Emoyhtiön rooli ja toiminta – arvonlisäverotuksen viimeisimmät tulkinnat

 

Viime vuoden aikana emoyhtiöiden ja holdingyhtiöiden vähennysoikeuden laajuus on ollut puhutuimpia teemoja arvonlisäverotuksessa. Verohallinto on ottanut asiassa aktiivisen roolin tavoitteenaan mitä ilmeisimmin muuttaa vakiintunut verotuskäytäntö. Vakiintuneen verotuskäytännön muuttaminen johtaisi monella yhtiöllä huonompaan arvonlisäverotukselliseen asemaan.

Suomen verotuskäytännössä on vakiintuneesti hyväksytty, että esimerkiksi emoyhtiön lainananto tytäryrityksille ei ole vaikuttanut emoyhtiön yleiskulujen vähennysoikeuden laajuuteen. Viime aikoina verohallinto on katsonut, että esimerkiksi korkotulot verottomina tuloina pienentävät emoyhtiön vähennysoikeutta. Verohallinto on pyrkinyt katsomaan, että emoyhtiöt myyvät tällöin arvonlisäverotonta rahoituspalvelua, johon liittyen ei ole kulujen alv-vähennysoikeutta. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että myös yleiskulujen vähennysoikeus on pienentynyt. Verohallinto on lähtenyt haastamaan vähennysoikeutta ilman, että asiasta olisi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisua.

Vähennysoikeuden laajuutta on käsitelty tuoreeltaan Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) julkaistussa oikeuskäytännössä. EUT:n ratkaisut C-108/14 Minerva ja C-109/14 Marenave linjaavat muun muassa, että tytäryhtiöidensä hallintoon osallistuvalla holdingyhtiöllä on oikeus vähentää kustannustensa sisältämät arvonlisäverot täysimääräisesti. EUT:n mukaan vähennysoikeus on rajoitettu ainoastaan silloin, kun on kyse verottomien palvelujen myymisestä tytäryhtiölle, tai jos emoyhtiö ei lainkaan osallistu tytäryhtiöidensä hallintoon. EUT:n tuoreet ratkaisut tukevat Suomessa aiemmin sovellettua käytäntöä siitä, että aktiivisesti tytäryhtiöidensä hallintoon osallistuva emoyhtiö saa vähentää yleiskustannustensa arvonlisäverot täysimääräisesti.

Suomen korkein hallinto-oikeus on antanut asiaan liittyen kaksi tuoretta vuosikirjaratkaisua, KHO 2015: 134 ja KHO 2015:135, joissa KHO:n päätös noudatti EUT:n edellä mainittua oikeuskäytäntöä. Ratkaisuissa on käsitelty vähennysoikeuden laajuuden ns. ääripäät eli yhtiöllä ei ollut mitään taloudellista toimintaa tai koko toiminta oli vähennykseen oikeuttavaa toimintaa. Tältä väliltä olevat tilanteet ovat edelleen oikeuskäytännössä ratkaisematta. EUT:n tulkintaohjeet tulisi huomioida jo verohallinnon toiminnassa ja verotuskäytännössä. Tulkinnat eivät kuitenkaan saisi johtaa siihen, että emoyhtiöiden myymiä palveluita ryhdytään keinotekoisesti pilkkomaan. EUT:n tulkintaohjeiden mukaan keinotekoinen palveluiden pilkkominen on myös arvonlisäverodirektiivin vastaista ja tätä tulisi siten myös Suomessa verotuskäytännössä noudattaa.

Nyt jos koskaan yrityksille on tärkeää, että niiden arvonlisäverotus on ennakoitavissa. Niin kauan kuin Suomessa ei ole julkaistua korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntöä, tulisi noudattaa julkaistua EUT:n ratkaisukäytäntöä.


Auranen-Kirsti-netti

Kirsti Auranen

Arvonlisäveroasiantuntija, Partner 


Piia-Ahonen-netti2

Piia Ahonen

Arvonlisäveroasiantuntija, Senior Tax Manager 

Ernst & Young Oy