Vapaakaupan esteet, suojatullit, sanktioiden vaikutukset ja kiristyvä regulaatio – Kuinka vientiyritykset pärjäävät, kun talouspolitiikan työkalut monimutkaistuvat?
Kirjoitin taannoin ennustuksia vuodelle 2025. Aika moni indikaattori näyttää toteutuvan. Nyt kun USA:n uusi hallinto on ollut alle 100 päivää virassa, on tapahtunut jo paljon. Katsotaanpa konkreettisesti, mitä tämä tarkoittaa?
Selväksi on käynyt, että globaali kaupankäynti ei ole enää pelkkää tulli- ja standardipolitiikkaa. Se on laaja-alainen pelikenttä, jossa myös poliittiset jännitteet ja geopoliittiset konfliktit muokkaavat yritysten toimintaympäristöä. Vapaakaupan ihanne joutuu koetukselle niin suojatullien, tiukentuvan regulaation kuin sanktioiden takia. Kaikkien näiden keinojen taustalla on kansallisia intressejä: halu suojata työpaikkoja, varmistaa strategisia hankintoja tai vastata kansainväliseen kiristyneeseen politiikkaan. Yritysten kannalta on tärkeää ymmärtää, miten nämä toimet vaikuttavat niiden operatiiviseen toimintaan ja kilpailukykyyn.
Suojatullit ovat klassinen esimerkki protektionistisesta politiikasta. Niillä on suora vaikutus tuontituotteiden hinnan nousuun, mikä suo paikallisille yrityksille hintakilpailuetua. EU:n näkökulmasta suojatullit sotivat sisämarkkinoiden periaatteita vastaan, mutta komissio on toisinaan asettanut omia tulleja esimerkiksi polkumyyntiä vastaan. Tällöin EU:n näkökulmasta pyritään suojaamaan eurooppalaisia tuottajia epäoikeudenmukaiselta kilpailulta, ei sinänsä estämään tasavertaista kauppaa.
Lisääntyvän regulaation lähtökohtana sekä USA:ssa että EU:ssa voivat olla legitiimit syyt, kuten kuluttajansuoja, ympäristönsuojelu tai työntekijöiden oikeudet. Ongelmia syntyy, jos sääntelyä käytetään kätkettynä protektionismin muotona – eli asettamaan kansainvälisille toimijoille kohtuutonta taloudellista, hallinnollista tai teknistä taakkaa.
Välittömät vaikutukset regulaatiotulvasta ovat: uudet standardit ja luvitusprosessit näkyvät vientiyrityksissä lisääntyvinä kustannuksina ja hidasteina markkinoille pääsyssä. Yritys voi joutua muuttamaan tuotteitaan tai prosessejaan nopeasti, jotta se täyttää vaatimukset. Ennustettavuus on hankalaa.
Välilliset vaikutukset ovat nekin moninaisia: kuluttajat saattavat lopulta hyötyä korkeammasta laadusta ja turvallisuudesta, mutta toisaalta markkinoiden avoimuus voi kärsiä, jos määräykset osoittautuvat yllättävän vaikeiksi täyttää. Yritys voi joutua luopumaan tietyistä markkinoista tai siirtämään tuotantoaan maihin, joissa sääntely on kevyempää.
EU:n sisällä regulaation yhtenäistäminen helpottaa yritysten toimintaa sisämarkkinoilla, mutta unionin ulkopuolelta katsottuna jotkut EU-standardit saatetaan nähdä kaupan esteinä. Toisaalta EU:n tiukat ympäristö- ja kuluttajansuojavaatimukset voivat toimia kilpailuetuna: eurooppalaiset yritykset oppivat kehittämään tuotteita korkeiden normien mukaisesti, ja kun muut markkinat seuraavat myöhemmin perässä, heillä on jo valmiiksi osaaminen ja teknologia. On syytä toivoa, että tämä olisi voittava strategia.
Sanktiot ovat kasvavassa määrin osa valtioiden ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Esimerkkejä ovat kauppasaartojen asettaminen, yksittäisten yritysten mustalle listalle lisääminen tai tiettyjen tavaroiden viennin ja tuonnin estäminen. Sanktioiden kohteeksi joutuneet yritykset eivät voi toimittaa tuotteitaan tai palveluitaan rajoitettuihin maihin tai ostaa niistä raaka-aineita. Sopimukset on usein katkaistava nopeasti, mikä voi johtaa merkittäviin tulonmenetyksiin tai toimitusketjujen seisahtumiseen. Epäsuorat vaikutukset voivat olla vielä laajempia. Jos keskeinen raaka-aine (esimerkiksi tietty metalli tai komponentti) on saatavissa vain sanktioidusta maasta, koko toimialan kustannukset nousevat. Myös geopoliittinen epävarmuus lisää sijoittajien varovaisuutta, mikä voi jarruttaa investointeja ja kansainvälisiä kaupallisia hankkeita.
EU:n osalta sanktiot ovat tyypillisesti yhteispäätösmenettelynä tehtyjä poliittisia toimia, joilla unioni pyrkii vaikuttamaan esimerkiksi ihmisoikeusrikkomuksiin tai konflikteihin. EU:n jäsenvaltioiden yritykset ovat velvoitettuja noudattamaan näitä pakotteita, vaikka ne toisinaan merkitsisivät isoja liiketoimintariskejä. Kansainvälisen kauppakamarin (ICC) raportit osoittavat, että suurten pakoteohjelmien aikana myös yritysten oikeusturva voi jäädä epäselväksi, mikä tuo epävakautta kansainväliseen kauppaan.
Suomalaiset ja eurooppalaiset vientiyritykset eivät voi enää tuudittautua pelkkään vapaakaupan mukaiseen skenaarioon, vaan niiden on otettava huomioon useita “kitkatekijöitä” kuten:
- Monimutkaiset kauppakiistat valtiotasolla
- Sanktioista johtuva toimitusketjujen murros
- Regulaatiokuorma: Uusien standardien ja lupakäytäntöjen täyttäminen sitoo resursseja ja hidastaa markkinoille pääsyä, etenkin jos yrityksen on sopeuduttava lukuisiin eritasoisiin määräyksiin (EU, Yhdysvallat, Aasia, paikallinen taso jne.).
- Epävakaat valuutat ja markkinaolosuhteet.
EU on vahva talousalue, jonka kaupallisen painoarvon pitäisi luoda neuvotteluvoimaa. Kauppapolitiikassaan EU pyrkii vetämään linjoja sille, millaiset standardit ja eettiset kriteerit maailmankaupassa korostuvat. Vientiyritysten on tärkeää olla mukana tässä keskustelussa ja sopeuttaa strategioitaan, sillä sanktiot, regulaatio ja protektionismi tuskin katoavat – pikemminkin ne tulevat muodostamaan yhä suuremman osan globaalia kauppasuhteiden palapeliä. Luoviminen näiden tekijöiden keskellä vaatii investointeja, osaamista, riskienhallintaa ja kykyä ennakoida seuraavaa liikettä – mutta tämä voi myös tuoda kilpailuetua niille, jotka onnistuvat siinä parhaiten. Oma näkemykseni on, että seuraava ja vaikutuksiltaan merkittävä kauppapoliittinen vääntö tänä vuonna käydään paitsi tullien, myös AI:n ja teknologian pelikentällä eli EU komissaari Virkkusen hallinnon alla. Tällä tulee olemaan suoria vaikutuksia suomalaisille yrityksille ja tietenkin yhteiskunnalliselle keskustelulle.
Vesa Turkki
Partner, asianajaja, varatuomari
Eversheds Asianajotoimisto Oy