Matti Apunen.
Ikäluokat kutistuvat, työpaikat jäävät täyttämättä ja syrjäseutujen koulut kuihtuvat. Suomi tarvitsee kipeästi uusia tekijöitä, mutta maailmalla ei ole tähän tarpeeseen valintamyymälää.
Monien tulijoiden kohdalla työllistymisen esteeksi nousee ennen kaikkea puutteellinen kielitaito. On vaikea saada nuoria Suomeen ja opiskelemaan koukeroista kieltä, jos perusenglannilla selviää verrattomasti suuremmilla työmarkkinoilla.
Mutta entä jos asetelma käännetäänkin toisinpäin?
Peter Vesterbackan Finest Future -yhtiö opettaa ulkomaalaisille nuorille näiden kotimaassa suomen kieltä ja tuottaa heidät sitten Suomeen lukio-opiskelijoiksi. Ensi vuonna tuontikoululaisia pitäisi Vesterbackan mukaan olla 1500 ja viiden vuoden kuluttua peräti 15 000.
Iltalehden haastattelussa Vesterbacka kertoi, että parhaillaan tuhat nuorta pänttää suomea kahdessakymmenessä maassa. Ensimmäiset heistä saapuivat maahan Vietnamista ja Uzbekistanista. Projekti on Finestille bisnes, mutta Vesterbacka sanoo toimivansa myös kansantalouden nimissä.
Muuttotappiokuntien koulut ovat kovilla ja varsinkin lukiot ovat joutuneet lopettamisuhan alle. Uudet opiskelijat voisivat pitää kuntien omat lukiot hengissä, mikä on niille merkittävä elinvoimatekijä. He toisivat kuntaan myös valtionosuuksia. Se tarkoittaa ensi vuonna keskimäärin noin 7600 euroa oppilasta kohden.
Jos Vesterbacka siis onnistuu tuottamaan vuodessa 15 000 nuorta kolmen vuoden lukioon, se merkitsisi vuosittaisina valtionosuuksina noin 340 miljoonaa euroa. Onko tämä vähän vai paljon vai ainoastaan ovelaa aluepolitiikkaa?
Jos Suomeen tulee suuri joukko teini-ikäisiä, he todennäköisesti sisäistävät suomalaisesta yhteiskunnasta muutakin kuin lauserakenteet. Kulttuurisia törmäyksiä voi esiintyä silti, mutta koulun sosiaalistava vaikutus on niin suuri, että törmäysten todennäköisyydet pienenevät merkittävästi. Kyse olisi siis oikopolusta, jolla työmarkkinoille saataisiin nopeammin ja kehityskykyisempiä tekijöitä kuin perusmaahanmuuton kautta.
”Meidän mallissamme säästetään suomalaiselta veronmaksajalta synnytys, neuvolapalvelut, päiväkodit, peruskoulut ja kaikki”, Vesterbacka hehkutti Iltalehdessä.
Hänellä on pointti. Se perustuu oivallukseen siitä, että mikä on työperäisen maahanmuuton ydinkysymys.
Finestin malli sitouttaa aasialaisen tai afrikkalaisen nuoren nimenomaan Suomeen. Hän sijoittaa aikaansa kielen opiskeluun, jolloin on järkevää seurata polkua suomalaiseen lukioon ja ehkä korkeakouluun. Kieli sitoo ihmisen paikkaan, kotiuttaa ja jarruttaa lähtöä palkan perässä muille työmarkkinoille.
Toisenlaisen ratkaisun samaan asiaan rakensi srilankalainen Mayuran Kamalanathan, jonka yritys All-Rounders siivosi öisin pääkaupunkiseudun busseja ja laajeni siitä kuljetuksiin ja kiinteistöhuoltoon. Kamalanathan työllistää paljon maahanmuuttajia ja hänen henkilöstöpolitiikassaan oli yksi keskeinen idea.
Työvuorot alkoivat aina samalla tavalla: ensin opiskeltiin suomea ja sitten vasta vedettiin siivoushaalarit päälle. Loistava idea ja malliksi muillekin.
Matti Apunen