus muuttui yhdessä yössä.
Totuuden nimissä emme ei ole ainoita, joiden korkoero Saksaan kasvoi, mutta vaikea kuvitella, että geopoliittinen asemamme ei mitenkään vaikuttaisi asiaan. Tilannetta ei pidä liioitella, mutta ei myöskään tehdä Suomeen investoimista yhtään vaikeammaksi kuin se valmiiksi on.
Tarkoitan esimerkiksi tulevia palkkaratkaisuja. Työmarkkinoiden tulosopimuskierroksesta tulee poikkeuksellisen vaikea.
Kun näiden inflaatio-odotusten keskellä vaaditaan palkkamalttia, tiedän että se on monien mielestä kovin paljon pyydetty. Mutta jos nyt syntyy prosenttiperustainen palkankorotusten kilpajuoksu, yritysten paine kasvaa entisestään. Siihen päälle ehkä ohentuva investointihalukkuus ja savijalkainen julkinen talous, ja ruma kuva alkaa olla valmis.
Muistakaa edelleen Ukrainan tuska. Venäjän vastaisille talouspakotteille ei ole juuri nyt vaihtoehtoa. Eikä ole mitään keinoa, jolla voisimme välttää siitä koituvan lisälaskun.
Eurooppa yllätti itsensäkin sillä, miten kattavasti ja yksituumaisesti se sai talouspakotteet aikaiseksi. Mutta on edelleen mahdollista, että Euroopan ryhti lysähtää ja mukavuudenhalu voittaa alaa. Suljemme mielemme Ukrainan kauhuilta ja alamme peruutella.
Nyt kysytään, minkä arvoinen liberaali demokratia ja kansallinen itsemääräämisoikeus meille on. Se on tämän vuosisadan toistaiseksi suurin arvokysymys.
Matti Apunen