Arki tulevaisuuden kunnassa?

Syyskausi on alkanut, kesäloman jälkeen on koittanut arki ja koko Suomi on taas sote- ja maakuntalaulujen parissa. Sotearki kunnissa maistuu kuin raparperipiirakka - se tuttu ja turvallinen, mutta sittenkin hapan ja kirpeä. Ja piirakan tuunaaminen jatkuu, kermavaahto lienee pelastus vähäksi aikaa ja taas maistuu.

Itse olen tyytyväinen normaaliin tai oikeastaan siihen tavanomaiseen elämänrytmiin palaamisesta. Me kuntatyöntekijät olemme kokeneet jo monet lomaltapaluut odottaen ratkaisuja palveluiden järjestämiseen ja toiminnan rahoitukseen. Tänäkin vuonna saavuimme töihin odottaen selkeää viestiä sotesta ja tulevaisuuden työstämme. Viestiä, jota voisimme välittää kuntalaisille eteenpäin: ” tule hyvä kakku, älä paha kakku!”

Valitettavasti valtion viestiä ei vielä ole kuulunut. Moni asia on auki, ja vielä niin paljon, ettemme pysty kuvailemaan perheiden tulevaa arkea. Ja raparperipiirakan syönti jatkuu vielä tovin - sitä hyvää kakkua odotellessa.

Usea kunta rakentaa omaa huomistaan ja uusia toimintamalleja parhaillaan - niin Lempääläkin. Varaudumme tulevaisuuteen oman näkemyksemme pohjalta ja sen tiedon varassa, mitä muu maailmanmuutos kertoo ihmisistä sekä tavoista toimia arjessa.

Yksi keskeinen yhteiskunnallinen muutos, joka vaikuttaa tulevaisuuden arkeen, on yksilökeskeisyys. Kunnat on rakennettu hyvinvointiyhteiskunnan osiksi. Toimijoiksi, jotka huolehtivat oman yhteisönsä piirissä apua tarvitsevista. Olemme tulleet pisteeseen, jossa yksilöt tarvitsevat yhä enemmän yksilöllistä apua ja itse yhteisö on jäänyt taka-alalle.

Tämä on jo johtanut siihen, että palveluiden on oltava käyttäjälähtöisiä. Tulevaisuudessa on yhä suurempi tarve yksilöllisiin palveluihin. Tästä johtuen kuntayhteisö ja nykymuotoinen edustuksellinen demokratia ovat suuren muutospaineen alla.

On luotava uusia tapoja kuntalaisille osallistua suoraan heitä koskevien palvelujen suunnitteluun ja toteutukseen. Kunnissa ei enää voida käpertyä sisään ja toimia ainoastaan politiikan ehdoilla, siirtymä kohti kansalaisyhteiskuntaa on alkanut. Ydinkysymys on: kuinka kuntalaisten kiireiseen arkeen pystytään leipomaan sisään helppo tapa osallistua myös yhteisten asioiden edistämiseen?

Kuntalaiset haluavat palvelunsa mahdollisimman vaivattomasti. Yhä avoin kysymys on, löytyykö lähipalveluja jatkossa jokaisesta kunnasta. Ne palvelut, jotka ovat kuntien vastuulla, varmasti järjestyvät omalta kotipaikkakunnalta, mutta maakunnallista palveluverkkoa emme tiedä. Toki on jo julkilausuttu lakien luonnosvaiheissa, että palveluita saadaan jatkossa harvemmasta paikasta.

Oli miten oli, palvelut siirtyvät joka tapauksessa verkkoon. Kasvotusten asiointi vähenee. Tämä asettaa uudet haasteet niin kuntien työntekijöille kuin omille tuttaville ja naapureillekin. Sosiaalinen kanssakäyminen on kuitenkin ihmisen perustarve: tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi. Ehkä palveluverkko ei ole kohtalonkysymys. Olla ihminen ihmiselle lienee tärkein lähimmäisen tehtävä meille jokaiselle, elimme sitten kunnassa tahi maakunnassa.

Heidi Rämö
kunnanjohtaja
Lempäälä