Suuria vai pieniä alueita?

Kokemus on osoittanut, että rajojen poistaminen ja siilojen purkaminen lisäävät merkittävästi tehokkuutta.

 

Hallinnon rakenteet on aihe, josta puhuttaessa ihmisten mielipiteet poikkeavat toisistaan todella paljon. Keskustelu alkaa aina toteamuksella, että hallintoa on liikaa ja sitä pitää karsia. Seuraavassa vaiheessa onkin jo vaikeampaa: miten tehdä uudistus muuttamatta mitään ja polkematta kenenkään etua?

Pääministeri Sipilän hallitusohjelmassa on esitetty malli, jonka ytimessä on satojen organisaatioiden ja toimielimien lakkauttaminen ja niiden korvaaminen vajaalla kahdellakymmenellä uudella itsehallinnollisella alueella.

Uuteen rakenteeseen koottaisiin yli sata kuntayhtymää, edustamani maakunnan liitto mukaan lukien. Sote-puolelta vähenisi yli 5000 luottamushenkilöpaikkaa ja suuri määrä hallinnollista toimintaa. Samoin poistettaisiin itsehallintoalueiden oikeus lähettää laskuja kunnille. Toiminnan on pärjättävä omillaan. Tähän liittyy pelko verojen korotuksista ja siitä, että professiot ottavat ohjat käsiinsä. Kuvittelen, että muutos tehtäneen niin, etteivät uudet monitoimialaiset itsehallintoalueet suinkaan saa määrittää vapaasti kulukattojaan, vaan eduskunta pidättää oikeuden rajata lailla käytettävissä olevan rahan määrää. Pidän rajaavaa mallia hyvänä, vaikkei kolmiportainen malli Euroopassa ole johtanut meidän kaksiportaista mallia korkeampaan veroasteeseen. Kootut mallit vähentävät osaoptimointa.

Muutos alkuun seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä

Poliittisesti vaikeimpia asioita ovat kartta ja raha. Hallitusohjelmassa todetaan alueita olevan enintään 19, ja poliittisesti on todettu, etteivät itsehallintoalueet saa omaa verotusoikeutta. Uskon poliittista realismia olevan, että aluejaossa kompromissia haetaan vaalipiirien määrästä 10–12. Mihin päädytään, on eri asia.

Julkisen rahoituksen osalta sote rahoitetaan nyt ¾ kunnallisveroilla ja loput valtion veroista valtionosuutena. Ehkäpä tuo perusta on hyvä jatkossakin, mutta niin, että verotasot ja tasaukset säädetään lailla. Jos alueita on paljon, kunnallisia palveluja järjestellään uudelleen, ja jos vähemmän, valtio voi siirtää keskitettyjä tehtäviä enemmän alueille ja kunnille.

Onko sitten suuremmasta koosta enemmän hyötyä kuin haittaa? Terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa on paljon asioita, joissa läheisyys on äärimmäisen tärkeää, mutta myös hyvin paljon suuruuden ekonomiasta hyötyviä asioita. Lienee selvää, että kaikkein vaativinta osaamista edellyttävät operaatiot hyötyvät suurista volyymeistä, mutta myös monet systeemiset asiat, kuten verkko-optimointi, digipalvelut, työnjako ja markkinoiden hyödyntäminen. Näistä varmasti nopeimmin näkyvät mahdollisuudet lisätä vapaata hakeutumista, kilpailuttaa yksityiset palvelut, käyttää erilaisia vouchereita ja kehittää taloutta ja tietojärjestelmiä.

Uudistus on iso ja se on aloitettava seuraavien kunnallisvaalien yhteydessä, mutta vaatii varmasti pari vaalikautta lopullisen muodon ja hyötyjen löytämiseksi. Kokemukset kokeiluista Kainuussa, Etelä-Karjalassa ja Oiva-kunnissa ovat osoittaneet, että rajojen poistaminen ja siilojen purkaminen lisäävät merkittävästi tehokkuutta. Se mahdollistaa nykyistä monipuolisemman tekemisen yksityisen sektorin kanssa.

Esa Halme
maakuntajohtaja