EU-alv ja quick fixes

Tammikuun alusta tuli voimaan alv-järjestelmän lyhyen aikavälin parannukset, joiden tavoitteena on yksinkertaistaa EU:ssa käytävän tavarakaupan periaatteita sekä yhdenmukaistaa eri EU-maissa sovellettuja tulkintoja.

Voimaan tulleista parannuksista merkittävimmät koskevat

• yritysten välisen EU-tavarakaupan verottomuuden näyttövaatimuksia,
• call off -varastoinnin yksinkertaistusmenettelyä sekä
• ketjuliiketoimien arvonlisäverotusta.

Koska eri EU-maat ovat – yhteisestä alv-direktiivistä huolimatta – soveltaneet eli implementoineet kansalliseen arvonlisäverolainsäädäntöönsä eri tavoin edellä mainittuja, kansainvälisen kaupan kannalta merkittäviä menettelytapoja ja näyttövaatimuksia, ovat edellä mainitut muutokset pääasiassa positiivinen asia EU:n sisäistä tavarakauppaa käyvälle yritykselle.

Yhteisömyynnin verottomuuden kriteereissä muutoksia

Tämä osa uudistuksesta ei ole pelkästään positiivinen asia yksittäisen yrityksen näkökulmasta, koska yhteisömyynnin verottomuudelle on asetettu kaksi uutta aineellista edellytystä:

1. Ostajalle on muussa jäsenvaltiossa (kuin tavarakuljetuksen lähtöjäsenvaltiossa) annettu arvonlisäverotunniste, jonka hän on ilmoittanut tavaran myyjälle.
2. Myyjä on asianmukaisesti täyttänyt velvollisuutensa raportoida kyseinen myynti yhteenvetoilmoituksella.

Uudistuksen tarkoituksen voisi sinällään kuvitella olevan myös yritysten edun mukaisia. Näiden kahden uuden kriteerin tarkoituksena on nimittäin ehkäistä EU-tavarakauppaan liittyviä alv-petoksia, kun myyjä joutuu ensiksikin (kohtaan 1 liittyen) tosiasiassa varmistumaan siitä, että asiakkaan ulkomainen alv-tunniste todella on voimassa myyntihetkellä.

Lisäksi myyjän on kiinnitettävä erityistä huomiota alv-raportointinsa oikeellisuuteen ja alv-raportointiin johtavien prosessien toimivuudesta, koska verottomuuden aineellisena edellytyksenä on jatkossa, että myyjä on tosiasiallisesti raportoinut kyseisen myynnin viranomaiselle yhteenvetoilmoituksella. Jos myyjän asiakkaan ulkomainen alv-tunniste ei myyntihetkellä ole ollutkaan voimassa (tai alv-tunniste on muutoin virheellinen) tai myyntiä ei ole raportoitu yhteenvetoilmoituksella, kantaa myyjä riskin siitä, että myynnin verottomuutta tavarakuljetuksen lähtömaassa ei hyväksytä ja myyjä joutuu tosiasiallisesti maksamaan arvonlisäveron tavarakuljetuksen lähtömaahan.

Call off -varastoista uusi säännös

Uudistuksen tämä osa on hyödyllinen erityisesti sellaisille yrityksille, jotka myyvät tavaraa useissa eri EU-maissa toimiville yritysasiakkailleen.

Kun myyjä siirtää tavaroita toiseen EU-maahan varastoitavaksi ennen myyntiä, tämä johtaa lähtökohtaisesti rekisteröintivelvoitteeseen tavaroiden varastointimaassa (kohdemaassa). Ns. call off -yksinkertaistusmenettelyn tarkoituksena on, ettei tavaran ulkomaisen myyjän tarvitsisi rekisteröityä tavaroiden varastointimaahan silloin, kun tavarat siirretään yksittäistä asiakasta varten toiseen EU-maahan – eli tavaroiden tuleva ostaja on tiedossa tavaroita siirrettäessä – vaikka tavaroiden myynti tapahtuukin vasta myöhemmin.

Tämän call-off -varastoja koskevan yksinkertaistusmenettelyn avulla on helpotettu monien yritysten toimintaa, kun rekisteröinti kohdemaahan on voitu välttää. Menettely on ollut voimassa jo aiemmin muun muassa Suomessa ja se on hyödyttänyt useiden suomalaisten yritysten ulkomaisten tavarantoimittajien toimintaa. Sitä ei kuitenkaan ole käytetty kaikissa EU-maissa, kuten Ruotsissa. Vuoden 2020 alusta tämä menettely soveltuu kaikissa EU-maissa ja niihin sovellettavia menettelytapoja yhtenäistetään.

Yhtenäiset säännöt ketjuliiketoimiin

Ketjuliiketoimilla tarkoitetaan tilannetta, jossa tavara myydään useampaan kertaan, mutta tavara toimitetaan laskutusketjun ohi toisessa jäsenvaltiossa olevalle ostajalle.

EU:n sisäisissä tavaroiden ketjuliiketoimissa [arvonlisäverottomaksi] yhteisömyynniksi katsotaan vain se myynti, joka liittyy tavaran kuljetukseen. Se, mihin myyntiin tavaroiden kuljetus liittyy, vaikuttaa kaikkien ketjuun kuuluvien myyntien myyntimaan määräytymiseen. Ne myynnit, joihin kuljetus ei liity, verotetaan nimittäin siinä EU-maassa, jossa tavarat ovat luovutushetkellä.

Edellä mainitun periaatteen soveltaminen ei ole välttämättä yksinkertaista, mutta käytännössä se on ollut jopa vaikeaa, koska periaatetta on sovellettu eri lailla eri EU-maissa.

Osana uudistusta myös Suomen arvonlisäverolakiin on lisätty pykälä (AVL 63 c §), joka selventäisi verottoman yhteisömyynnin soveltumista ketjuliiketoimissa, joissa on vähintään kaksi myyjää. Sen mukaan ketjuliiketoimessa ainoastaan väliportaan myyjälle tapahtunut myynti katsotaan kuljetettavien tavaroiden myynniksi (ja verottomaksi yhteisömyynniksi, jos muut yhteisömyynnin edellytykset täyttyvät). Jos väliportaan myyjä on kuitenkin ilmoittanut omalle tavarantoimittajalleen kuljetuksen alkamisjäsenvaltiossa annetun arvonlisäverotunnisteensa, on kyse kotimaan kaupasta ja tällöin ainoastaan tämän väliportaan myyjän tekemä myynti voidaan katsoa kuljetettavien tavaroiden myynniksi – ja verottomaksi yhteisömyynniksi, jos muut yhteisömyynnille asetetut edellytykset täyttyvät.

Myös nämä ketjuliiketoimintaan liittyvät uudet säännökset saattavat edellyttää muutoksia kansainvälistä kauppaa harjoittavien yritysten toiminnanohjausjärjestelmiin.

Atte Saari
veroasiantuntija, ALV
KPMG Oy Ab