Kilpailukieltosopimusten nykytila
Voimassaolevan työsopimuslain 3 luvun 5 §:n mukaan työnantaja ja työntekijä voivat tehdä kilpailukieltosopimuksen, jolla rajoitetaan työntekijän oikeutta työskennellä kilpailevaa toimintaa harjoittavan työnantajan palveluksessa tai harjoittaa omaan lukuunsa kilpailevaa toimintaa työsuhteen päättymisen jälkeen. Edellytyksenä kuitenkin on, että tällaiselle rajoitukselle tulee olla työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvä erityisen painava syy. Perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon muun muassa työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liikesalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät.
Työsopimuslain mukaan kilpailukieltosopimuksen enimmäispituus on kuusi kuukautta, mutta rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi, jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta. Voimassa olevan lain mukaan työnantajalla ei ole velvollisuutta maksaa korvausta työntekijälle, jos kilpailukiellon kesto on enintään kuusi kuukautta.
Käytännössä kilpailukieltosopimuksia käytetään laajasti ja rutiininomaisesti, sillä niiden solmiminen ei sisällä työnantajan kannalta merkittäviä riskejä. Työntekijät harvemmin haastavat kilpailukieltosopimusten pätevyyttä rekrytointivaiheessa, mutta toisaalta myöskään työnantajat eivät välttämättä esitä korvausvaatimuksia tilanteissa, joissa työntekijä rikkoo kilpailukieltosopimusta.
Työntekijällä oikeus korvaukseen rajoitusajalta
Työ- ja elinkeinoministeriö on asettanut työryhmän valmistelemaan laajennettua korvausvelvollisuutta kilpailukieltosopimuksiin. Hallituksen esitys on hanketietojen mukaan tarkoitus antaa lokakuun aikana ja ehdotetun lakimuutoksen on tarkoitettu tulevan voimaan 1.1.2021. Vireillä olevan lainsäädäntöuudistuksen toteutumisen myötä työnantajan velvollisuutta maksaa kilpailukieltosopimuksesta korvausta työntekijälle laajennettaisiin koskemaan kaikkia kilpailukieltosopimuksia niiden kestosta riippumatta.
Korvauksen suuruus riippuisi työntekijän palkasta ja kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituudesta, eli siitä ajasta, jonka kilpailukielto on työsuhteen päättymisen jälkeen voimassa. Jos kilpailukieltosopimuksessa olisi sovittu enintään kuuden kuukauden rajoitusajasta, työnantajan olisi maksettava korvaus, joka vastaisi vähintään 40 prosenttia työntekijän tavanomaisesta palkasta rajoitusajan pituiselta ajalta laskettuna. Jos rajoitusajan pituudeksi olisi sovittu yli kuusi kuukautta (ja enintään 1 vuosi), olisi korvauksen vastattava vähintään 60 prosenttia rajoitusajan palkasta. Korvaus tulisi maksaa rajoitusajan kuluessa työsuhteen aikana noudatetuin palkanmaksukausin, ellei työsopimuksen päättämisen jälkeen toisin sovittaisi.
Työnantajalla olisi oikeus irtisanoa kilpailukieltosopimus työsuhteen aikana, jos olot ja kilpailukieltosopimuksen tarve muuttuvat työsuhteen aikana. Irtisanomisajan tulisi olla vähintään kilpailukieltosopimuksessa sovitun rajoitusajan pituinen. Irtisanomisajan päättymisen jälkeen työnantaja ei voisi vaatia kilpailukiellon noudattamista eikä työntekijä korvausta. Työnantajalla ei olisi irtisanomisoikeutta enää sen jälkeen, kun työntekijä on päättänyt työsopimuksen.
Vaikutukset työnantajille
Korvausvelvollisuus koskisi myös ennen lain voimaantuloa tehtyjä kilpailukieltosopimuksia. Näin ollen työnantajien olisi suositeltavaa käydä läpi kaikki kilpailukieltosopimuksensa ja arvioida niiden tarpeellisuus sekä tarvittaessa neuvotella sopimusmuutoksista tai päättää ennen lakimuutosta solmitut kilpailukieltosopimukset vuoden kuluessa lain voimaantulosta.
Kilpailukieltosopimusten käyttö oletettavasti pienenee tai ainakin kilpailukieltosopimusten kestot lyhenevät, kun työnantajat joutuvat nykyistä tarkemmin arvioimaan kilpailukieltosopimusten tarpeen ja ovatko he valmiita sitoutumaan kilpailukiellosta aiheutuvan korvauksen maksamiseen. Ehdotettavalla lakimuutoksella on taloudellisia vaikutuksia yritysten kannalta, etenkin, jos kilpailukieltosopimuksia tehdään useamman työntekijän kanssa. Kilpailukieltosopimus saatetaan myös jättää taloudellisista syistä kokonaan tekemättä, vaikka lain edellyttämät erityisen painavat syyt olisivatkin olemassa.
Mira Isosomppi
Legal Counsel
Johanna Uusitalo
Legal Counsel
KPMG Oy Ab