Lasse Mitronen, työelämäprofessori, Tampereen yliopisto
Kaupunkien elinvoimaisuutta voidaan arvioida monin tavoin. Yksi mahdollisuus on tarkastella kaupunkikeskustoja ja niiden toiminnallisuutta.
Elävät Kaupunkikeskustat (EKK) ry:n kehittämässä mallissa kaupunkeja mitataan elinvoimaluvulla, jonka laskemisessa tarkastellaan palveluita, työpaikkoja, liiketiloja ja asuntoja sekä niiden määrää ja kehittymistä.
Kyse on määrällisestä mittarista, joka kuvaa kaupungin toimivuutta makrotasolla. Vuonna 2023 Tampere voitti vertailun Helsinkiin ja Turkuun. Tampere on ollut jo vuosia myös yksi vetovoimaisimpia kaupunkeja sekä muuttajien määrässä että muuttohalukkuudessa. Hienoa kaikkiaan!
Kaupunkien elinvoimaa tulee arvioida myös mikrotasolla, ihmisten arjessa. Kaupunkilaisille, olivatpa he sitten kaupungissa asuvia, asioivia, työssä käyviä, yrittäjiä, matkailijoita tai satunnaisia kulkijoita, elinvoima on arjen sujuvuutta. Arjessa merkittäviä asioita ovat liikkumisen ja asioinnin mahdollisuudet, kaupassakäynnit, ajanviete sekä erilaiset elämistä helpottavat toiminnot ja palvelut. Markkinoinnin kielellä puhutaan tarjoomista.
Kaupungit erottuvat toisistaan tarjoomissa merkittävästi, ja tässäkin vertailussa Tampere on monin paikoin Suomen huippua. Kaupungissa on valinnanvaraa monipuolisesti.
Hyvätkään tarjoomat eivät silti riitä, mikäli niistä ei tiedetä tai niitä ei osata tarjota tai osata käyttää. Kyse on tarjoutumisesta eli kuinka helppoa, nopeaa, edullista tai muuten sujuvaa käyttäjien on tulla kaupunkiin, olla ja elää siellä. Tarjoutumisessa Tampereella on paljon hyvää, mutta myös vielä paljon parannettavaa.
Monelle kaupalle ja palveluyrityksille helppo saavutettavuus on elintärkeää. Tampereella useimmat palvelut ovat lähellä ihmisiä. Julkista liikennettä on kehitetty voimakkaasti esimerkiksi ratikan avulla. Kaupungin keskustaan on noussut hyvälle paikalle uusi monitoimiareena, ja uutta aluekeskusta luodaan Hiedanrantaan.
Ongelmana on, että kaikesta hyvästä huolimatta kaupunkikeskusta näyttää menettävän kaupallista vetovoimaansa. Julkisen liikenteen kehittämisen rinnalla yksityisautoilua on siirretty pois keskustasta ja kadunvarsipysäköintiä on rajoitettu. Tästä ovat kärsineet sellaiset kivijalkakaupat, joiden menestys on perustunut lähellä oleviin pysäköintipaikkoihin. Tarjolla on toki runsaasti keskitettyjä pysäköintilaitoksia, mutta monille kymmenenkin minuutin kävelymatka on liikaa.
Kaupungin yksityisten ja julkisten palvelujen tarjoutumista voitaisiin parantaa huomattavasti palvelualustoilla. Kyse on helppokäyttöisistä sähköisistä ja osin myös fyysisistä paikoista, joissa eri ihmiset ja palveluiden käyttäjät sekä niiden tarjoajat kohtaavat toisensa.
Alustalle voisi koota tietoa palveluista ja arjen tekemisistä esimerkiksi yksinasujille. Samaan tapaan Tampereelle muuttava koiranomistaja voisi löytää alustalta näppärästi koirapuistot, eläinlääkärit, koiraystävälliset ravintolat ja kahvilat. Niin ikään uusille opiskelijoille, pyöräilijöille tai yrittäjille kootut tarjoutumiset olivat helposti saatavilla Tampere tänään -alustalta. Mallia voisi ottaa vaikkapa Bostonista.
Tavoitteena tulisi olla, että paremman tarjoutumisen avulla Tampereen syke ei sammu koskaan.
Lasse Mitronen
Työelämäprofessori
Tampereen yliopisto