Vierivä Kivipuro ei sammaloidu

Risto Kivipuro puhuu yhtä sujuvasti algoritmeista ja relaatiotietokannoista kuin hyvien tapojen, yrittäjyyden arvostuksen ja lastenlasten tärkeydestäkin. Kokemuksen ääni yhdistyy startup-yrittäjän intoon, yllättävät käänteet yhdistyvät bisneksenteon periaatteisiin.

Risto Kivipurolla on takanaan pitkä ICT-työhistoria Softplanista ICL Fujitsun kautta Nokian eri tehtäviin. Vuodesta 2013 hän on ollut mukana kolmen muun entisen nokialaisen kanssa perustamassaan Piceasoft Oy:ssä, jonka perusidea on tehdä sisältöjen siirto vanhasta puhelimesta uuteen helpoksi. Tuotetta myydään nyt lähinnä puhelinkauppiaille ja operaattoreille. Tänä syksynä Piceasoft on ponnistamassa vauhtiin, kun jakelutie muun muassa Saksaan saatiin auki.
– Kymmeniä vuosia on puhuttu hyvän kontaktiverkon tärkeydestä. En ennen uskonut siihen, ajattelin, että se on klisee. Mutta nyt oman yrityksen pystytyksessä hyvät yhteydet entisiin työkavereihin ovat osoittaneet arvonsa. Kaikki ovat olleet valmiita auttamaan. Raha on aina yksi resurssi, toinen tärkeä on henkinen tuki. On mahtavaa tuntea, että kaverit haluavat sinun onnistuvan ja iloitsevat rinnallasi. Nyt uskon verkostojen tärkeyteen ja kehotankin kaikkia nuoria rakentamaan niitä aktiivisesti.

Tiimi rakennetaan ensiksi

Startup-yritys tarvitsee Kivipuron mielestä ennen muuta myös hyvän tiimin.
– Ei ole mitään sen tärkeämpää. Yleensä tehdään jokin speksi ja siihen aletaan koota tiimiä. Minä ajattelen, että tiimi rakennetaan ensin jonkinlaisen ajatuksen pohjalle, mutta sitten se rikastaa tuoteajatuksen ja liiketoiminnan. Tuotteen tai palvelun pitää tietysti olla sellainen, joka ratkaisee jonkin olemassa olevan ongelman. Jos alkaa luoda tarvetta, pieneltä loppuvat kyllä paukut kesken.

Potentiaalia on, onko kykyä?

Tuore yrittäjä pitää ohjelmistopuolen startup-yrityksen ykköshaasteena – ja mahdollisuutena – myynnin ja myyntikanavien rakentamista. Esimerkiksi Piceasoftin kaltaisen valmisohjelmistotuoteyrityksen pystyssä pitämiseen eivät Suomen markkinat riitä. Miten yritys kansainvälistyy? Miten rakentaa myyntiverkosto?
– Moni tekee paperilla suunnitelmia ja miettii, missä bisnespotentiaali on suurin. Mutta pitää miettiä myös, miten sinne mennään, onko kykyä.
Piceasoftille ratkaisu on ulkoistus verkostoon: esimerkiksi Saksassa myynti- ja jakelukanavia etsivät Nokian Saksan-toimintoja pitkään johtanut Heikki Tarvainen sekä Dirk Fleischer, Venäjällä Piceasoftia myy Nokia-kauppoja päätoimisesti maassa vuosikausia tehnyt Mika Toivonen, Ruotsissa Jan Kokko. Kokemusta on, silti tarvitaan kärsivällisyyttä ja aikaa.
– Vaikka meidänkin tuotteemme on helppo ottaa käyttöön, minulle suurin opetus oli, että menee 9–12 kuukautta, ennen kuin liikevaihtoa alkaa tulla.
Piceasoftia markkinoille menossa auttavat Nokialla kouliintuneet tekijät, ja Kivipuro arvioikin, että kyvykkyys kansainväliseen liiketoimintaan on tärkeintä, mitä Nokia on jättänyt tähän maahan.
– Nokia toi kansainvälisen liiketoimintaosaamisen ICT-sektorille. Vielä nyt siitä ammennetaan hyötyä, mutta hiljalleen sekin häviää. Pelkäänpä, että näitä entisten nokialaisten kykyjä ei täysin ole tunnistettu.

Kuka auttaisi myyjää?

Kivipuroa askarruttaa, että Suomessa tuetaan eri instrumentein tuotteen tekemistä, mutta myyntikanavat yritys saa rakentaa lähes omin voimin.
– Jos rahoitusta hakee, yleensä ensimmäiseksi kysytään, onko liikevaihtoa. Vaikka siksihän rahoitusta juuri haetaan, että sitä liikevaihtoa tulisi! Suomeen ei ole kehittynyt riskirahoitusmarkkinaa, ihmisiä ja tahoja, jotka pystyisivät arvioimaan tuotteen ja tiimin kyvykkyyttä ilman, että vielä tarvitaan liikevaihtolukuja.
Piceasoft itse käytti joukkorahoituksen mahdollisuuksia vuosi sitten.
– Vauraus Oy:n kanssa yhteistyössä toteutettu projekti onnistui hyvin, saimme lähes 1,5 miljoonaa euroa. Se oli kyllä kova harjoitus siihen, miten yrityksen tuote ja bisnes myydään myyjille, niille, jotka markkinoivat meitä sijoittajille.
Risto kivipuro-suomessa-pitäisi-kääntää-asennetta-suurteollisuuden-varaan-rakentuvasta-toiminnasta-pienten-ja-keskisuurten-yritysten-arvostamiseen




– Suomessa pitäisi kääntää asennetta suurteollisuuden varaan rakentuvasta toiminnasta pienten ja keskisuurten yritysten arvostamiseen. Siihen pitäisi vaikuttaa myös poliittisella toiminnalla. Pitäisi miettiä, miten vaikutetaan tulevaisuuteen, eikä sitä, miten sammutetaan tulipaloja, Risto Kivipuro sanoo ja viittaa muun muassa kannattamattoman telakkateollisuuden tukemiseen.

Hauskaa ja vakavaa työtä

Piceasoftissa Risto Kivipuro keskittyy liiketoiminnan kehittämiseen, mutta jo opiskeluaikana hän myi sielunsa ohjelmistotekniikalle. Opiskeluvaihtoehtoja 1970-luvulla punnitessaan Kivipuron mielessä kaikuivat lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajan arviot siitä, että ”atk näyttäisi olevan tulevaisuuden ala”. Niinpä hän valitsi Tampereen yliopiston taloudellishallinnollisen tiedekunnan: matematiikkaa, tietojenkäsittelyä, yrityksen taloutta.
– Tietojenkäsittelykursseilla ohjelmointi oli tosi kivaa, käytännönläheisyys ja ongelmanratkaisu kiinnostivat. Opettajat osasivat innostaa, Pertti Järvinen ja Reino Kurki-Suonio etunenässä. Jo silloin Pertti Järvinen puhui käyttäjäkeskeisestä ohjelmistosuunnittelusta, Kivipuro sanoo ja muistelee uransa ensimmäistä tähtihetkeä.
– Tein Kaskisen sellutehtaalla vuonna 1977 kolmelle reskontran hoitajalle reskontraohjelman ja sain kehitystyöhön koko ajan heidän palautettaan. Heidän päätyönsä oli käyttää tekemääni tuotetta, se joko auttoi heitä tai ei. Ohjelman tekeminen on hauskaa, mutta tajusin, että se oli myös vakavaa työtä: olin vastuussa siitä, millaisen työkalun tein heille jokapäiväiseen käyttöön.
Kivipuron mielestä edelleen on tarvetta ja markkinaa sille, että jokin jo olemassa oleva asia tehdään entistä paremmin – entistä helpommin käyttöönotettavaksi, käytettävämmäksi, edullisemmaksi investointina, laadukkaammaksi.

Tehdään siellä, missä parhaiten osataan

Vanhentunut ei ole myöskään Reino Kurki-Suonion kysymys siitä, mitä ohjelmistojen määrittely on.
– Luonnollisella kielellä tehdyt määritelmät olivat kyllä sinänsä ymmärrettäviä, mutta löysiä, ei niiden perusteella voinut tietää, miten ohjelmisto toimii. Tutkimme sitten matematiikan kieltä ohjelmistojen kuvaamiseksi. Koska ohjelmiston toiminnan kuvaaminen ei ole helppoa, työtä pitäisi tehdä pienissä, fyysisesti toisiaan lähellä olevissa tiimeissä, jolloin tiedonsiirto-ongelmaa ei ole. En usko, että isot, maantieteellisesti hajautetut tiimit kovin hyvin ymmärtävät toinen toisiaan. Aikataulut venyvät, laatu heikkenee.
Kivipuro puhuukin suomalaisen insinöörin osaamisen ja kekseliäisyyden puolesta.
– Jos kustannusjahdin vuoksi Intiassa ohjelmoidaan ja Kiinassa testataan, se ei ole hyvä. Pitää tehdä siellä, missä osataan tehdä. Eivät kustannukset insinöörien palkkoihin ratkea. Suomalainen insinööri on myös hyvin sitoutunut, ja on eduksi, jos tiimi- ja yrityshenki pysyy. Sitä taas luodaan jollain ihan muualla kuin oman edun tavoittelulla ja palkankorotusten perässä juoksemalla.
Toinen ohjelmistoihin ja niiden teknisen toiminnan määrittelyn vaikeuteen liittyvä ongelma Kivipuron mielestä on se, että koko ajan ohjelmistojen rakentamisen työkalut kehittyvät ja tehdään yhä monimutkaisempia järjestelmiä.
– Kokonaisuutta ei pystytä hallitsemaan tai hallitaan juuri ja juuri. Eivät esimerkiksi Olkiluodon uuden ydinvoimalan ongelmat tästä problematiikasta kaukana ole.

Asiakkaissa johtajuusopissa

Uransa tähtihetkiä Kivipuro koki myös Fujitsulla 1990-luvun puolivälissä, kun Toimistotiimi-ohjelmisto nousi markkinajohtajaksi Japanissa. Teknologisen menestyksen lisäksi tuolta ajalta tuli johtajuusoppiakin.
– Oli hienoa tehdä työtä Fujitsun aluejohtajan Eero Ottilan kanssa. Hän vei minut teknisenä asiantuntijana myyntineuvotteluihin asiakkaan luokse ja opin, miten myyntipalaverit viedään läpi: asiat saadaan käsiteltyä, kaikki ovat hyvällä mielellä ja kaikki tietävät lopuksi, miten jatketaan.
Kivipuro arvosti myös sitä, ettei tilanteisiin kutsuttu häthätää ovensuusta huikaten, vaan etukäteen perehdyttiin siihen, mitä asioita käsitellään ja keitä on paikalla.
Japanilaisesta kulttuurista Kivipuro sanoo oppineensa paljon, muun muassa perusluottamuksen sekä asiakassuhteiden pitkäaikaisuuden tärkeyden – lyhytaikaisuushan vain syö resursseja.

Yrittäjä on yhteiskunnan sankari

Nyt Kivipuro elää tähtihetkeään yrittäjänä. Yrittäjyyttä hän tosin on seurannut poikansa kautta jo yli kymmenen vuotta – ja todennut, että yrittäjät ovat yhteiskunnan sankareita ja että järjestelmät, vaatimukset ja velvollisuudet on luotu suuryrityksiä ajatellen.
– Voisiko esimerkiksi startupien velvollisuudet suhteuttaa niiden kykyyn hoitaa ne? En tarkoita, että työntekijöiden edut pitäisi poistaa, vaan kehittää niitä pienille yrityksille sopivammiksi. Jos halutaan nostaa pieniä yrityksiä, velvollisuuksille täytyy tehdä jotain – lakeja kunnioittaen tietysti.

Risto-kivipuroRisto Kivipuro

Nelio lila 1954 syntyy Kangasalla

Nelio lila1973 ylioppilaaksi Nokian Emäkosken yhteiskoulusta
Nelio lila 1979 filosofian maisteriksi Tampereen yliopistosta, matematiikka ja tietojenkäsittely
Nelio lila 1979-1990 ohjelmistoinsinööri, projektipäällikkö, Softplan

Nelio lila 1991-1999 manager, groupware development, ICL Fujitsu

Nelio lila 1999-2004 director, Nokia Multimedia/Platform and Solution Creation
Nelio lila 2004-2011 director, Nokia Desktop Software
Nelio lila 2012 director, Nokia Link Customer, Quality and Integration
Nelio lila 2013 - perustajajäsen, liiketoiminnan kehitysjohtaja, Piceasoft Oy

Nelio lila Mukana myös Jämi147 Oy:ssä ja Lujakunto Oy:ssä.




MOTTO Kyllä me tästä selvitään.

HENKILÖKOHTAINEN VISIO ”Piceasoft-kokemus on rikkaus elämässäni. Olisi pitänyt ryhtyä yrittäjäksi jo aikaisemmin. Olen parempi luomaan verkostoja, myymään ajatuksia ja rakentamaan tiimejä kuin tekemään tuotteita. Näissä asioissa haluaisin myöhemmin auttaa aloittavia yrityksiä, ja koulutusjärjestelmien rakentajiakin, jotta he tietäisivät, mitä yrityksissä oikeasti kaivataan.”

PERHE Vaimo Ulla, kaksi aikuista lasta, kaksi lastenlasta; asuu Nokialla

HARRASTUKSET kalastus, moottoripyöräily, lastenlasten kanssa peuhaaminen
”Olimme juuri vaimon kanssa moottoripyörällä Kroatiassa. Vaimo ehdotti, että lähdettäisiinkö ajelemaan. Tällaiselle korkeanpaikankammoiselle Alppien ylitys on… kova paikka. Mutta siitäkin selvittiin.”
 
Teksti Annikaisa Knuutila Kuvat Olli-Pekka Latvala