Ammatillinen koulutus on jälleen ollut otsikoissa, tällä kertaa aikuiskoulutukseen kohdistuvien rahoitusleikkausten vuoksi, joita kehysriihessä tuli sadan miljoonan edestä ja syyskuun alun budjettiriihessä kahdellakymmenellä miljoonalla eurolla.
Samaan aikaan uudistetaan ammatillisen koulutuksen rahoitusmallia. Leikkausten ja muutosten merkitys saattaa olla yhteiskunnallisesti rahallista arvoaan suurempi, sillä vielä vuosi sitten ajateltiin vahvasti koulutuksen – myös ammatillisen koulutuksen – olevan erityissuojeluksessa.
Vielä ei ole täyttä varmuutta, mitä aikuiskoulutuksen leikkaukset tarkalleen ottaen teollisuudelle merkitsevät. Meitä huolestuttavat äärimmäisen merkityksellisen ja paljon hyödynnetyn täydennys- ja muuntokoulutuksen kohtalo ja viimeisimpien leikkausten jälkeen mahdollinen opettajakato. Kun aikuisten ja nuorten ammatillista toisen asteen koulutusta katsotaan yhtenä kokonaisuutena, saattavat strategia- ja hankerahoitukseen kohdistuvat leikkaukset vaikuttaa esimerkiksi opettajaresursseihin ja siten sekä aikuisiin että nuoriin. Molemmat ovat teollisuudelle oleellisia kohderyhmiä.
Teollisuutena toivomme vaikutusten nopeaa analyysia sekä mahdollisuuksia käydä keskustelua päättäjien kanssa siitä, miten muuntokoulutus ja aikuisten alanvaihtajien koulutus jatkossa järjestetään. Kemianteollisuus tarvitsee sekä vastavalmistuneita että varttuneempia osaajia. Heille on pystyttävä takaamaan laadukas koulutus perustutkinnosta mahdollisiin jatko-opintoihin ja myöhemmin jatkuvan oppimisen piiriin. Ammatillisen koulutuksen on vastattava jatkossa teollisuuden tarpeisiin entistä paremmin. Tarvitsemme vahvaa yhteistyötä ja jatkuvaa vuoropuhelua teollisuuden, ammatillisen koulutuksen kentän ja valtionhallinnon välillä.
Kemianteollisuuden ilmasto- ja ympäristötavoitteet ovat varsin kunnianhimoiset: aiomme olla hiilineutraali ja luontopositiivinen teollisuuden ala vuoteen 2045 mennessä. Tätä tavoitetta turvaamaan tarvitsemme akateemista ja ammatillista osaamista; ammatillista etenkin niin kutsutun osaamisarvoketjun alkupäähän, kuten akku- tai vetyteollisuuden tuotantojen käynnistämiseen. Ilmastotavoitteita ei voi toteuttaa ilman tekijöitä, ja vaikka sekä digitalisaatio että automatisaatio muuttavat teollisuuden prosesseja, on prosesseista vastuussa kuitenkin aina ihminen.
Kemianteollisuudessa on Suomessa töissä noin 34 000 ihmistä, joista puolella on ammatillinen koulutus. Näin arvioimme olevan vastaisuudessakin. Yritysten kokemukset täydennys- ja muuntokoulutuksesta ovat olleet pääosin positiivisia. Täydennys- ja muuntokoulutuksen avulla on voitu vastata ketterästi esimerkiksi muuttuvan liiketoimintaympäristön, uudistuvan lainsäädännön ja vihreän siirtymän vaateisiin.
Osaamistason nostosta puhutaan kovasti, mutta keskustelu keskittyy vahvasti korkeakoulutukseen. Koulutus- ja osaamistason nosto ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Jokaisella ei tarvitse olla korkeakoulututkintoa, mutta erinomaiset perustaidot pitäisi pystyä takaamaan perusopetuksesta toisen asteen kautta korkeakoulutukseen. Olemme Kemianteollisuus ry:ssä ottaneet kantaa esimerkiksi luonnontieteellis-matemaattisen osaamisen laskusuhdanteeseen PISA-vertailussa ja olleet huolissamme vaikutuksista opintopolkuun, työelämään ja teollisuuden kilpailukykyyn. Haluamme taata sujuvan koulutusväylän kaikille ja kannustaa hakemaan lisäoppia läpi koko työuran.
Koulutuspoliittisessa keskustelussa tulisi kiinnittää huomiota ammatillisen osaamisen merkitykseen. Maailma ei pyöri ilman koulutettuja tekijöitä.
Anni Siltanen, johtava asiantuntija, Kemianteollisuus ry