Kauppakamarilehti | 05.06.2018 15:35

HISTORIAN HAVINAA NYKYAJASSA

Melko historiallinen on myös Aarno Raittilan 30-vuotinen ura Tampereen kauppakamarin luottamustehtävissä. Siitä hänet vastikään palkittiinkin: vuodesta 1987 tietotekniikka- ja teknologiavaliokunnassa, aluesuunnittelu- ja liikennevaliokunnassa, verkkoliiketoimintatyöryhmässä, ICT-valiokunnassa ja lopuksi vuoteen 2016 uuden liiketoiminnan valiokunnassa.

– Valiokunnissa on ollut äärimmäisen mielenkiintoista. Alkuajan tietotekniikkavaliokunta muistutti nykyistä uuden liiketoiminnan valiokuntaa. Se oli hyvin poikkitieteellinen, oli Tamrockia, Nansoa, Nokia Dataa. Yritykset hakivat toimintansa kehittämiseksi uutta teknologiaa, ja valiokunnassa oli huippuosaajia TTY:ltä, VTT:ltä, Hermiasta.

Raittila sanoo, että kokouksia pidettiin kuukausittain eri paikoissa ja toiminta oli hyvin yhteisöllistä.

– Yritykset esittelivät omia tavoitteitaan ja yhteistyönä yritimme ratkaista yritysten teknologisia haasteita.

Jo alkuaikoina valiokunta piti tarpeellisena yrittää vaikuttaa myös yliopistojen koulutusohjelmiin.

– Viestimme oli, että opetusohjelmien on vastattava nykyaikaa. Yliopisto-opetus uusiutui hitaasti, eikä ollut keinoja puuttua siihen. Siksi halusimme keskustella oppilaitosten edustajien kanssa – ja keskustelimmekin. Nythän yhteistyö oppilaitosten kanssa toimii hyvin, ja uskon, että Tampere3 parantaa yhteistyötä entisestään. TTY on näyttänyt positiivisesti, mitä yhteistyöllä yritysten kanssa saadaan aikaan.

Toinen valiokuntatyön vaikuttavuus on Raittilan mukaan se, että yhteistyö ja keskusteluyhteys Tampereen kaupungin kanssa on tiivistynyt.

– Oli aika, jolloin tuntui, ettei kaupunki kuuntele elinkeinoelämän edustajia yhtään.

... eikä mikään ollut mahdotonta

Raittila arvelee, että monet asiat valiokuntien agendoilla ovat yhä teemoiltaan samoja, mutta kehittyneet ja menneet parempaan suuntaan.

– Uuden liiketoiminnan valiokunnassa minua pari-kolmekymmentä vuotta nuoremmat elävät tulevaisuuden innoittamina, katsovat eteenpäin ja etsivät ratkaisuja. Kaikkialle integroituva teknologia avaa mahdollisuuksia innovaatioille ja yrittäjyydelle. Innostus on samaa, mitä me koimme alle kolmekymppisinä 1970-luvulla, kun tuntui, ettei mikään ole mahdotonta. Hyvää kehitystä on sekin, että kokouksissa ei olla niin muodollisia. Innokkuudelle annetaan tilaa ja innostus saa tulla esiin. Jos on sanottavaa, sen voi päräyttää ulos eikä välttämättä tarvitse jäädä odottamaan puheenvuoroa. Toki puheenjohtaja pitää järjestystä, mutta ei lannista innostusta.

Aarno Raittila myöntää, että haikeaa oli jäädä pois kauppakamarin valiokuntatyöstä, se ”piti omalta osaltaan kynttilää liekissä”.

– Mutta antaa nuorempien touhuta nyt. Kauppakamari on antanut tietoa, on pysynyt ajan tasalla. Sen piirissä on saanut verkostoja ja tavannut ihmisiä, monista on tullut vuosien aikana ystäviä. Se on elämän kestävä rikkaus.

Rohkea tilaus – Nokiaa alkuun?

Aarno Raittila on tehnyt työuransa samassa yhtiössä: jo 1963 asentajana kesätöissä Tampereen Puhelinosuuskunnassa, myöhemmin yhtiön nimi vaihtui ensin Tampereen Puhelimeksi, Soon Comiksi ja lopulta Elisaksi.

Aika on täynnään merkkipaaluja reikäkorteista digiaikaan, valtion monopolin murtumiseen ja kilpailun vapauttamiseen tieto- ja puhelinliikenteessä. Raittila itse nostaa varsinaisen työtehtävänsä ulkopuolelta esiin kolme mieleen jäänyttä kokemusta: vuoden 1979 suunnistuksen MM-kisojen tulospalvelun, maailman ensimmäisen GSM-puhelun vuonna 1991 ja Lippupisteen synnyn vuonna 1996.

– Tietoliikenne alkoi digitalisoitua 1980-luvulla. Iso sysäys oli se, että TPO tilasi maailman ensimmäisen digitaalisen DX-200 puhelinkeskusjärjestelmän Nokialta. Tilattiin sellaista, mitä ei ollut olemassa. On sanottu, että jos tätä tilausta ei olisi tehty, Nokia ei olisi kehittynyt niin kuin se kehittyi. Keskustekniikka oli täysin digitaalinen, eikä ilman sitä olisi tullut digitaalisia matkapuhelimiakaan.

Raittila oli paikalla, kun maailman ensimmäinen GSM-puhelu soitettiin 1.7.1991.

– Puhelin oli sylin kokoinen laatikko, ja oli arvovaltakysymys, että puhelu piti soittaa Helsingistä. Harri Holkeri soitti, Kaarina Suonio oli toisessa päässä Tampereella, mutta ensimmäinen mobiilikeskus oli Tampereella, TPO:n tiloissa Näsilinnankadulla kellarissa.

MM-suunnistus – ennennäkemätön rasti

Vielä 1970-luvun tietokoneet vaativat valtavia huonetiloja ja operaattorit käsittelivät kaikkea dataa niiden ympärillä. Aarno Raittila etsi IBM-laitteiston tilalle tietokonetta, jota voisi käyttää etänä asiakaspalvelussa ja toimitusprosessin eri vaiheissa aina laskutukseen saakka. Tämän lisäksi laitteiston piti sisältää kunnollinen tietokantajärjestelmä. Toki eräajo-ominaisuus piti säilyttää palkkahallinnon ja talouden ohjelmistoille.

Sellainen löytyikin, mutta vielä piti löytää myyjä. Yksi järjestelmä oli Jyväskylässä ja toinen Helsingissä – ja yksi myyntiedustajakin löytyi lopulta.

– Hankintasopimus tehtiin 1977 ja siitä alkoi uusi kausi, jolloin kymmenen vuoden aikana kytkettiin kaikki yrityksen prosessit yhdeksi tietojärjestelmäksi. Mitään tietoa ei käsitelty kahdesti. Se loi tehokkuutta ja vaikutti siihen, että TPO oli Suomen paras puhelinfirma, hyvin johdettu, innovatiivinen ja tehokas.

Tietojärjestelmän ensimmäinen testi tuli kuitenkin yllättävältä suunnalta.

TPO hankki HP3000-tietokoneen keväällä 1978 ja kesällä 1979 oli suunnistuksen MM-kisat Kurussa ja Ruovedellä. TV2 kysyi, onko mahdollista järjestää uudenaikainen tulospalvelu Lahden hiihtostadionin malliin. Kun TV kuvaa urheilijaa live-lähetyksessä, ruudussa näkyy hänen nimensä lisäksi juokseva aika ja sijoitukset väliaikarasteilla sekä maalissa tulisivat näkyviin.

– Meidän piti rakentaa koko ohjelmisto ja ratkaista, miten data saatiin ruutuun. Ruoveden ja Kurun maastoon 100 kilometrin päähän tietokoneesta rakennettiin 14 kiinteää datayhteyttä päätteitä varten, joista kaksi oli TV2:n ohjaamoautossa Heikki Roivaksen ja Voitto Liukkosen käytössä. Modeemit olivat silloin tyypillisesti nopeudeltaan 300/600 baud, mutta Nokian laboratoriosta saimme nopeampia, 1200/2400 baudin modeemeja. Kaikki tehtiin talkoilla ja koko oma atk-porukkamme oli päätteiden takana vahvistettuna datapuolen osaajilla. Puolustusvoimat rakensi meille radioyhteydet väliaikarasteille. Kaikki haasteet selätettiin, järjestelmä toimi ja sai kansainvälistä huomiota. Saavutus oli aivan ennennäkemätön ja kuvasi rohkeutta, jolla asioita tehtiin: mikään ei ollut mahdotonta.
Raittila naurahtaa, että Nokia Datan johtaja Kurt Wikstedt tuli kiittämään kädestä ja vihjasikin, että seuraavana vuonna olisivat Moskovan olympiakisat…

Miten voimme palvella?

1990-luvun alusta tekniikka alkoi älyllistyä ja palveluiden tuominen myös radioverkkoihin mahdollistui. Alkoi internetin ja mobiliteetin aikakausi. Aarno Raittila oli mukana kehittämässä uutta kulttuuria, ja mieleen on erityisesti jäänyt muutama erillishanke.

– TPO:lla oli Tampereella yli tuhat yleisöpuhelinta. Suomen Pankin kanssa kehitimme puhelukorttien rinnalle yleiskäyttöisen Avant-maksukortin. Ideana oli, että puhelinkopista soittamisen lisäksi sillä voisi maksaa muuallakin, muun muassa se toimisi matkakorttina. Yksi pilotti oli MacDonaldseilla. Avant eli aikansa ja siitä luovuttiin matkapuhelinten yleistyessä ja korvatessa yleisöpuhelimet.

Kesäkuussa 1996 Aarno Raittila sai lomallaan puhelun, että Liiga Ilves ja Tappara halusivat vaihtaa lipunmyyntijärjestelmän toimittajaa ja järjestelmän pitäisi toimia jo elokuun puolivälissä.

– Asiat etenivät nopeasti, enkä tainnut oman tiimimme ulkopuolelta edes kysyä keneltäkään, vaan päätimme hankkia laitetoimittajalta jo koetellun ohjelmiston. Ensimmäiset liput paikallispeliin myytiin elokuussa. Lippupiste syntyi otona pienen erikoisliikennepalveluja hoitavan tiimin voimin.

Myös tamperelaiset teatterit siirtyivät Lippupisteen asiakkaiksi. Kuudessa vuodessa Lippupisteestä kasvoi kulttuuripuolen lipunmyynnin markkinajohtaja Suomessa. Vuonna 2004 Lippupiste myytiin, ja nyt se on osa Euroopan suurinta lipunmyyntiyhtiötä, saksalaista CTS Eventim AG & Co:ta.

Sisäinen laskutus – vakava virhe

Yritysten televiestintä ja datasiirto avattiin osittain kilpailulle vuonna 1988. Vuonna 1994 kaukopuhelut ja ulkomaanpuhelut ja vuonna 1996 paikallispuhelut tulivat kilpailun piiriin.

– Valmistauduimme TPO:ssa jo 1985 telesektorilla alkavaan kilpailuun ja rakensimme koko yrityksen kattavan tavoitejohtamismallin, jota sovitimme palveluyritykselle sopivaksi. Kyse ei ollut vain rahasta, vaan mittareina olivat myös palvelun laatu ja kustannustehokkuus. Ulkoinen kassavirta oli yritystasolla ja sisäiset yksiköt olivat kustannusyksikköjä, joita mitattiin palvelun laatumittareiden ohella kustannustehokkuudella – kustannus per suorite.

Kaikki meni hyvin, kunnes 2000-luvun alkupuolella verkko- ja palvelutoiminta piti eriyttää ja Tampereen Puhelimesta tuli Soon Communication.

– Monopoliasemassa toisiinsa näiden konsernin eri osat alkoivat laskuttaa toisiaan ristiin. Konsernin sisäinen laskutus ei katsonut markkinatilannetta, tulosta tehtiin laskuttamalla asiakas-palveluyksikköä, joka ainoana toimi markkinaehtoisesti. Sisäiset hinnat nousivat ja ylittivät markkinahinnat.

– Yleisemminkin katsoen tällainen kehitys on... harha-askel ja vakava virhe. Kustannusrakenne vääristyy, eikä tilanne vastaa todellisuutta. Vastaavia esimerkkejä löytyy tänä päivänä lukemattomia erilaisten yhtiöittämisten tuloksena. Muun muassa julkisella puolella palvelutuotantoa joudutaan karsimaan, koska talous ei kestä konserniyhtiöiden "sisäistä laskutusta". Jos johonkin, niin tähän haluaisin vaikuttaa globaalissa taloudessa.

Kuuntele, päätä ja ota vastuu

Mihin muuhun Raittila on halunnut vaikuttaa urallaan, esimerkiksi johtajana?

– Johtajan tärkein tehtävä on luoda alaiselle onnistumisen edellytykset ja tarvittaessa tukea – antaa itsenäisyyttä, mutta ei jättää yksin ongelmien kanssa. Nyt puhutaan paljon keskustelemisen tärkeydestä. Se vähän ihmetyttää, koska minusta se on ollut aina tärkeää. Toki erilaisia johtajia on aina ollut ja on jatkossakin. Hyvä johtaja kuuntelee, päättää ja ottaa vastuun.

Raittila ymmärtää esimerkiksi ICT-alan uusien yritysten uusia työkulttuureja, mutta huomauttaa, että kulttuuri on luotu ja syntyy kussakin yrityksessä, joten sitä on vaikea monistaa, siirtää valmiiseen organisaatioon.

– Aikanaan TPO:n atk-osaston sisällä syntyi oma kulttuuri. Olimme kuin samaa perhettä. Harrastimme paljon yhdessä vapaa-ajalla ja vierailimme perheinemme toistemme luona, syntyi elämän pituisia yhteyksiä.

Raittila huomauttaa, että isojenkin yritysten sisällä voi olla yrittäjyyttä, vaikka pelissä eivät olekaan omat rahat.

– Mutta on vastuu ja on sitoutuminen. Olen työssäni kohdannut paljon ihmisiä, jotka ovat täysin sitoutuneita tekemiseensä, aivan kuin omaansa tekisivät, tietyllä tasolla yrittäjähengessä.

Aarno Raittila arvioi, että hänellä on ollut onni saada aina äärimmäisen hyvät esimiehet ja kollegat.

– Rahaa ei koskaan ole tuhlattu, mutta on annettu vapaus tehdä ja aina luotettiin. Elämä olisikin ollut ihan erilaista, jos olisi kielletty tekemästä!

Aarno Raittila

1945 syntyy Tampereella
1967 ylioppilaaksi Tampereen Klassillisesta Lyseosta
1988 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta, pääaine tietojenkäsittely

Ura

1972–1990 Tampereen Puhelinosuuskunta, atk-päällikkö, tietohallintojohtaja

1990–1998 Tampereen Puhelinosuuskunta, Tampereen Puhelin Oyj (1997–), johtaja, liiketoiminnan kehittäminen, uudet palvelut, erillisliiketoiminnot, luettelopalvelut ja CC

1998–2001 Soon Communications Oyj, markkinointijohtaja, henkilöasiakkaat liiketoiminta ja erikoisliikennepalvelut

2002–2004 Soon Com Oy, hallinto- ja markkinointijohtaja

2004–2008 Elisa Oyj, palvelujohtaja, myyntijohtaja, kehitysjohtaja, Hämeen aluejohtaja

2008 – Connection House, hallituksen puheenjohtaja

Luottamustoimia muun muassa

Tampereen kauppakamarissa:

1987–91 tietotekniikkavaliokunta; jäsen, varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja
1992–94 teknologiavaliokunnan puheenjohtaja ja jäsen
1995–2001 aluesuunnittelu? ja liikennevaliokunnan jäsen ja varapuheenjohtaja
2003–2006 verkkoliiketoimintatyöryhmän jäsen
2005–2007 ICT?valiokunnan jäsen
2007–2016 uuden liiketoiminnan valiokunnan jäsen

Pirkkalan kunnan eri lautakuntien jäsenyyksiä
Maanpuolustus- ja huoltovarmuustyötä, sotilasarvo luutnantti

Perhe

Puoliso ja kaksi lasta (s. 1972,1983), koti Pirkkalassa

Harrastukset

Talvella Cross Training, kesällä golf, iltaisin sukututkimus.

”Ensi syksynä julkaisen kirjani isän puolen suvusta, joka 1500-luvulla perusti Mäntän talon Keuruskoskelle. Kirja käsittelee Mäntän talon sukuhaaroja, kymmentä sukupolvea, yhteensä yli 9000:ää jälkipolvitietoa. Lisäski kiinnostaa myös dna-tutkimus ja sen liittyminen perinteiseen sukututkimukseen.”

Mistä saat virtaa?

”Ajattelevista, idearikkaista ihmisistä, esimerkiksi kauppakamarin uuden liiketoiminnan valiokunta oli sellainen yhteisö. Sen työ ja ihmiset ovat innostavia. Toisaalta omakohtaiset onnistumisen tuntemukset myös pitkällä aikavälillä. Työssäni olen oppinut kärsivällisyyttä ja välietappien tuomaa onnistumista, vähän niin kuin rastin löytäminen suunnistuksessa.”

Motto

Asiat järjestyvät.

Kenelle nostat hattua?

”Yrittäjyydelle. Varsinkin nuorille yrittäjille, heillä on innokkuutta, ideoita ja
realismia siinä, mitä, kenelle ja miksi tekevät sitä mitä tekevät.”

Teksti Annikaisa Knuutila